26 huhtikuuta 2014

Mihin aika katoaa?

Aloin selailla kameran muistikortilta kuvia meidän pienen nyytin syntymästä. Tuosta yhdestä maailman rakkaimmasta hetkestä on kulunut vasta kolme kuukautta, mutta tuntuu kuin pikkuinen olisi aina ollut osa perhettämme. Tämä mennyt kolme kuukautta on mennyt hurjan nopeasti ja toivon, että muistaisin nauttia ihan jokaisesta hetkestä. Välillä öiset heräilyt kahden tunnin välein tuntuvat rankoilta, mutta tämä hetki on kuitenkin vain pieni osa elämästämme. Viime yönä, kun en yön pimeinä tunteina saanut nukuttua, nuuhkein vieressäni nukkuvaa pientä nyyttiä ja koitin nauttia vain siittä hetkestä. Niin kaunis tuo pieni olento vain on!


Aika tuntuu kiitävän hetkessä ohi. Muistatteko lapsuuden kesälomat, jolloin kaikki tuntui kestävän ikuisuuden. Nyt sitä vastoin yksi päivä on hujauksessa ohi. Kunpa muistaisimme nauttia niistä jokaisesta ja samalla myös läheisistämme. Kaikki päivät ovat niin kallisarvoisia vaikka välillä jotkin asiat pännii ja toisinaan elämä kolhii. Huomaan silloin tällöin turhautuvani, kun en ole saanut suurimmasta osasta päivää mitään aikaiseksi, nyytin vaatiessa jatkuvaa huomiota ja aikaa. Samoin huomaan usein pohtivani, mitä tein eilen tai mitä tulen tekemään tulevaisuudessa. Mihin mulla sitten on kiire? Miksi kodin  pitäisi olla koko ajan siisti? Tai miksei voisi vain olla ja elää tässä hetkessä? Usein tuntuu, että kaipaan päivään lisää tunteja ja virkeyttä. Mitä enemmän aikaa vastaan taistelen, sitä nopeampaa se kuluu ohi. Lapsuudessa aikaa riitti, mutta näin vanhemmiten päivä kuluu velvollisuuksien lomassa. Jos joskus, niin nyt, olisi aika oppia elämään hetkessä ja nauttia siitä eikä elää menneessä tai tulevassa. Monet pienet tärkeät asiat menevät ohi, kun ajatuksemme eivät ole tässä ja nyt. Tämä saa vain aikaiseksi turhautumista ja ahdistusta. Sen sijaan meidän pitäisi tuntea onnea pienen pienistä asioista. Vain nämä pienimmät hetket elämässä tekevät meidät onnelliseksi.



Nyt on hyvä hetki vetää keuhkot täyteen ilmaa ja  keskittyä hengitykseen, istua rauhassa ja antaa ajatusten lipua ohi. Vain tämä hetki merkitsee ja muu on mennyttä tai kuvitelmaa. Siksi kannustan teitä hengittämään syvään, nauttimaan suihkun vesipisaroista iholla, syömään hitaasti ja nauttimaan joka suupalasta, elämään siis hetkessä.

Tänä viikonloppuna ainakin minä aion höllätä ja nauttia perheestä käyden tyttären kanssa leffassa, tehden pitkiä vaunulenkkejä ilta-auringossa, istuen kotisaaren kahvilassa, nostaen jalat ylös, rentoutuen sekä pussaten ja puristaen ihan jokaista näistä mun perheen tärkeimmistä!




Nauttikaahan tekin tästä viikonlopusta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti