Uusi vuosi ja uudet lupaukset!

Lomat ovat taas takanapäin ja tämä perhe takaisin Helsingissä. Ollaan viikonlopun aikana pikku hiljaa palattu takaisin arkiseen rytmiin. Vauvantuoksuinen vuosi 2014 on jäänyt taakse ja uusi vuosi tuo taas mukanaan paljon uutta ja jännää. Näillä näkymin tiedossa on ainakin paluu työhön, kuopuksen päivähoidon aloitus sekä muutto uuteen kotiin...kaikkea jännää siis tiedossa! Uudelle vuodelle olen myös asettanut itselleni muutamia tavoitteita, joita koitan parhaani mukaan toteuttaa. Elämä on jatkuvaa oppimista ja alla oleva on pieni muistilista itselleni, jonka avulla toivon kasvavani taas hieman tulevan vuoden aikana.


- Olen kiitollinen perheestäni, läheisistä ja ystävistä. Pyrin myös osoittamaan sen heille päivittäin pienillä sanoilla, teoilla ja kiitollisuudella. Koitan olla kimpaantumatta pienistä asioista ja niellä kiukkuni ennen räjähtämistä. Pyrin antamaan anteeksi enkä kuormita mieltäni vanhoilla murheilla tai negatiivisilla kommenteilla.

- Kiinnitän yhä enemmän huomiota perheemme syömään puhtaaseen ruokaan. Valitsen luomua aina, kun se on mahdollista.

- Pyrin harrastamaa liikuntaa säännöllisesti (kuten aiempinakin vuosina). Annan vapaata omaa aikaa enemmän myös avopuolisolleni. Pieni hetki itsekseen tuo kummasti voimia arjen keskelle.

- Unelmoin ja haaveilen enemmän, käännän ajatukset positiivisiksi sekä jätän negatiiviset tapahtumat taakseni. Olen vahvempi ja koitan kohdata elämässä myös ikävät asiat opettavaisina. En jää vellomaan menneeseen vaan katson eteenpäin kirkkain silmin. Luotan siihen, että elämä kantaa!

- Arvostan itseäni juuri sellaisena kuin olen. Pyrin arvostamaan myös omaa osaamistani sekä luottamaan itseeni ja omaan ammattitaitooni. Olen riittävän hyvä juuri sellaisena kuin olen!

- Pyrin elämään hetkessä. Aina mielen vaeltaessa joko menneeseen tai tulevaan, pyrin palauttamaan sen tähän hetkeen. Nauttimaan elämästä ja perheestäni juuri tässä hetkessä. Teen enemmän asioita, joista olen haaveillut enkä elä muiden odotusten mukaan. Arvostan elämääni!

Matka vuodessa 2015 alkakoon!

 

Hyvää Joulua!

Hyvää ja rauhallista joulua kaikille lukijoilleni sekä terveiset kuvina täältä Luostolta!

Matkalla joulunviettoon

Täällä suurin joulustressi selätetty ja päästiin selän kipeytymisestä huolimatta starttaamaan matka kohti Lappia. Jumiutuneesta selästä huolimatta ehdimme saamaan myös kodin joulukuntoon. Mun jouluhysteria usein pahenee aattoa kohden ja nytkin ehdimme koristelemaan sekä sisustamaan kodin kuusineen (kipeytyneen selän kanssa) vaikka joulun vietämmekin Lapissa. Mikä sen ihanampaa kuin päästä joulun tunnelmaan jo ennen lomalle lähtöä ja palata heti joulun jälkeen siistiin jouluiseen kotiin. Joulu tuo aina pientä valoa tähän pimeyden keskelle. On ihanaa, kun on kaikki läheiset ympärillä ja hetki aikaa rauhoittua kaiken kiireen jälkeen. Innostuin myös kuvailemaan jouluisia kuvia kodistamme. Mitäs tykkäätte?

Kävin perjantaina vielä fysioterapeutilla näyttämässä selkääni ja mitä luultavimmin kyseessä on vaurio välilevyssä. Muutamalla jumppaohjeella selkä kuitenkin saadaan mitä luultavimmin pian kuntoon. Pitkää ajomatkaa varten selkää tuettiin vielä teipillä. Eilinen siirtymä Helsingistä Poriin meni yllättävän hyvin vaikka muutaman kerran piti selkää matkan varrella venytellä. Nyt Lappia kohden ollaan onneksi isommalla matka-autolla liikkeellä ja matka onkin mennyt nyt Ouluun asti yhdellä penkkirivillä pötkötellen. Ja hei, mikä on ihan huippua niin täällä on LUNTA! Sitä ollaan pitkään tähän harmauteen kaivattu. Huomenna saatan uskaltautua selän kanssa jopa rinteeseen. Fyssarin mukaan liikunta kivun sallimissa rajoissa tekee selälle vain hyvää.

Toivotaan, että lumiset maisemat saapuvat jouluksi myös etelään.

Noidannuoli joulustressin kaverina

Täällä ilmeisesti kroppa huutaa lepoa! Viime perjantaina salilla kyykätessäni tunsin kovan vihlaisun selässä ja alaselkä jumiutui lukkoon. Kipu hellitti kuitenkin viikonlopun aikana. Tänään olin aamulla vaihtamassa pikkumiehen vaippaa ja nostamassa häntä pesulle, kun alaselkään tuli jälleen kova hengityksen salpauttava kipu. Tässä sitä ollaan loppupäivä koitettu lepäillä mahdollisuuksien mukaan. Mitään en pysty nostamaan ja jopa aivastaminen tuntuu todella pahalta alaselän alueella.

Kyseessä on luultavimmin noidannuoli, jonka pitäisi mennä 5-10 päivässä ohi lepäämällä. Kaikkia kipua aiheuttavia liikkeitä tulisi nyt välttää, mutta kivun mentyä ohi olisi hyvä pysyä liikkeellä ja harjoittaa jatkossa syviä selkä- ja vatsalihaksia. Ilmeisesti selän- ja vatsan lihakset kaipaavat mulla vielä vahvistusta eivätkä olleet raskauden jälkeen niin hyvin palautuneet kuin kuvittelin. Toisaalta mulla on jäänyt myös kehohuolto viime aikoina vähemmälle. Kroppa kaipaa kovan treenauksen rinnalle säännöllistä hierontaa ja venyttelyä.

Tuntuu kurjalta vielä näin joulun alla maata toimettomana lattialla lämpötyynyn päällä. Energiaa olisi ollut juuri nyt enemmän kuin hetkeen aikaan treenaamiselle. Meillä on myös joulusiivous tekemättä, lahjoja paketoimatta ja joulustressi huipussaan. Joulun vietämme Lapissa ja lauantaina olisi tarkoitus lähteä ajamaan Porin kautta kohti Luostoa. Katsotaan, mitä selkä tykkään yli 13 tunnin autossa istumisesta...buuh ja huoh!

Onko siellä muita noidannuolesta joskus kärsineitä? Hyviä vinkkejä jatkuvan säryn hellittämiseksi?

Kohti laadukkaampaa ruokailua!

Safkatutkan taannoisen lastenruokavalmennuksen jälkeen, päätimme skarpata koko perheen ruokailuiden suhteen. Olemme aina syöneet perus terveellisesti - enemmän kasviksia, vähemmän sokeria periaatteella. Ennen pikkumiehen syntymää (ja unettomia öitä) jaksoin panostaa myös luomulaatuisiin raaka-aineisiin. Suosin tuolloin kivikautista ruokavaliota, jolloin myös maito-ja viljatuotteet olivat poissa ruokavaliosta. Kahvin joukossa käytin tuolloin vuohen raakamaitoa. Paleo kokeiluni puhtailla raaka-aineilla päätyi vaikeuteen löytää kauppojen hyllyiltä kaikkia tarvitsemiani raaka-aineita.

Nyt innostuin antamaan uuden mahdollisuuden luonnonmukaiselle ruualle ja suosimaan aina mahdollisuuksien mukaan lähiruokaa. Olen myös asennoitunut näkemään enemmän vaivaa ruuan "metsästykseen". Kaikki vinkit ruokapiireistä otetaan siis vastaan!

Miten onnistuimme kuluneella viikolla löytämään kaikki raaka-aineet? Teimme ruokaostoksia kuluneen viikon aikana Sellon Prismassa ja Helsingin Stockmann Herkussa. Molemmissa luomua oli melko hyvin tarjolla. Prismassa yllätyin hevi-osaston monipuolisesta tarjonnasta, josta koriimme tarttui luomuna mm. bataattia, tomaattia, porkkanaa, omenaa, banaania, perunaa, avokadoa ja parsakaalia. Maitohyllystä löysin luomuna luonnonjogurttia, raejuustoa ja voita. Prismaan olisin kaivannut enemmän lähiruokaa pientuottajilta, mutta ilokseni Stockmannin Herkussa näitä löytyi jonkin verran (mm. erilaisia jogurtteja). Liha/kala/kana valikoimat olivat molemmissa melko niukat ja löysimme vain luomunaudanjauhelihaa. Luomu munia, kookosmaitoa ja kuivatuotteita (hirssihiutaleet, kvinoa) oli molemmissa kaupoissa hyvin tarjolla. Aikaa raaka-aineiden etsimiseen meni huomattavasti aiempaa enemmän, mutta ensi kerralla tiedämme jo mistä hyllystä mitäkin etsiä. Harmikseni emme löytäneet kaupoista lainkaan naudanluita luuliemen tekoon. Tällä viikolla ajattelin tilata meidän ruoka-ostokset raakatori.fi kaupasta, jossa luomu-ja lähiruokaa on monipuolisesti saatavilla.

Menikö meillä rahaa normaalia enemmän ostoksiin? Mielestäni ei merkittävästi. Kyse on kuitenkin puhtaammasta ja usein vielä ravinnerikkaammasta ruuasta, joten en näe maksaneemme terveellisestä ruuasta kovin paljoa enempää. Teimme myös tietoisesti hyviä valintoja, joten rahaa säästyi mm. sokeriherkkujen osalta. Tyttären osalta uuteen ruokaan totuttelu on hankalinta, mutta eiköhän tässä vielä onnistuta. Stockmann Herkusta löytämäni jogurtti upposi hyvin luomumyslin kera. Myös pojalle tekemäni hirssipuuro luomuvoilla sai tyttären suusta oudot sanat "NAM!". Keitin tähän kylkeen vielä luomuomenista soseen, johon lisäsin 1 tl luomuvoita. Tästä tuli erinomainen lisä puurolle.

Näillä pienillä askelilla kohti terveellisempiä valintoja!

Elämää ei sen enempää...

Olen tosi pahoillani pitkään jatkuneesta blogin hiljaisuudesta. Huono omatunto on vaivannut koko syksyn blogin laiminlyönnin osalta. Viime aikoina on ollut ihan liikaa mietittävää sekä järjesteltävää minimaalisilla voimavaroilla. Mikään ei ole kauheasti huvittanut ja ollaan koko perhe oltu todella väsyneitä. Päivät on menneet omalla painollaan jonkinlaisessa sumuverhossa. Postasin syksyllä pikkumiehen öisistä heräilyistä ja neuvolalääkärin ohjeistuksesta aloittaa unikoulu nukuttamalla pikkuinen omaan sänkyyn. Nukahtaminen omaan sänkyyn alkoi hyvin, mutta matkamme jälkeen pikkumiehen öiset heräilyt vain jatkuivat. Pikkumies sairastui myös flunssaan, joka vain pahensi tilannetta. Ollaan koko perhe valvottu monia öitä pikkuisen epäsäännöllisen rytmin vuoksi. En ole hetkeen jaksanut ajatella tai unelmoida muusta kuin edes yhdestä hyvin nukutusta yöstä. Viimeiset viikot ovat menneet aikamoisessa sumussa. Samalla motivaatio treeneihin on kadonnut ja salille lähteminen on tuntunut todella työläältä. Treenaamisen sijasta olenkin koittanut huilata aina mahdollisuuksien mukaan.

Ajattelin jo pitkään, että tällä asetelmalla mennään ja meillä poika on vain huonompi nukkuja. Saimme kuitenkin neuvolan kautta sosiaaliohjaajan opettamaan meille unikoulua uusilla säännöillä, johon kuuluu muutakin kuin vain nukuttaminen omaan sänkyyn (postailen unikoulusta lähiaikoina enemmän). Ongelmana on usein se, ettei vauva ole tottunut herätessään nukahtamaan itsekseen uudelleen. Ohjeistuksen mukaan pikkuiset kuitenkin oppivat nukkumaan, kun uudet tavat omaksutaan vanhempien opastuksella. Ja voitteko kuvitella...viime yönä nukuimme koko perhe ensimmäistä kertaa koko yön! Olen ollut tänään täynnä energiaa ja tuntenut itseni todella virkistyneeksi.

Viime viikkoihin oman paineensa on tuonut myös lähestyvän hoitovapaan päättyminen ja tätä kautta pikkumiehen hoidon aloitus. Meillä piti olla kevääksi hoitopaikka jo järjestettynä, mutta tämä ei ihan mennyt niin kuin kuvittelimme. Uuden hoitopaikan metsästys verotti myös omalta osaltaan voimavarojamme, mutta onneksemme löysimme ehkä jopa alkuperäistä hoitopaikkaa paremman ratkaisun. Yksi asia oli siis ratkaistu ja jännitys töihin paluusta alkoi hieman helpottamaan. Noh! Kuten olimme jo todenneet,  kaikki ei todellakaan aina mene niin kuin Strömsössä. Sain töistä tiedon, että hoitovapaalta palattuani entiset työni eivät enää odotakaan minua ja edessä olisi siirto uusiin tehtäviin. Uutisen kuultuani ketutus oli suunnaton! Miksi musta tuntuu, että täällä tasa-arvoisessa yhteiskunnassa me naiset jäädään aina jalkoihin. Meidän euro on yhä edelleen miesten euroa pienempi. Työn ja perhe-elämän yhdistäminen on tässä yhteiskunnassa välillä todella vaikeaa. Tällä asetelmalla meitä naisia houkutellaan hoitovapaalta töihin ja sitten kaadetaan kuraa niskaan! Huh!

Tämän syksyn jälkeen tunne itseni taas himpun verran vahvemmaksi. Nyt vaan eteenpäin kohti uusia haasteita.

P.S. Eikä se muuten ole ihme, jos ei nukuta. Meillä meinaan treenataan kävelyä, jopa unissaan. Perhe on arvokkainta...ihan kaikessa!