Kotiunikoulu osa 1

Aloitimme muutama viikko sitten kotiunikoulun sosiaaliohjaajan opastuksella. Kymmenen kuukautta jatkuneet yöheräilyt alkoivat verottamaan meidän vanhempien voimavaroja sen verran, että saimme neuvolan kautta unikouluun ammattiapua ja hyvä niin. Aluksi mulla oli omat epäilyni unikoulun suhteen ja olimme jo pitkään rytmittäneet päiväämme lapsentahtisesti.

Kotiunikouluun on antanut hyvät ohjeet neuvolapsykolgi Katja Rantala (Pikkulasten uni ja nukkumistottumukset). Hänen mukaansa selityksiä levottamalle yöunella on laidasta laitaan, kuten usein kuulemani fraasi "Sellaisia ne pikkulapset vaan ovat". Tassuhoidolla pyritään opastamaan lasta herättyään nukahtamaan itsekseen uudelleen uneen. Lapsilla on oma biologinen rytmi, johon me emme voi vaikuttaa. Voimme kuitenkin helpottaa lasta vaipumaan uudelleen uneen opettamalla sen hänelle turvallisesti tassuttelemalla. Olen Katjan kanssa myös samaa mieltä siitä, että pikkuisen etu on jaksavat vanhemmat.

Kotiunikoulun lähdettyä käyntiin, aloimme pitämään ns. unipäiväkirjaa nukutuista unista sekä ruokailuista (ensimmäiset unikouluyöt jäivät useasta heräilystä johtuen värittämättä, energia ei vain riittänyt kellon kyttäämiseen). Huomasimme unien parantuvan merkittävästi jo kolmen yön jälkeen. Kotiunikoulun rinnalla aloitimme myös päivän rytmittämisen, johon haemme rytmiä yhä edelleen. Tosinaan heräämme aamupuurolle klo. 7.00 ja toisinaan aamupuuro syödään vasta klo. 10.00 jälkeen. Muutaman viikon kuluessa rytmin pitäisi alkaa hahmottumaan, mikä pikkumiehelle on luonnollisin aika herätä.

Tärkeää kotiunikoulussa on se, että pikkuinen nukahtaa illalla samaan paikkaan kuin missä yöllä herää (joko oma sänky tai perhepeti). Tavallisesti vauva usein nukahtaa jo äidin rinnalle kesken syömisen ja sitten hänet tästä siirretään sänkyyn jatkamaan unia. Vertauskuvana voidaan käyttää tilannetta, jossa nukahdat sohvalle ja heräät kuitenkin pimeästä autotallista. Melko pelottavaa, eikö?! Myös toistuvat iltarutiinit ovat tärkeitä pikkuiselle ja selkeä päivärytmi helpottaa yön kanssa. Pikkuisen kokemukset siirtyessään untenmaille muuttuvat unitottumuksiksi eli ts. pikkuinen tarvitsee herätessään samanlaiset järjestelyt kuin nukahtaessaan.

Meillä pikkumies oli tottunut nukahtamaan omaan sänkyyn, mutta vain jomman kumman vanhemman ollessa vieressä nukuttamassa. Yöllä hänen herätessään tilanne ei ollutkaan sama, kuin  hänen nukahtaessaan ja vanhempia itkettiin sängyn viereen avuksi. Meillä opittiin kotiunikoululla jo kolmen illan jälkeen nukahtamaan itsekseen ilman erillistä nukuttamisrumbaa. Uskon, että meidän unikoulun kulmakivi oli juuri itsekseen nukahtamaan oppiminen. Muutimme myös rytmiä niin, että illalla annamme ensin rintamaitoa ja sen jälkeen vasta kylpyyn sekä iltapalalle (aiemmin ensin kylpy, iltapala, ja sitten vasta maitohöpsyt rinnalla). Aamua muutimme myös niin, että annamme ensin aamupuuron ja sitten vasta otan pikkumiehen rinnalle. Unikoulun alussa aamupuuro ajoittui tuonne klo. 7.00 kieppeille, mutta pikkuhiljaa herääminen on siirtynyt aina vain myöhempään. Heräämisajankohdan mukaan rytmittyy myös päivän ulkoilut, leikit ja ruokailut.

Pikkumies saattaa vielä heräillä satunnaisesti öisin, mutta hän on oppinut myös nukahtamaan itsekseen pienen sängyssä hyörimisen jälkeen. Meillä on myös muutamana yönä nukuttu jopa 10-11 tuntia putkeen. Unikoulun ja päivärytmityksen kautta päiväunetkin ovat aiemman 20 minuutin sijasta rinnalla venyneet 1,5 tuntiin omassa sängyssä. Itse heräilen vielä useasti öisin kuuntelemaan ja ihmettelemään, miten tämä voi olla mahdollista. Oman unirytmin takaisin saaminen saattaa viedä vielä useamman kuukauden vaikka pikkumies nukkuukin. Olen silti äärimmäisen onnellinen saamistamme neuvoista, joiden avulla pikkumies oppi nukkumaan paremmin!

Elämää ei sen enempää...

Olen tosi pahoillani pitkään jatkuneesta blogin hiljaisuudesta. Huono omatunto on vaivannut koko syksyn blogin laiminlyönnin osalta. Viime aikoina on ollut ihan liikaa mietittävää sekä järjesteltävää minimaalisilla voimavaroilla. Mikään ei ole kauheasti huvittanut ja ollaan koko perhe oltu todella väsyneitä. Päivät on menneet omalla painollaan jonkinlaisessa sumuverhossa. Postasin syksyllä pikkumiehen öisistä heräilyistä ja neuvolalääkärin ohjeistuksesta aloittaa unikoulu nukuttamalla pikkuinen omaan sänkyyn. Nukahtaminen omaan sänkyyn alkoi hyvin, mutta matkamme jälkeen pikkumiehen öiset heräilyt vain jatkuivat. Pikkumies sairastui myös flunssaan, joka vain pahensi tilannetta. Ollaan koko perhe valvottu monia öitä pikkuisen epäsäännöllisen rytmin vuoksi. En ole hetkeen jaksanut ajatella tai unelmoida muusta kuin edes yhdestä hyvin nukutusta yöstä. Viimeiset viikot ovat menneet aikamoisessa sumussa. Samalla motivaatio treeneihin on kadonnut ja salille lähteminen on tuntunut todella työläältä. Treenaamisen sijasta olenkin koittanut huilata aina mahdollisuuksien mukaan.

Ajattelin jo pitkään, että tällä asetelmalla mennään ja meillä poika on vain huonompi nukkuja. Saimme kuitenkin neuvolan kautta sosiaaliohjaajan opettamaan meille unikoulua uusilla säännöillä, johon kuuluu muutakin kuin vain nukuttaminen omaan sänkyyn (postailen unikoulusta lähiaikoina enemmän). Ongelmana on usein se, ettei vauva ole tottunut herätessään nukahtamaan itsekseen uudelleen. Ohjeistuksen mukaan pikkuiset kuitenkin oppivat nukkumaan, kun uudet tavat omaksutaan vanhempien opastuksella. Ja voitteko kuvitella...viime yönä nukuimme koko perhe ensimmäistä kertaa koko yön! Olen ollut tänään täynnä energiaa ja tuntenut itseni todella virkistyneeksi.

Viime viikkoihin oman paineensa on tuonut myös lähestyvän hoitovapaan päättyminen ja tätä kautta pikkumiehen hoidon aloitus. Meillä piti olla kevääksi hoitopaikka jo järjestettynä, mutta tämä ei ihan mennyt niin kuin kuvittelimme. Uuden hoitopaikan metsästys verotti myös omalta osaltaan voimavarojamme, mutta onneksemme löysimme ehkä jopa alkuperäistä hoitopaikkaa paremman ratkaisun. Yksi asia oli siis ratkaistu ja jännitys töihin paluusta alkoi hieman helpottamaan. Noh! Kuten olimme jo todenneet,  kaikki ei todellakaan aina mene niin kuin Strömsössä. Sain töistä tiedon, että hoitovapaalta palattuani entiset työni eivät enää odotakaan minua ja edessä olisi siirto uusiin tehtäviin. Uutisen kuultuani ketutus oli suunnaton! Miksi musta tuntuu, että täällä tasa-arvoisessa yhteiskunnassa me naiset jäädään aina jalkoihin. Meidän euro on yhä edelleen miesten euroa pienempi. Työn ja perhe-elämän yhdistäminen on tässä yhteiskunnassa välillä todella vaikeaa. Tällä asetelmalla meitä naisia houkutellaan hoitovapaalta töihin ja sitten kaadetaan kuraa niskaan! Huh!

Tämän syksyn jälkeen tunne itseni taas himpun verran vahvemmaksi. Nyt vaan eteenpäin kohti uusia haasteita.

P.S. Eikä se muuten ole ihme, jos ei nukuta. Meillä meinaan treenataan kävelyä, jopa unissaan. Perhe on arvokkainta...ihan kaikessa!

Äidin pieni oma hetki

Luin eilen salilla hauskan juttunurkkauksen Kaksplus (8/2014) lehdestä: äidin oma hetki. Nauroin crossarilla ääneen muutamalle hauskalle jutulle. Äidit kertoivat millaisiin tekoihin ovat päätyneet saadakseen pienen hetken omaa aikaa. Näistä hauskin oli juttu, jossa äiti oli epätoivoisena heittänyt kaikki murot lattialle ja antanut lapsille kulhot murojen keräämiseksi. Joku äiti taas makasi lentoratana mahallaan lattialla saadakseen hetken omaa aikaa.

Itse oon ehdottanut tyttärelle usein kampaajaleikkejä, jossa äiti pötköttää sohvalla tyttären tehdessä mulle kampauksia. Aamuisin on hyvä keino syödä rauhassa aamupalaa antamalla pikkumiehelle jälkkäriksi maissinaksuja aamupuuron jälkeen. Tällöin saan itselle sen 10 minuuttia aikaa syödä rauhassa oman aamupuuroni ja selattua pikavauhtia Hesarin läpi herran istuessa syöttötuolissa tyytyväisenä naksujensa kanssa.

Luettuani jutun omasta ajasta tunsin myös piston sydämmessä. Koko äitiysloma ja vanhempainvapaa on mennyt niin arjen pyörityksessä, että olen unohtanut lähes täysin kaikki ystäväni. Muutaman läheisen ystävän kanssa on tullut soiteltua päivittäin, mutta aikaa ystävien treffamiselle on ollut todella vähän tai sitten oon yksinkertaisesti ollut niin väsynyt etten ole vain jaksanut nähdä ketään. Kaikki ystävät siellä pahoittelut tästä! Lupaan nyt skarpata, kun yöunetkin ovat hieman parantuneet...kop kop! Olisi niin ihana nähdä Teitä kaikkia!

Tämän bloginkin perustin keväällä omaksi viihdykkeeksi, jotta mulla olisi äitiyslomalla edes jotakin virikettä sekä mitä kautta ystävät voisi seurailla mun treenijuttujani. Halusin jakaa tietoni treenaamisesta ja palautumiseni raskaudesta, ruokavaliosta, resepteistä ym. Lopuksi blogi laajentuikin ns. lifestyle- blogiksi, jossa oon kirjoittanut mulle tärkeimmästä meidän neljän arjesta. Lähtipä juttu nyt rönsyilemään...Pääpointti oli siis oma aika. Mitä hauskoja juttuja Te ootte lasten kanssa tehneet saadaaksenne hetken omaa aikaa?

Pahoitellen postausviivettä - lomamatka takana!

Pahoittelen näin heti alkuun pitkään venyneestä postaustauosta.  Olimme muutama viikko sitten lomamatkalla Mallorcalla ja tämän jälkeen saimme sukulaisia meille pidemmäksi aikaa kyläilemään. Tein päätöksen, etten lomamatkalla loju koneella ja sama päätös päti sukulaisten vieraillessa meillä. Postausten kirjoittaminen vie kuitenkin sen verran aikaa, että mielestäni olisi röyhkeää vieraitakin ajatellen lojua tuo aika koneella. Pikkumiehen kanssa on taas haasteellista kirjoittaa useampaa postausta etukäteen myöhemmin julkaistavaksi. Hyvä, kun saan yhden kirjoituksen kyhättyä illalla pikkumiehen mennessä unten maille...Tästä eteenpäin lupaan taas postaustahdin palaavan normaalin, nyt kun olemme saaneet jälleen arjesta kiinni.

Lomamatkamme Mallorcan Alcudiassa oli rentouttava. Lämpö sekä aurinko tuli meille kaikille tarpeeseen. Oli hyvä tankata d-vitamiinia tulevaa talvea ajatellen. Viikko meni hurjan nopeasti ja olisin viihtynyt lämmössä hyvin vielä toisenkin viikon. Lämpötilat olivat noin 27- asteessa ja vietimme lähes kaikki päivät rannalla/altaalla makoillen. Puolihoitoon kuului aamupala ja päivällinen, jossa oli erittäin kattava tarjonta. En muista, koska olisin syönyt niin paljon herkkuja...Jälkiruokapöydät notkuivat erilaisia kakkuja, vanukkaita, jäätelöä, juustoja ym. silmän kantamattomiin. Tuolla reissulla en murehtinut dieettejä saati treenejä vaan koitin vain nauttia kaikesta ja mahdollisimman paljon.

Muutamana päivänä saimme pikkumiehen kohdalla hoitoapua isovanhemmilta ja vietimme yhteistä aikaa sekä avopuolison että tyttären kanssa. Vuokrasimme yhdessä liukumäellisen polkuauton (ja mäestä oli tietysti myös meidän aikuisten pakko laskea) ja kävimme keskelle merta kyhätyllä "kumipatja" radalla temppuilemassa (kuvat puhukoot paremmin puolestaan). Lomaan kuului myös tori- ja keski-aikaiset markkinat Alcudian vanhassa kaupungissa, retki Mallorcan pääkaupunkiin Palmaan sekä avopuolisoni isän 60- vuotisjuhlat. Lomaviikkomme oli siis täynnä auringon paistetta, löhöilyä, hyvää ruokaa, sangriaa, naurua ja välillä myös pientä mullittelua ;) Härdelliä riitti kahden lapsen ja isovanhempien kanssa, jotta saatiin lomailtua kaikkien ehdoilla.

Hotellimme parvekkeelta oli häkellyttävän kauniit maisemat ja näihin oli mukava herätä joka aamu (myös muutaman huonosti nukutun yön jälkeen). Oli ihanaa istua yksikseen parvekkeella nauttien kahvista ja lämmöstä. Näitä hetkiä tulen tässä syksyn pimeydessä vielä kaipaamaan. Oli mukava rauhoittua ja ollaan vaan omien ajatusten kanssa. Nauttia kiireettömyydestä, hiljaisuudesta ja omasta ajasta!

 

Palaan tässä viikkojen aikana vielä muutamaan otteeseen lomamatkan tunnelmista!

Nopea apu unikoulusta

Jeee! Ensimmäinen yö takana kahdeksaan kuukauteen, kun oon nukkunut yhtäjaksoisesti seitsemän tuntia. Kävimme tiistaina pikkumiehen 8 kk- neuvolalääkärissä ja saimme ohjeet unikoulun aloittamiselle. Väsymyksestämme johtuen lääkäri olisi laittanut meille lähetteen myös sairaalaan, jossa unikoulu totutetaan. Halusimme kuitenkin kokeilla ensin itse, sillä meistä tuntui liian pelottavalta ajatukselta totuttaa unikoulu ulkopuolisilla niin ettemme olisi siinä läsnä.

Ohjeeksi saimme vauvan nukuttamisen omaan sänkyyn niin, että pikkumiehen pitää nukahtaa itsenäisesti sinne. Minimiehemme on yleensä nukahtanut rinnalleni tai sitten miehen syliin, josta olemme siirtäneet hänet omaan sänkyyn. Lääkärin mukaan vauvalle on tärkeää olla herätessään samassa paikassa kuin mihin on nukahtanut. Muutimme iltarutiineja niin, että iltapesun ja puuron jälkeen annan vielä rinnasta iltamaidot niin etten päästä pikkumiestä nukahtamaan syliin. Tämän jälkeen siirräämme hänet omaan sänkyyn nukahtamaan itsenäisesti. Tärkeää on olla sängyn vierellä rauhoittelemassa vauvaa esim. silittelemällä selkää, päätä. Syliin voi toki ottaa hetkeksi, mutta siihen syliin ei saa päästää vauvaa nukahtamaan. Syli on vain rauhoittamista varten, josta nyytti siirretään nopeasti takaisin omaan sänkyyn.

Meille ohjeistetussa unikoulussa ensimmäinen askel on siis omaan sänkyyn nukahtaminen. Muita rutiineita ei muuteta. Pikkumiehen herätessä yöllä hänet saa ottaa rinnalle tavanomaiseen tapaan, jolloin yössä säilyy jotakin tuttua eikä suuria muutoksia yöhön tule nopealla aikataululla. Aloitimme unikoulun siis tiistaina ja olemme noudattaneet ohjetta nyt kolme iltaa/yötä. Kaksi ensimmäistä iltaa meni minimiehen huutaessa (vajaan tunnin), mutta seisoimme sängyn vieressä silittämässä ja rauhoittamassa häntä kunnes hän vaipui uneen ilman syliä ja rintaa. Eilinen  ilta meni jo huomattavasti paremmin ja nyytti nukahtikin pienen itkun jälkeen noin 15 minuutissa.

Illalla omaan sänkyyn nukahtamisen pitäisi parantaa myös yöunia ja niinhän se teki. Toisena yönä pikkumies heräsi ensimmäisen kerran noin klo. 05 (tavanomaisen klo. 01 - 03 sijaan ja siitä eteenpäin tunnin kahden välein) ja viime yönä meillä nukuttiin yhteen putkeen jo huimat yhdeksän tuntia (22.30 - 07.20). Nyytin herättyä otin hänet rinnalle ja jatkoimme unia aina kello 09 saakka. Menin itse eilen illalla vasta puolen yön jälkeen nukkumaan, mutta sain tästä huolimatta yli seitsemän tuntia yhtäjaksoista unta. Tällaista määrää en ole nukkunut yli kahdeksaan kuukauteen... Voin kertoa, että fiilis on mitä loistavin! Tästä on hyvä jatkaa ja harjoitella minimiehen kanssa nukkumista. Toivotaan, ettei lähestyvä lomamatkamme muuta nyt hyvin alkanutta unirytmiä. Nyt, kun hehkutan hyvin nukuttua yötä niin luultavasti tulemme jossakin vaiheessa taas takapakkia. Nautin joka tapauksessa tästä yhdestä virkeästä päivästä ja miehen tullessa kotiin suuntaan salille vetämään kunnon hikitreenin!

Kohti aidompaa sisältöä

Olen pitkään pohtinut blogini muuttamista hieman syvällisemmäksi. Haluaisin blogille kasvot ja näin avata enemmän meidän perheen arkea sekä elämäntyyliä. En tarkoita, että alkaisin jaarittelemaan meidän perheen jokaisesta käänteestä vaan haluaisin kirjoittaa syvällisemmin itselle tärkeistä aidoista asioista. Postata ehkä harvemmin, mutta kirjoittaa enemmän itsestäni, meistä ja tietysti välillä vanhaan tuttuun malliin hyväksi havaituista tuotteista, ruuista sekä urheilusta. Tuntuu, että urheilu-, muoti- ja kauneus-/meikkiblogeja on netti pullollaan. Itse tykkään kuitenkin eniten lukea blogeja, joissa on pieni henkäys myös itse kirjoittajasta eikä bloggaajan minuutta liiaksi piilotella.

Välillä on ihana uppoutua taas "hömppä" maailmaan hypistelemään vaatteita, testaamaan meikkiuutuuksia, lisäravinteita, superfoodeja, mutta usein elämään sisältyy paljon muutakin...perhe-elämää, parisuhdetta, ystävyyttä ja paljon muuta. Tällä hetkellä tuntuu, että tunteet on väsymyksestä johtuen paljon pinnalla. Yhä edelleen palaan, lähes joka postauksessa nykyään tähän väsymykseeni (pahoittelut tästä!). Liki kahdeksan kuukautta valvottuja öitä alkaa vaatimaan veronsa...Tällä hetkellä arvostan isovanhempia, jotka jaksavat käydä etäisyydestä huolimatta auttamassa lapsenlapsien hoidossa. En tiedä onko tämä oma olotila jonkinlaista katkeruutta, kun olemme lähes tämän koko vauva-arjen saaneet pärjätä omillamme. Olemme kyllä pyytäneet apua, mutta se on ollut ehkä enemmänkin tyhjään huutamista. Olemme tottuneet selviämään aina kaikesta yhdessä meidän nelihenkisenä perheenä. Ehkä meistä vain ajatellaan, että kyllä nuo nuoret pärjäävät ilman apua, ovathan he ennenkin pärjänneet. Tai, että ajan kanssa kaikki helpottaa...
 
Satuin törmäämään muutama päivä sitten naapurin vuoden ikäiseen pikkumieheen sekä hänen mummuunsa. Mummu oli tullut jostakin päin Pohjois-Suomea muutamaksi viikoksi auttamaan, jotta vanhemmat saisivat kurottua univelkaansa. Mummo kertoi, kuinka paljon pikkumies häntä hyppyyttää ja sanoi omien voimiensa olevan usein koetuksella. Kuitenkin aika lastenlapsen kanssa oli hänelle korvaamatonta, jota hän ei enää vuosien päästä voisi takaisin saada. Tässä kohtaa mulla pääsi kyyneleet. Olisi myös ihanaa välillä keskellä päivää nukkua muutaman tunnin verran, kun joku kävisi meidän nyytin kanssa vaunulenkillä. Olisi mahtavaa saada kurottua takaisin jättimäistä univelkaa. Kuitenkin ymmärrän, että kaikki on vain hetkellistä. Mikään ei tule korvaamaan tätä aikaa, kun saan olla ja nauttia ajasta lasteni kanssa. Hyvin levenneenä ja yhtäjaksoisten yöunien jälkeen saattaisin olla ehkä hitusen hymyilevämpi äiti!

Kuvakooste meidän synttärikemuista

Viikonlopun synttärijuhlat menivät jo melko iisisti isompien tyttöjen kanssa. Mieheni lähti pikku nyytin kanssa kiljuvaa tyttölaumaa pakoon, jolloin volyymitason kanssa ei tarvinnut olla niin tarkkana. Kemuihin sisältyi mm. tanssiskabaa, pullon pyöritystä, piiloleikkejä sekä tuunasimme kaikille mieluisat naamarit. Koristelut olivat tyttärelle sekä väri- että viiksiteemallaan mieluisat. Parhaiten esiteini-ikäisiin upposivat syötävistä dippatavat vihannekset, cocktailtikut, popparit, keksit sekä irtokarkit. Kakut jäi sitten meidän isompien mutusteltavaksi. Kaiken siivouksen jälkeen jäin miettimään, että ehkä ensi vuonna synttärit voitaisiin pitää pienellä porukalla esim. pitseriassa tai kylpylässä juhlien ;).

Energisenä kohti uutta viikkoa

Vihdoin olen saanut motivaatiota treenaamiseen ja näin lisättyä kuntosalitreenit osaksi arkea. Viikko alkoi eilen reippaasti 10 km vaunulenkillä, ja iltapäivällä miehen tullessa kotiin kävin tekemässä 50 minuutin rinta - olkapää - ojentajatreenin. Illalla teimme perheen kanssa vielä yhdessä pienen lenkin. Motivaatio on siis taas korkealla. Varsinkin, kun mieli ja kroppa sai pienen irtioton treeneistä muutamaksi viikoksi. Uskon, että keholla oli vain tarve palauttaa voimiaan ja tarvitsin pidemmän ajan palautumiselle. Palautumisen tarvetta lisää varmasti nämä kehnot yöunet, jolloin keho ei pääse lyhyillä ja katkonaisilla yöunilla täysin palautumaan.

Yksi tehokkaan palautumisen kulmakivistä on riittävä lepo ja uni. Puhutaan, että riittävä määrä yhtäjaksoista unta aikuisella on 7 - 8 tuntia. Toiset pärjäävät pienemmällä ja toiset tarvitsevat jopa sen yhdeksän tuntia. Urheilijoilla päiväunet eivät korvaa yhtäjaksoisia yöunia vaikka auttavatkin palautumisessa. Uni on siis äärimmäisen tärkeässä osassa, jotta jaksaa urheilla ilman ylikuormitusta.

Eniten mua harmittaa, etten ole pystynyt olemaan 100% mulle räätälöidyssä ohjelmassa ja tavoitteissa. Olen pitänyt viikonloppuisin herkkupäiviä ja nyt väliviikot treeneistä venyivät yhden viikon sijaan kahdeksi. Olen aina ollut kova asettamaan itselleni tavoitteita ja pyrkinyt tekemään kaikkeni niiden eteen. Sitten, kun tullaankin takapakkia eikä asiat mene tavoitteiden mukaan, on harmitus todellista. Itse saan kuitenkin niin paljon energiaa treeneistä ja huomaan heti muutoksen kehossa sekä olossani. Samalla jaksan myös panostaa enemmän koko perheen puhtaasti syömiseen sekä muutoinkin terveellisiin elämäntapoihin.

Lasten tultua elämään olen pikku hiljaa koittanut päästä eroon "täydellisyyden" tavoittelusta. Jos kaikki ei mene niin kuin on suunnitellut niin mitä sitten. Pienistä asioista pitäisi nauttia eikä jäädä surkuttelemaan epäonnistumisia, joita tulee elämässä väistämättä vastaan. Usein se on vain omasta asenteesta kiinni, miten niihin loppupeleissä suhtautuu.

♡

Juhlavalmisteluita

Sunnuntaina meillä juhlitaan tyttären 9- vuotiskaverisynttäreitä. Ollaan aloitettu valmistelut jo tänään illalla (täällä odotettu innolla pian kaksi viikkoa juhlia) ja huomenna jatketaan leipomisten & koristeluiden merkeissä. Pohdittiin tyttären kanssa hankitaanko mustavalkoisia kertakäyttömukeja vai tuunataanko lasit kannuineen (musta - valko - pinkki oli teemaväritoiveena). Päädyimme lasisiin nimikoituihin mukeihin. Ilta ollaankin pähkäilty hauskoja tekstejä tarjoiltaviin herkkuihin sekä astioihin liimattavaksi. Tarkoituksena olisi juhlia tänä vuonna pienesti tyttöporukalla luokkakavereiden ja lähimpien ystävien kanssa...Mukavaa yhdessä oloa, ehkä pientä askartelua, karaokea ja herkuttelua!

Jatkan täällä vielä väkertämistä, kun muu porukka on unten mailla. Kauniita unia kaikille! ♡

Treenausinto kateissa

Pidin viime viikolla ns. palauttavan viikon salitreenien puolesta. Aerobista liikuntaa harrastin mm. lenkkeilemällä ja salin crossarilla. Viime viikon palauttelun jälkeen treenausinto on yhä vaan kadoksissa ja motivaatio täysin nollissa. Suurimman syyn uskon olevan väsymyksessä ja kahdeksan kuukauden katkonaisissa yöunissa. Normaalisti olen saanut salilta energiaa ja voimia, mutta nyt en jaksa edes raahautua puntille. Iltaisin, kun salille olisi mahdollisuus lähteä niin väsymys on valtava. Yöt ovat beben kanssa vielä niin katkonaisia ja loput energiat menee päivisin lasten kanssa touhutessa ja siivotessa kotia. Tiedän, että piristyisin jahka vaan saisin itseni tsempattua sinne crossarille lämmittelemään.

En vaan haluaisi raahautua sinne salille väkisin. Punttitreenejä olen aina tehnyt suurella innolla ja rakkaudella. Tällainen väkisin lähteminen ei vaan tunnu omalta jutulta ja musta harrastuksen pitää olla sellaista, josta nauttii ja jonne on IHANAA mennä. Onneksi mulla on niin ihana PT, johon olinkin eilen heti yhteydessä ja kyselin apuja kadonneeseen treenausmotivaatioon. Sain heti täsmävinkkejä, joilla voin koittaa herätellä motivaatiota jälleen kohdilleen. Ensi viikolla päivitetään myös saliohjelmaa niin, että treenaan hieman pienemmillä painoilla ja palautuksilla toistomääriä reippaasti lisäten. Tällä saamme rasvaa palamaan ja samalla kehitettyä lihaksia. Kuulostaa erittäin hyvältä (varsinkin nyt, kun kirjotin tämän ylös)...Eikö?!

Tiedän, että suurin motivaatiopula tulee näistä huonoista yöunista. En saa puolella teholla millään kaikkea halumaani irti treenistä. Kunnon putkeen nukuttu seitsemän - kahdeksan (edes kuuden) tunnin yöuni olisi nyt äärimmäisen hyvä motivaattori. Myös taito nukkua pikkuisen kanssa päiväunia helpottaisi kaiketi tämän väsymyksen määrää. Ruokavalio ja lisäravinteet ovat itsellä kunnossa ja näiden kanssa myös motivaatiota riittää. Tällaisia tilanteita mulle ei ole kovin usein elämässä tullut vastaan, kun on kyse ollut urheilusta. Harmittaa todella paljon ja haluaisin kadonneen intoni takaisin!

Maanantai (tiistai, keskiviikko...) väsymys

Pikkumiehemme herättelee yhä noin 3 - 4 kertaa yössä (joskus jopa tiheämmin) vaikka ikää alkaa olemaan jo kohta 8 kuukautta. Olemme pohtineet unikoulun aloittamista, mutta väsyneenä tuo ajatus lähinnä kauhistuttaa. Se tarkottaisi monta unetonta yötä ja pikkuisen huudatusta...kamalaa! Tuntuu melkeinpä kidutukseltä tuollainen toisen huudattaminen. Kokeilimme kesällä muutamana yönä unikoulua tassutellen eli jompi kumpi vanhemmista on yöllä vauvan herätessä hänen tukenaan silittelemässä selästä (tassuttelemassa) ja mikäli vauva eli tällä rauhoitu niin vauva rauhoitetaan syliin. Meillä tämä rauhoittelu ei kyllä toiminut vaan huuto vaan jatkui ja jatkui...Meistä ei ollut tuohon pikkuisen huudatukseen ja luovutimme!

Olemme jatkaneet öitä lapsentahtisesti. Pikkumies heräilee yöllä rinnalle kolmisen kertaa, ottaa pikku maito hömpsyt ja tämän jälkeen kannamme hänet sänkyyn, jossa hän jatkaa rauhallisesti uniaan. Edistystä meillä on tapahtunut sen verran, että nyytti jatkaa uniaan omassa sängyssä. Loppukesästä emme meinanneet saada bebeä nukkumaan enää omassa sängyssään vaan hän olisi mieluiten nukkunut vain meidän vanhempien vieressä. Ollaan nyt muutamana iltana saaneet pikkuisen nukahtamaan omaan sänkyyn iltapuuron jälkeen ilman rintaa, mikä on mielestäni jo huimaa editystä.

Lapsissa on kyllä suuria eroja, sillä esikoinen meillä nukkui 3 kuukauden ikäisestä eteenpäin noin 12 tunnin yöunia. Päiväunetkin olivat lähes 2 - 3 tunnin mittaisia, kun tämä jälkimmäinen vetelee pieniä, noin puolen tunnin torkkuja pitkin päivää. Nämä päiväunet minun pitää usein pötkötellä pikkuisen vierellä tai muuten hän hermostuu totaalisesti. Päivä-/yöunia on hankaloittanut myös tutin uupuminen, koska rakkauspakkauksemme ei ole koskaan huolinut tuttia, vain rinta kelpaa "tutinkorvikkeena". Siitäpä mun blogiharrastuksenikin alkoi, minimiehen vieressä pötkötellen...heh!

Olen lukenut kaiken maailman opuksia vauvan huoneen ideaali sisutuksesta, lämpötilasta ja hämäryydestä (you name it), mutta meidän kohdalla nuokaan vinkit eivät vain ole tepsineet bebemme yöunia parantamaan. Olen kuullut myös kerrottavan, että mikäli jo raskuasaikana äiti nukkuu levottomasti, saattaa tämä vaikuttaa vauvan tuleviin yöuniin. Hmmm...tällä saattaa olla vaikutusta, kun mietin omia raskauksiani. Esikoisesta nukuin erittäin hyvin pitkiä yö - ja  päiväunia (esikoisella on yhä superhyvät unenlahjat), mutta jälkimmäisen kohdalla kärsin koko odotusajan univaikeuksista ja yöt tuli usein valvottua. Päiväunia en ole osannut nukkua enää vuosiin. Silti tämä kaikki on vaan hetkellistä ja tuo tuossa vieressä päiväuniaan tuhiseva nyyttimme on rakkainta, mitä elämässä voi saada!

Miten Teillä vauvat ovat nukkuneet yönsä ja ootteko tarvinneet unikouluja öitä parantamaan?

Miniloma rennoissa tunnelmissa part II

Minilomaamme sisältyi käyntiä Tukholman vanhassa kaupungissa ja Södermalmissa, risteilyä, sukulaisten kanssa vietettyä aikaa sekä viimeisimpänä muttei vähäisimpänä Cheekin keikka. Lomamme oli kaikin puolin oikein onnistunut. Rentoutumista yhdessä perheen ja läheisten kanssa! Tukholman vanhassa kaupungissa maisemat olivat todella kauniit. Mulle tulee aina tuosta Tukholman vanhasta kaupungista mieleen Kreetan vastaavat, mm. Rethymnonin vanhassa kaupungissa tunnelma oli hyvin vastaavanlainen. Södermalm on taas keskustaa rennompi shoppailu- & kahvittelualue ja sieltä löytyy runsaasti kahviloita, ravintoloita sekä erilaisia putiikkeja.

Södermalm alueena on mielestäni parempi kuin Selgelintoria ympäröivä keskusta. Kahvilat Söderissä tarjoavat mitä erinlaisimpia herkkuja ja hinnatkin ovat edukkaampia keskustan vastaaviin verrattuna. Södermalmissa on paljon pieniä putiikkeja ja myös ketjuliikkeitä mm. Götgatanin varrella. SoFo- alue (South of Folkungagatan) jäi meillä vielä kiertämättä ja tuo on kuulemma ihan parasta aluetta shoppailun suhteen myös kansainvälisestä näkövinkkelistä. Ensi kertaan siis taas jotakin uutta odoteltavaa!

Lomamme huipentui perjantaiseen Cheekin keikkaan. Ilma oli aurinkoinen ja ihanan raikas. Oli pitkästä aikaa huippua vähän tälläytyä ja lähteä viettämään laatu-aikaa rakkaan siskon kanssa. Kaikki arvostelut keikasta ovat olleet kaikin puolin paikaansa pitäviä. Olympiastadion oli täyttynyt äärimmilleen faneista ja keikka veti kyllä täysin sanattomaksi sekä peittosi mielestäni täysin jopa suuremman luokan starat. Madonnon keikka Olympiastadionilla muutama vuosi sitten ei ollut kyllä mitään Jaren keikkaan verrattuna. Niin suuren kokoluokan show oli kyseessä, että oksat pois!

Näin miniloman jälkeen, hyvin rentoutuneena, onkin kiva jatkaa taas kuntokuuria! Kävin viime perjantaina, vielä ennen Cheekin keikkaa, vetämässä valmentajan johdolla kunnon selkätreenin. Taattua rääkkiä oli tiedossa ja kymmeniä leuanvetoja eri tekniikoilla...huh! Ensi viikolla taas uudet yhteistreenit tiedossa. Postailen lähitulevaisuudessa vielä nykyisestä ruokavaliostani ruokapäiväkirjan muodossa sekä myös muutoskuvia on tulossa, kunhan kolmen kuukauden kuntokuuri lähenee syyskuun lopulla loppuaan (ei mennyt ihan 100% kesän aikana, mutta tästä on hyvä petrata). Tämän jälkeen jatkamme PT:n opastuksella kohti uusia tavoitteita ;) Päällisin puolin alan olemaan jo tyytyväinen palautumiseeni raskauden jäljiltä...onhan aikaa vierähtänyt jo seitsemän kuukautta.

♥

 

 

Miniloma takana ja samalla äitiysloma lähenee loppuaan!

Viikon mittainen miniloma takana ja paluu äitiyslomailun arkeen on koittanut. Olemme kuluttaneet miehen lomat jo lähes loppuun, mutta viikko on vielä jäljellä syksyn Mallorcan matkaa varten. Jotain mukavaa vielä siis, mitä odottaa...Jäin eilen miettimään haikein mielin, kuinka nopeasti nämä äitiysloman seitsemän kuukautta ovat menneet. Olen nauttinut äitiyslomasta joka solullani ja lähes kauhun sekaisin tunnelmin mietin jo nyt pikku nyyttimme hoidon alkua noin viiden kuukauden kuluttua. Alkuun hoitopäivät tulevat onneksi olemaan lyhyitä max. kuuden tunnin päiviä, mutta fiilis tämän lähenemisestä hieman pelottaa.

Nyt koitan vain nauttia näistä jäljellä olevista kuukausista. Äitiyslomaa on jäljellä enää muutaman kuukauden verran, jonka jälkeen siirryn hetkeksi hoitovapaalle. Takana olevat kuukaudet ovat olleet meille tapahtumarikkaita, täynnä onnen hymyjä ja kyyneleitä sekä huimaa kehitystä. Päiviin on mahtunut kyllä välillä ei niin hyviä päiviäkin lyhyine yöunineen (nyytti herättelee yhä usamman kerran yössä), mutta pääpiirteissään olen nauttinut joka hetkestä. Välillä tuntuu kovin haikealta, miten tuosta sylivauvasta on kehittynyt hurjaa vauhtia eteenpäin ryömivä taapero. Kaikki johdot, sähkörasiat sekä laatikoiden sisällöt kiinnostavat ja vauhti on päätä huimaavaa. Uusia makuelämyksiä löydetään viikoittain, tuotetaan omaa puheen pälpätystä minuuteittain (tullut isäänsä ;)) ja rakastetaan haleja sekä suukkoja.

Matka Tukholmaan näiden kahden, toisen vähän isomman ja toisen vielä niin pienen rakkaan kanssa, sujui yllättävän hyvin. Laivalla oli paljon ohjelmaa isommalle lapselle ja hyttiimme (commodore class) oli mahdollisuus vuokrata myös leffoja, vuokrata yksityissauna sekä nauttia lounge osaston herkuista, joten illat laivassa menivät rennoissa tunnelmissa. Yöt menivät taas vähän huonommin, sillä laiva keinui molemmilla reiteillä todella paljon ja tämä vaikutti omalta osaltaan pikku nyyttimme yöuniin... heräilimme noin tunnin välein molempina öinä. Muutoin todella mukava loma takana! Postailen vielä viikon mittaan matkastamme lisää.

Mukavaa syksyisen viikon jatkoa kaikille!

Kotiutuminen ennen koulun alkua

Ihan huippua olla loman jälkeen taas kotona. Nyt osaan taas kerran arvostaa omaa sänkyä, pesukoneen tuomaa helppoutta sekä asuntomme varjoisaa sijaintia (pitää kodin viileänä vaikkei partsilla aurinkoa voikaan paistatella). Mun piti lomailla vielä tämä viikko Porissa ja lähteminen kotiin toikin itselle kovin ristiriitaisia tunteita. Hassua, sillä Poriin pääsee kuitenkin melko vaivattomasti täältä Helsingistä. Tuntui kovin haikealta jättää kaikki ihanat Porin ystävät ja sukulaiset, mutta toisaalta oli niin ihanaa tulla kotiinkin ja tavata loma jälkeen rakkaita ystäviä täällä.

Kotiin paluu sai miettimään myös kohta lähestyvää koulujen alkua sekä jatkuvia lasten harrastuksia (vauva-uintia sekä balettia varvastossuineen...jei). Ajatella, että mun pieni esikoinen aloittaa jo kolmannen luokan...mun pikkuinen piiperoinen. Sain hiljakkoin mahdollisuuden osallistua CupoNationin haastatteluun, koskien kännykän hankkimista ekaluokkalaiselle. Koko jutun voit käydä lukemassa täältä.

Siitä on kulunut jo muutama vuosi, kun ensimmäinen puhelin tyttärelle hankittiin. Päädyimme tähän ratkaisuun, koska olin itse töissä ja matkapuhelin toi tietynlaita turvaa tavoittaa ekaluokkalainen koulupäivän jälkeen iltapäiväkerhosta (aamut kuljimme yhdessä kouluun). Tuolloin ensimmäiseksi puhelimeksi riitti pinkki simpukanmallinen peruspuhelin, jolla pystyi soittamaan ja tekstaamaan (nyt 9- vuotislahjaksi on toiveena jo iPhone, jota tuskin kuitenkaan saa). Mun mielestäni älypuhelimet mobiililiittymineen ovat turhia vielä ala-aste ikäisille. Kannatan ennemmin perinteisiä ulkoleikkejä kavereiden kanssa ja mielstäni sosiaalinen media omine vaaroineen ei sovellu vielä noin pienille.

Olen huomannut, että mitä vanhemmaksi esikoiseni tulee niin sitä enemmän kavereiden mielipidettä kuunnellaan. Koska useilla ystävillä on kosketusnäytöllinen älypuhelin mobiilipaketteineen niin tätä toivotaan myös itselle. Meillä saa kuitenkin riittää vielä peruspuhelin ja panostetaan sitten enemmän uuteen reppuun kynineen ja kumeineen :)

Miten hankintoja teillä tehdään näin ennen koulujen alkua?

Parisuhteen merkitys

Tänään on neljän viikon rutistuksen jälkeen viimeiset treenit ennen viikon taukoa ja lomaa. Treenaan neljän viikon sykleissä intensiivisesti ja joka viides viikko huilataan. Viidennellä viikolla voi toki harrastaa kevyttä aerobista liikuntaa sekä venytellä, joogata ym. Kiinteytymistä olen huomannut jo nyt tämän kuukauden treenaamisen jälkeen. Ruokailun kanssa taas hölläillään joka kolmas viikko tankkauspäivän merkeissä. Alla muutamia kuvia ennen personal trainer- ohjauksen alkua ja tilannetta tältä aamulta.

Viikon treenipaussi tulee hyvään saumaan, sillä olemme juuri parhaillaan suuntaamassa Poriin lähelle isovanhempia ja Pori Jazzeja. Viikonloppuna juhlimme ystäväpariskunnan häitä, johon myös tankkauspäivä juuri osuu (jee kakkua ja herkkuja tiedossa!). Tämä viikko on mennyt juhlamekkoa, koruja ja kenkiä etsien. Miehelläni alkoi tänään muutaman viikon kesäloma ja hermot ovat kuluneen viikon aikana olleet hänellä tästä syystä koetuksella. Kaikki työt kun on saatava kuntoon ennen lomia. Mulla on ollut taas stressiä juhla-asun tiimoilta, kun on pitänyt lasten kanssa säheltää kaupungilla, hoitaa kotia, löytää aikaa treenaamiselle sekä aikatauluttaa ruokailuja (eväät kulkeneet kassissa mukana). Tähän komboon, kun lisätään vielä katkeilevat yöunet niin voitte kuvitella, mitä tämä tarkoittaa parisuhteen puolesta...riitoja ja sanaharkkaa. Porin loma tulee nyt todella hyvään saumaan. Kaksi viikkoa lähellä mummojen hoito-apua ja mekin saamme olla hetken kahden, käydä syömässä, huilata ja ottaa aikaa parisuhteelle. Parisuhteen merkitys koko perheen hyvinvoinnin kannalta on kaikkein tärkein tukipilari ja parisuhteeseen on satsattava myös vauvavuoden aikana. Lähes puoli vuotta ollaan sinnitelty ilman suurempia apuja isovanhemmilta ja sen kyllä huomaa. Sitä kahdenkeskeistä aikaa kaipaa kummasti. Suhteemme on hyvä ja tuemme toisiamme väsymyksen keskellä vaikka välillä vähän huudetaankin ;) Nyt vaan kaipaamme toisiamme ilman pikkuisia.

Pojan 5 kk- neuvolakäynnillä terveydenhoitaja antoi meille muutamia kotiapujen yhteystietoja, josta voisimme kysellä hoitoapua esim. niin, että joku kävisi kerran viikossa tunnin parin vaunulenkillä pojan kanssa. Myös neuvola tukee parisuhteen merkitystä ja kannustaa hakemaan parisuhteelle aikaa. Muutaman tunnin leffailta edes kerran kuussa tekisi meille todella hyvää. En vain kovin helposti uskalla hakea tuntemattomilta tahoilta apua. Haluan, että pikkuiseni on hyvässä hoidossa tuntemani ihmisen kanssa, johon luotan, kuten mummut. Turha sitten harmitella parisuhteen ajan puutetta...heh. Nyt kuitenkin nautitaan kahden viikon lomasta, kun hoito-apukin lähellä! Pikkuinen täyttää ensi viikolla jo puoli vuotta. Hurjaa, miten aika lentää.

Ihanaa alkavaa viikonloppua Teille!

Blogata vaiko ei?

Aloin tänään pohtimaan, olinko ihan hölmö aloittaessani kirjoittamaan blogia. Seuraako blogiani ylipäätään kukaan? Onko juttuni tarpeeksi kiinnostavia tai kuvitanko tarpeeksi postauksia (todennäköisesti en, sillä kamera unohtuu aina kotiin)? Kun iltaisin blogille olisi aikaa, olen jo niin väsynyt päivästä lasten kanssa ettei energiaa riitä juuri muuhun kuin salitreeneille. Vauvavuoden takia käyn aika hitaalla koneistolla ja univelasta johtuen ei ajatus laukkaa parhaalla mahdollisella tavalla. Haittaako siis, jos postaustahti ei tapahdu päivittäin vaan pyhitän aikaani lapsille, liikkumiselle ja huilaamiselle?

 Tällä hetkellä tykkään kirjoittaa itselle läheisistä asioista...eihän tästä jutusta muuten mitään tulisi. Olen aina pitänyt muodista ja muodin sekä trendien seuraamisesta, kosmetiikasta ja kaikesta naisten hömpästä. Tällä hetkellä vain muodista ja tästä muusta kirjoittaminen ei ole ajankohtaista.  Elämä pyörii aikalailla omien piiperoisten ja kuntoilun välillä. Päivät vietän verkkareissa lasten kanssa ja illalla miehen tullessa kotiin piipahdan salilla. Mitähän mielenkiintoisia kuvia tästä arjesta sitten saa? Käyn toki silloin tällöin shoppailemassakin, mutta huomaan aina vain enenevässä määrin löytäväni itseni lasten osastolta. Tein kyllä viime viikolla hyviä löytöjä itsellenikin, mutta asukuvia en vaan koskaan saa aikaiseksi. Tukka on suurimman osan ajasta solmulla enkä jaksa panostaa kotona niin ulkonäkööni.

Inspiraatiota saan tällä hetkellä elämääni liikunnasta, terveellisistä elämäntavoista (superfoodit), kehityksestä salilla, pikkumiehen oppiessa aina uutta ja perheen kanssa vietetystä ajasta. Luultavasti vauvavuoden helpottaessa blogini kirjoitus - sekä kuvitusmaailma laajenee ja jaksan enemmän panostaa myös kuvien laatuun ja juttujen vaihtelevuuteen. Ehkä saan kuvattua jopa asuja päälläni, kun pukeudun (toivottavasti) muihinkin kuin treeni -ja urheiluasuihin.

Toivottavasti pystyn inspiroimaan Teitä edes osalla jutuista!