Nopea apu unikoulusta

Jeee! Ensimmäinen yö takana kahdeksaan kuukauteen, kun oon nukkunut yhtäjaksoisesti seitsemän tuntia. Kävimme tiistaina pikkumiehen 8 kk- neuvolalääkärissä ja saimme ohjeet unikoulun aloittamiselle. Väsymyksestämme johtuen lääkäri olisi laittanut meille lähetteen myös sairaalaan, jossa unikoulu totutetaan. Halusimme kuitenkin kokeilla ensin itse, sillä meistä tuntui liian pelottavalta ajatukselta totuttaa unikoulu ulkopuolisilla niin ettemme olisi siinä läsnä.

Ohjeeksi saimme vauvan nukuttamisen omaan sänkyyn niin, että pikkumiehen pitää nukahtaa itsenäisesti sinne. Minimiehemme on yleensä nukahtanut rinnalleni tai sitten miehen syliin, josta olemme siirtäneet hänet omaan sänkyyn. Lääkärin mukaan vauvalle on tärkeää olla herätessään samassa paikassa kuin mihin on nukahtanut. Muutimme iltarutiineja niin, että iltapesun ja puuron jälkeen annan vielä rinnasta iltamaidot niin etten päästä pikkumiestä nukahtamaan syliin. Tämän jälkeen siirräämme hänet omaan sänkyyn nukahtamaan itsenäisesti. Tärkeää on olla sängyn vierellä rauhoittelemassa vauvaa esim. silittelemällä selkää, päätä. Syliin voi toki ottaa hetkeksi, mutta siihen syliin ei saa päästää vauvaa nukahtamaan. Syli on vain rauhoittamista varten, josta nyytti siirretään nopeasti takaisin omaan sänkyyn.

Meille ohjeistetussa unikoulussa ensimmäinen askel on siis omaan sänkyyn nukahtaminen. Muita rutiineita ei muuteta. Pikkumiehen herätessä yöllä hänet saa ottaa rinnalle tavanomaiseen tapaan, jolloin yössä säilyy jotakin tuttua eikä suuria muutoksia yöhön tule nopealla aikataululla. Aloitimme unikoulun siis tiistaina ja olemme noudattaneet ohjetta nyt kolme iltaa/yötä. Kaksi ensimmäistä iltaa meni minimiehen huutaessa (vajaan tunnin), mutta seisoimme sängyn vieressä silittämässä ja rauhoittamassa häntä kunnes hän vaipui uneen ilman syliä ja rintaa. Eilinen  ilta meni jo huomattavasti paremmin ja nyytti nukahtikin pienen itkun jälkeen noin 15 minuutissa.

Illalla omaan sänkyyn nukahtamisen pitäisi parantaa myös yöunia ja niinhän se teki. Toisena yönä pikkumies heräsi ensimmäisen kerran noin klo. 05 (tavanomaisen klo. 01 - 03 sijaan ja siitä eteenpäin tunnin kahden välein) ja viime yönä meillä nukuttiin yhteen putkeen jo huimat yhdeksän tuntia (22.30 - 07.20). Nyytin herättyä otin hänet rinnalle ja jatkoimme unia aina kello 09 saakka. Menin itse eilen illalla vasta puolen yön jälkeen nukkumaan, mutta sain tästä huolimatta yli seitsemän tuntia yhtäjaksoista unta. Tällaista määrää en ole nukkunut yli kahdeksaan kuukauteen... Voin kertoa, että fiilis on mitä loistavin! Tästä on hyvä jatkaa ja harjoitella minimiehen kanssa nukkumista. Toivotaan, ettei lähestyvä lomamatkamme muuta nyt hyvin alkanutta unirytmiä. Nyt, kun hehkutan hyvin nukuttua yötä niin luultavasti tulemme jossakin vaiheessa taas takapakkia. Nautin joka tapauksessa tästä yhdestä virkeästä päivästä ja miehen tullessa kotiin suuntaan salille vetämään kunnon hikitreenin!

Matka Mallorcalle

Mallorcan matkamme lähestyessä ajattelin postata hieman matkasuunnitelmista. Matkan päätarkoituksena on lähteä viettämään mieheni isän 60- vuotissyntymäpäivää, mutta olisi jotenkin ihanaa saada samalla lastenhoitoon apua, nauttia lämpimistä säistä, merestä ja auringosta sekä saada ehkä myös parisuhteelle kahden keskeistä aikaa...sekä nukkua! Toiveet voivat olla jossain määrin liian korkeat, joten ehkä matka saa mennä vain omalla painollaan.

Mallorcan lomaamme vietämme Alcudiassa, jonka pitäisi olla ykkösmesta rantalomakohteena. Hotellimme sijaitsee aivan Alcudian rannalla ja uima-altaalta aukeaa suora näkymä merelle. Puolihoidon, hotellin perheystävällisyyden ja neljän tähden sekä perheaktiviteettien pitäisi taata viikon ajaksi letkeää menoa, mutta suoraan sanottuna oon ennemminkin jännittynyt, peloissani sekä kaikkea tältä väliltä. Anoppini on aamuvirkku ja luultavasti koputtamassa jo aamu seutsemältä huoneemme oveen..huuui!

Kuvat lainattu Finnmatkojen sivuilta täältä

Suurimman osan aiemmista matkoista ollaan tehty lähinnä seikkailumielellä, käyty paljon omatoimisilla retkillä, nautittu paikallisesta ruuasta eikä olla useinkaan montaa päivää vietetty samassa kohteessa rannalla maaten. Tyttären kanssa tällaiset matkat ovat onnistuneet hyvin nyt hänen ollessaan vähän vanhempi. Koska pikkumies on vielä näin pieni, koitamme selviytyä kaikesta mahdollisimman helpolla. Lasten kanssa matkaa helpottaa valmismatkapaketti ja hotellin huoneisto, jossa meillä on erillinen olo- ja makuuhuone, keittiö jääkaappeineen, veden- ja kahvinkeitin, mikro sekä leivänpaahdin. Tämä helpottaa paljon vauvan ruoka-aikojen ja rytmin kanssa. Otamme Suomesta mukaan pikkumiehelle kaikki lämpimät ruuat, puurot ja hedelmäsoseet.  Näin pääsemme ehkä helpommalla kuin sekoilemalla heti alkuun Espanjalaisten tuotteiden kanssa. Huoneistoon kuuluu myös parveke merinäköalalla, jossa voin sitten lasten nukkuessa lepuuttaa iltaisin hermojani ;) (Täällä ollaan tosi innoissaan matkasta, kuten huomaatte :D)

Kuvat lainattu Finnmatkojen sivuilta täältä

Onko Teillä hyviä vinkkejä matkustamiseen alle yksi vuotiaiden vauvojen kanssa? Mitä kannattaa ehdottomasti pakata mukaan?

Tässä ja nyt

Flunssakausi on startannut nyt sitten meilläkin. Tytär on flunssassa ja toivon hartaasti, ettei flunssa tarttuisi meihin muihin. Lauantaina olisi tarkoitus lähteä Mallorcalle aurinkoon ja lämpöön, joten toisaalta on hyvä sairastaa nyt pöpöt pois tämän viikon aikana. Tässä sairastupaa yllä pitäessä on tullut mietittyä omien lasten tärkeyttä. Kuinka onnellinen sitä saakaan olla kahdesta terveestä lapsesta. Tästä vanhempainvapaasta pitäisi yrittää nauttia nyt mahdollisimman paljon ja koittaa elää vain hetkessä eikä murehtia huomista.

Hetkessä eläminen on mielestäni eräänlainen taito. Kävin vuosia sitten mindfulness- kurssilla. Kurssi kesti kokonaisen viikonlopun ja oli ainakin itselle äärimmäisen raskas. Opein tuon viikonlopun aikana muutamien harjoitteiden kautta palauttamaan ajatukset juuri tähän hetkeen, mikäli alan ajatuksissani harhailemaan menneessä tai tulevassa. Mindfulness sallii kuitenkin ajatusten tulla ja mennä eikä niitä yritetä väkisin sulkea pois vaan ajatuksia katsellaan ulkopuolelta. Tuolloin hain tietoiselta läsnäolon taidolta apua hektisen työelämän aiheuttamaan stressiin.

Oon lähes koko elämäni ollut persoonaltani eräänlainen suorittaja. Myös mun harrastukset kuntosalitreenauksen osalta varmasti kuvastaa tätä. Kun sain tyttäreni syksyllä 2005 oli opiskeluni insinööriksi vielä kesken opinnäytetyön osalta. Opinnäytetyön sain hyvin arvosanoin valmiiksi tyttären ollessa vasta kahdeksan kuukautinen ja valmistuin keväällä 2006. Saman vuoden syksyllä olin jo uudelleen koulun penkillä opiskelemassa diplomi-insinööriksi. Jälkimmäiset opinnot sain valmiiksi 3,5 vuodessa vaikka tuohon kolmeen ja puoleen vuoteen sisältyi paljon elämänmuutoksia. Jäimme tyttären kanssa kahden ja tämän vuoksi jouduin tekemään opintojen ohella välillä useampaakin työtä, jotta pärjäisimme. Kovan tahdonvoimani ja tavoitteideni ansiosta sain diplomityön kansitettua alku keväästä 2010, jolloin muutimme myös Helsinkiin uuden työni perässä. Muistan kuinka hassulta tuolloin tuntui, kun ei enää tarvinnut tehdä tuhatta ja sataa asiaa samaan aikaan vaan saattoi keskittyä vain perheeseen, yhteen työhön ja harrastuksiin. Elämästä tuli tuolloin ehkä jollakin tavalla seesteisempää.

Nuo menneet vuodet ovat antaneet itselle paljon ja ovat omalla tavallaan erittäin rakkaita. Kaikesta opimme jotakin ja kaikki kokemukset kasvattavat meitä vahvemmiksi. Myös maailmankatsomus muuttuu, mitä enemmän kokemuksia elämä meille antaa. Yhden asian noista vuosista onn ainakin oppinut...nimittäin ottamaan iisimmin!

Kohti aidompaa sisältöä

Olen pitkään pohtinut blogini muuttamista hieman syvällisemmäksi. Haluaisin blogille kasvot ja näin avata enemmän meidän perheen arkea sekä elämäntyyliä. En tarkoita, että alkaisin jaarittelemaan meidän perheen jokaisesta käänteestä vaan haluaisin kirjoittaa syvällisemmin itselle tärkeistä aidoista asioista. Postata ehkä harvemmin, mutta kirjoittaa enemmän itsestäni, meistä ja tietysti välillä vanhaan tuttuun malliin hyväksi havaituista tuotteista, ruuista sekä urheilusta. Tuntuu, että urheilu-, muoti- ja kauneus-/meikkiblogeja on netti pullollaan. Itse tykkään kuitenkin eniten lukea blogeja, joissa on pieni henkäys myös itse kirjoittajasta eikä bloggaajan minuutta liiaksi piilotella.

Välillä on ihana uppoutua taas "hömppä" maailmaan hypistelemään vaatteita, testaamaan meikkiuutuuksia, lisäravinteita, superfoodeja, mutta usein elämään sisältyy paljon muutakin...perhe-elämää, parisuhdetta, ystävyyttä ja paljon muuta. Tällä hetkellä tuntuu, että tunteet on väsymyksestä johtuen paljon pinnalla. Yhä edelleen palaan, lähes joka postauksessa nykyään tähän väsymykseeni (pahoittelut tästä!). Liki kahdeksan kuukautta valvottuja öitä alkaa vaatimaan veronsa...Tällä hetkellä arvostan isovanhempia, jotka jaksavat käydä etäisyydestä huolimatta auttamassa lapsenlapsien hoidossa. En tiedä onko tämä oma olotila jonkinlaista katkeruutta, kun olemme lähes tämän koko vauva-arjen saaneet pärjätä omillamme. Olemme kyllä pyytäneet apua, mutta se on ollut ehkä enemmänkin tyhjään huutamista. Olemme tottuneet selviämään aina kaikesta yhdessä meidän nelihenkisenä perheenä. Ehkä meistä vain ajatellaan, että kyllä nuo nuoret pärjäävät ilman apua, ovathan he ennenkin pärjänneet. Tai, että ajan kanssa kaikki helpottaa...
 
Satuin törmäämään muutama päivä sitten naapurin vuoden ikäiseen pikkumieheen sekä hänen mummuunsa. Mummu oli tullut jostakin päin Pohjois-Suomea muutamaksi viikoksi auttamaan, jotta vanhemmat saisivat kurottua univelkaansa. Mummo kertoi, kuinka paljon pikkumies häntä hyppyyttää ja sanoi omien voimiensa olevan usein koetuksella. Kuitenkin aika lastenlapsen kanssa oli hänelle korvaamatonta, jota hän ei enää vuosien päästä voisi takaisin saada. Tässä kohtaa mulla pääsi kyyneleet. Olisi myös ihanaa välillä keskellä päivää nukkua muutaman tunnin verran, kun joku kävisi meidän nyytin kanssa vaunulenkillä. Olisi mahtavaa saada kurottua takaisin jättimäistä univelkaa. Kuitenkin ymmärrän, että kaikki on vain hetkellistä. Mikään ei tule korvaamaan tätä aikaa, kun saan olla ja nauttia ajasta lasteni kanssa. Hyvin levenneenä ja yhtäjaksoisten yöunien jälkeen saattaisin olla ehkä hitusen hymyilevämpi äiti!

Kuvakooste meidän synttärikemuista

Viikonlopun synttärijuhlat menivät jo melko iisisti isompien tyttöjen kanssa. Mieheni lähti pikku nyytin kanssa kiljuvaa tyttölaumaa pakoon, jolloin volyymitason kanssa ei tarvinnut olla niin tarkkana. Kemuihin sisältyi mm. tanssiskabaa, pullon pyöritystä, piiloleikkejä sekä tuunasimme kaikille mieluisat naamarit. Koristelut olivat tyttärelle sekä väri- että viiksiteemallaan mieluisat. Parhaiten esiteini-ikäisiin upposivat syötävistä dippatavat vihannekset, cocktailtikut, popparit, keksit sekä irtokarkit. Kakut jäi sitten meidän isompien mutusteltavaksi. Kaiken siivouksen jälkeen jäin miettimään, että ehkä ensi vuonna synttärit voitaisiin pitää pienellä porukalla esim. pitseriassa tai kylpylässä juhlien ;).

Energisenä kohti uutta viikkoa

Vihdoin olen saanut motivaatiota treenaamiseen ja näin lisättyä kuntosalitreenit osaksi arkea. Viikko alkoi eilen reippaasti 10 km vaunulenkillä, ja iltapäivällä miehen tullessa kotiin kävin tekemässä 50 minuutin rinta - olkapää - ojentajatreenin. Illalla teimme perheen kanssa vielä yhdessä pienen lenkin. Motivaatio on siis taas korkealla. Varsinkin, kun mieli ja kroppa sai pienen irtioton treeneistä muutamaksi viikoksi. Uskon, että keholla oli vain tarve palauttaa voimiaan ja tarvitsin pidemmän ajan palautumiselle. Palautumisen tarvetta lisää varmasti nämä kehnot yöunet, jolloin keho ei pääse lyhyillä ja katkonaisilla yöunilla täysin palautumaan.

Yksi tehokkaan palautumisen kulmakivistä on riittävä lepo ja uni. Puhutaan, että riittävä määrä yhtäjaksoista unta aikuisella on 7 - 8 tuntia. Toiset pärjäävät pienemmällä ja toiset tarvitsevat jopa sen yhdeksän tuntia. Urheilijoilla päiväunet eivät korvaa yhtäjaksoisia yöunia vaikka auttavatkin palautumisessa. Uni on siis äärimmäisen tärkeässä osassa, jotta jaksaa urheilla ilman ylikuormitusta.

Eniten mua harmittaa, etten ole pystynyt olemaan 100% mulle räätälöidyssä ohjelmassa ja tavoitteissa. Olen pitänyt viikonloppuisin herkkupäiviä ja nyt väliviikot treeneistä venyivät yhden viikon sijaan kahdeksi. Olen aina ollut kova asettamaan itselleni tavoitteita ja pyrkinyt tekemään kaikkeni niiden eteen. Sitten, kun tullaankin takapakkia eikä asiat mene tavoitteiden mukaan, on harmitus todellista. Itse saan kuitenkin niin paljon energiaa treeneistä ja huomaan heti muutoksen kehossa sekä olossani. Samalla jaksan myös panostaa enemmän koko perheen puhtaasti syömiseen sekä muutoinkin terveellisiin elämäntapoihin.

Lasten tultua elämään olen pikku hiljaa koittanut päästä eroon "täydellisyyden" tavoittelusta. Jos kaikki ei mene niin kuin on suunnitellut niin mitä sitten. Pienistä asioista pitäisi nauttia eikä jäädä surkuttelemaan epäonnistumisia, joita tulee elämässä väistämättä vastaan. Usein se on vain omasta asenteesta kiinni, miten niihin loppupeleissä suhtautuu.

♡

Juhlavalmisteluita

Sunnuntaina meillä juhlitaan tyttären 9- vuotiskaverisynttäreitä. Ollaan aloitettu valmistelut jo tänään illalla (täällä odotettu innolla pian kaksi viikkoa juhlia) ja huomenna jatketaan leipomisten & koristeluiden merkeissä. Pohdittiin tyttären kanssa hankitaanko mustavalkoisia kertakäyttömukeja vai tuunataanko lasit kannuineen (musta - valko - pinkki oli teemaväritoiveena). Päädyimme lasisiin nimikoituihin mukeihin. Ilta ollaankin pähkäilty hauskoja tekstejä tarjoiltaviin herkkuihin sekä astioihin liimattavaksi. Tarkoituksena olisi juhlia tänä vuonna pienesti tyttöporukalla luokkakavereiden ja lähimpien ystävien kanssa...Mukavaa yhdessä oloa, ehkä pientä askartelua, karaokea ja herkuttelua!

Jatkan täällä vielä väkertämistä, kun muu porukka on unten mailla. Kauniita unia kaikille! ♡

Postaushaaste: Päivän ruokailut

Sain taannoin Hippu- blogia pitävältä Maarialta ruokahaasteen kuvata joko yhden päivän ruokaluni, viikon ateriat tai sitten sieltä täältä sovelletusti. Muistin eilen vihdoin tarttua haasteeseen ja kuvata lähes kaikki päivän ateriat ennenkuin olin iskenyt haarukkaani jo ruokaan kiinni.

Aamupala on päiväni kohokohta sekä tärkeimmäksi kokemani ateria. Nälkäisenä on tylsä aloittaa päivää tai muuten en vain niinsanotusti käynnisty. Lähes joka aamu syön kaurapuuron, johon lisään marjoja, raejuustoa, kuitulisää sekä soijalesitiiniraetta. Kesällä on ollut ihana lisäillä tuoreita marjoja erilaisina variaatioina...vadelmia, mansikoita, pensasmustikoita jne. Toinen vaihtoehto aamupalalle on gluteiiniton sämpylä, kalkkunaleikettä, kananmuna sekä luonnonjugurttia marjoilla ja kuitulisällä. Ilman kahvia en myöskään käynnisty. Pikkumiehen synnyttyä olin muutaman kuukauden  ilman kahvia hänen vatsavaivojen vuoksi, mutta nyt kahvi on palannut elämääni. Aamukahvi on ehdottomasti aamupalan ohessa päivän tärkein!

Ateriarytmin pyrin pitämään 2,5 - 4 tunnin välillä. Lounaaksi syön reilusti vihreitä kasviksia, kukkakaalia/parsaa/juureksia sekä lihaa/kalaa/kanaa. Treenipäivinä syön lounaalla edellä mainittujen lisäksi myös perunaa tai bataattia. Lounaalla nautin myös 10 ml oliivi-/MCT-/tai Udo`s öljyä.

Välipalaksi syön usein Skyrin (vaniljassa parhaimmat arvot) sekä tuoreita marjoja (tai kotimaisia pakaste marjoja) ja pienen kourallisen pähkinöitä. Välipalana saatan syödä myös välillä raejuustoa tai maitorahkaa marjojen tai yhden hedelmän kera. Pähkinät kulkevat aina lisukkeena turvaamassa hyvien rasvojen saantia.

Päivällisenä syön lähes saman kombon kuin lounaalla öljyä ja perunaa/bataattia (nämä korvaan riisillä) lukuunottamatta. Eilinen päiviällinen koostui riisistä, kanasta, kukkakaalista sekä tuorevihanneksista.

Yllä olevasta päivälliskuvasta ehdin jo syödä osan vihanneksista, kunnes muistin räpsäyttää kuvan. Iltapalaksi syön usein maitorahkaa marjoilla sekä lorauksella kookosöljyä. Satunnaisesti vaihtelun vuoksi teen neljän valkuaisen uunivanukkaan, johon lisään marjoja ja kookosöljyä.

Teemme (lue: mieheni tekee) usein riisit, perunat ja lihat rasioihin viikoksi eteenpäin valmiiksi. Lapsille teen sitten omat ruuat ja välipalat lähes päivittäin. Aterioiden ja oikean ateriarytmin lisäksi huolehdin lisäravinteista ja vitamiineista aamuisin sekä iltaisin. Juon lisäksi päivittäin vähintään 3 litraa vettä (aterioiden välissä, ei niiden aikana) ja huolehdin riittävästä suolan saannista (ruuat ovat pääosin suolattomia).

Paiheitakin toki ruokailuuni mahtuu (yksi niistä on pepsi max ja irtsarit). Ei pidä siis luulla, että jaksan päivästä toiseen punnita ruokaani ilman hairahduksia :D. Oon kyllä niin perso makealle ja varsinainen sokerihiiri, joten koitan välttää kaikenlaisten herkkujen turhaa hamstraamista kotiin. Meillä juhlitaan viikonloppuna tyttären 9- vuotissyntymäpäiviä kaveriporukalla, joten saa nähdä miten maltan olla tällä kertaa herkuttelematta ;) Veikkaan, ettei onnistu!

Treenausinto kateissa

Pidin viime viikolla ns. palauttavan viikon salitreenien puolesta. Aerobista liikuntaa harrastin mm. lenkkeilemällä ja salin crossarilla. Viime viikon palauttelun jälkeen treenausinto on yhä vaan kadoksissa ja motivaatio täysin nollissa. Suurimman syyn uskon olevan väsymyksessä ja kahdeksan kuukauden katkonaisissa yöunissa. Normaalisti olen saanut salilta energiaa ja voimia, mutta nyt en jaksa edes raahautua puntille. Iltaisin, kun salille olisi mahdollisuus lähteä niin väsymys on valtava. Yöt ovat beben kanssa vielä niin katkonaisia ja loput energiat menee päivisin lasten kanssa touhutessa ja siivotessa kotia. Tiedän, että piristyisin jahka vaan saisin itseni tsempattua sinne crossarille lämmittelemään.

En vaan haluaisi raahautua sinne salille väkisin. Punttitreenejä olen aina tehnyt suurella innolla ja rakkaudella. Tällainen väkisin lähteminen ei vaan tunnu omalta jutulta ja musta harrastuksen pitää olla sellaista, josta nauttii ja jonne on IHANAA mennä. Onneksi mulla on niin ihana PT, johon olinkin eilen heti yhteydessä ja kyselin apuja kadonneeseen treenausmotivaatioon. Sain heti täsmävinkkejä, joilla voin koittaa herätellä motivaatiota jälleen kohdilleen. Ensi viikolla päivitetään myös saliohjelmaa niin, että treenaan hieman pienemmillä painoilla ja palautuksilla toistomääriä reippaasti lisäten. Tällä saamme rasvaa palamaan ja samalla kehitettyä lihaksia. Kuulostaa erittäin hyvältä (varsinkin nyt, kun kirjotin tämän ylös)...Eikö?!

Tiedän, että suurin motivaatiopula tulee näistä huonoista yöunista. En saa puolella teholla millään kaikkea halumaani irti treenistä. Kunnon putkeen nukuttu seitsemän - kahdeksan (edes kuuden) tunnin yöuni olisi nyt äärimmäisen hyvä motivaattori. Myös taito nukkua pikkuisen kanssa päiväunia helpottaisi kaiketi tämän väsymyksen määrää. Ruokavalio ja lisäravinteet ovat itsellä kunnossa ja näiden kanssa myös motivaatiota riittää. Tällaisia tilanteita mulle ei ole kovin usein elämässä tullut vastaan, kun on kyse ollut urheilusta. Harmittaa todella paljon ja haluaisin kadonneen intoni takaisin!

Maanantai (tiistai, keskiviikko...) väsymys

Pikkumiehemme herättelee yhä noin 3 - 4 kertaa yössä (joskus jopa tiheämmin) vaikka ikää alkaa olemaan jo kohta 8 kuukautta. Olemme pohtineet unikoulun aloittamista, mutta väsyneenä tuo ajatus lähinnä kauhistuttaa. Se tarkottaisi monta unetonta yötä ja pikkuisen huudatusta...kamalaa! Tuntuu melkeinpä kidutukseltä tuollainen toisen huudattaminen. Kokeilimme kesällä muutamana yönä unikoulua tassutellen eli jompi kumpi vanhemmista on yöllä vauvan herätessä hänen tukenaan silittelemässä selästä (tassuttelemassa) ja mikäli vauva eli tällä rauhoitu niin vauva rauhoitetaan syliin. Meillä tämä rauhoittelu ei kyllä toiminut vaan huuto vaan jatkui ja jatkui...Meistä ei ollut tuohon pikkuisen huudatukseen ja luovutimme!

Olemme jatkaneet öitä lapsentahtisesti. Pikkumies heräilee yöllä rinnalle kolmisen kertaa, ottaa pikku maito hömpsyt ja tämän jälkeen kannamme hänet sänkyyn, jossa hän jatkaa rauhallisesti uniaan. Edistystä meillä on tapahtunut sen verran, että nyytti jatkaa uniaan omassa sängyssä. Loppukesästä emme meinanneet saada bebeä nukkumaan enää omassa sängyssään vaan hän olisi mieluiten nukkunut vain meidän vanhempien vieressä. Ollaan nyt muutamana iltana saaneet pikkuisen nukahtamaan omaan sänkyyn iltapuuron jälkeen ilman rintaa, mikä on mielestäni jo huimaa editystä.

Lapsissa on kyllä suuria eroja, sillä esikoinen meillä nukkui 3 kuukauden ikäisestä eteenpäin noin 12 tunnin yöunia. Päiväunetkin olivat lähes 2 - 3 tunnin mittaisia, kun tämä jälkimmäinen vetelee pieniä, noin puolen tunnin torkkuja pitkin päivää. Nämä päiväunet minun pitää usein pötkötellä pikkuisen vierellä tai muuten hän hermostuu totaalisesti. Päivä-/yöunia on hankaloittanut myös tutin uupuminen, koska rakkauspakkauksemme ei ole koskaan huolinut tuttia, vain rinta kelpaa "tutinkorvikkeena". Siitäpä mun blogiharrastuksenikin alkoi, minimiehen vieressä pötkötellen...heh!

Olen lukenut kaiken maailman opuksia vauvan huoneen ideaali sisutuksesta, lämpötilasta ja hämäryydestä (you name it), mutta meidän kohdalla nuokaan vinkit eivät vain ole tepsineet bebemme yöunia parantamaan. Olen kuullut myös kerrottavan, että mikäli jo raskuasaikana äiti nukkuu levottomasti, saattaa tämä vaikuttaa vauvan tuleviin yöuniin. Hmmm...tällä saattaa olla vaikutusta, kun mietin omia raskauksiani. Esikoisesta nukuin erittäin hyvin pitkiä yö - ja  päiväunia (esikoisella on yhä superhyvät unenlahjat), mutta jälkimmäisen kohdalla kärsin koko odotusajan univaikeuksista ja yöt tuli usein valvottua. Päiväunia en ole osannut nukkua enää vuosiin. Silti tämä kaikki on vaan hetkellistä ja tuo tuossa vieressä päiväuniaan tuhiseva nyyttimme on rakkainta, mitä elämässä voi saada!

Miten Teillä vauvat ovat nukkuneet yönsä ja ootteko tarvinneet unikouluja öitä parantamaan?

Syyspäivän lämmin herkku

Tyttärelläni alkoi nyt syksyllä kolmas luokka ja erilaiset välipalat koulun jälkeen tuottavat välillä päänvaivaa. Olisi kiva keksiä erilaisia vaihtoehtoja ainaisen ruisleivän, jugurtin sekä hedelmien tilalle. Välipalojen olisi hyvä olla mahdollisimman monipuolisia ja samalla terveellisiä vaihtoehtoja. Nyt kolmen viikon aikana olen tehnyt muun muassa (vähän terveellisemmillä resepteillä) vispipuuroa, syyspäivän pannaria sekä omena- kaurapaistosta vaniljakastikkeella.

Kaurapaistoksen teimme yhdessä tyttären kanssa mummolasta poimituista omenista. Pieni paistoksemme koostui ao. aineksista:

2 dl Provenan isokaurahiutaleita
1/2 dl kookosjauhoja
noin 0,5 dl neitsytkookosöljyä
kanelia
hunajaa makeutukseen
2 omenaa

Laitetaan uuni lämpenemään 200- asteeseen ja viipaloidaan omenat kookosöljyllä voideltuun vuokaan. Ripotellaan omenaviipaleiden päälle kanelia. Sekoitetaan keskenään kaurahiutaleet, kookosjauhot, hunaja sekä kookosöljy ja kaadetaan seos omenalohkojen päälle. Ripotellaan vielä pinnalle kanelia sekä kookoshiutaleita ja paistetaan uunin keskitasolla noin 15 - 20 minuuttia.

Paistoksen ollessa uunissa, valmistimme vaniljakastikkeen. Tähän tarvitaan:

3 dl laktoositonta maitoa (tai vain perusmaitoa)
1 kananmuna
2 tl steviaa (tai intiaanisokeria)
2 tl perunajauhoja
2 tl vaniljauutetta (tai vaniljasokeria)

Kaikki ainekset vaniljauutetta lukuun ottamatta sekoitetaan kattilassa. Seosta lämmitetään miedolla lämmöllä koko ajan sekoittaen (pohjaa myöden) niin, ettei kastike ala kiehumaan. Kun seos on sakeutunut maustetaan se vaniljauutteella. Vaniljakastike tarjoillaan jäähtyneenä. Emme malttaneet odottaa kastikkeen jäähtymistä, joten jäähdytimme sen nopeasti asettamalla kattilan kylmällä vedellä täytettyyn tiskialtaaseen.

Tarjoillaan lämpöisen omena-kaurapaistoksen kera rakkaassa seurassa! ♥

Pohdinnassa treenipaussi ja kuntosalin vaihto

Tykkään käydä kuntosalilla treenaamassa ihan yksikseen. On ihanaa olla ihan omissa ajatuksissaan ja keskittyä raudan nostamiseen sekä oikeisiin liikeratoihin. Kuntosalilla oon tutustunut useisiin mukaviin ihmisiin ja toisista on tullut jopa hyviä ystäviä mulle. Varmasti jokaisella salilla käy myös niitä rasittavia tyyppejä, jotka tulee höpöttämään niitä näitä vaikka haluaisit ihan kaikessa rauhassa keskittyä treeniin ja omiin ajatuksiin. Varsinkin, jos kotona on ollut hyvin hektinen päivä lasten kanssa ja oon tosi väsynyt, niin oma rauha salilla on mulle äärimmäisen tärkeää. Treenin päätteeksi on sitten kiva jutella ja vaihtaa kuulumisia ystävien kanssa.

Oon tässä lähiaikoina törmännyt myös erittäin häiritsevään käyttäytymiseen salilla. Ensin otin asian ihan kohteliaisuutena, kun tultiin kehumaan, kyselemään ja jutustelemaan. Seuraava tapaaminen oli jo pikkuisen ahdistava, mutta en oikein osaa pyytää jutustelijoilta omaa rauhaa vaan koitan kohteliaasti jutustella nopeat kuulumiset ja sitten jatkaa treeniä täydellä teholla. Myös ystävälliset neuvot ja vinkit liikkeisiin sekä treenin tehostamiseksi ovat aina tervetulleita. Mutta, kun neuvoihin alkaa liittyä hipelöintiä ja pepusta kourimista niin mitta on täynnä...siis aivan todellista! Oon törmännyt tällaiseen tyyppiin salilla ja tämä on saanut mut jo pohtimaan vakavammin salin vaihtoa.

Muutenkin tämä viikko ei ole salitreenin puolesta kauheasti houkutellut. Ei johdu siis pelkästään tuosta rasittavasta tyypistä vaan kaipaan myös palauttavaa viikkoa. Eilen kävin pelkästään vaunulenkillä ja jätin suosiolla salitreenin väliin kuunnellen omia fiiliksiäni. Taidan suosiolla pitää tämän viikon kevyenä ja keskittyä enemmänkin aerobiseen (esim. spinning ja jumpat) treeniin sekä venyttelyihin. Saan kuitenkin liikunnasta energiaa tähän hektiseen arkeen lasten kanssa, joten esimerkiksi lenkkeilyt raikkaassa syysilmassa tekevät niin kropalle kuin mielellekin hyvää. Uskon kyllä, että myös salin vaihto toisi nyt syksyyn sekä treeneihin uutta intoa!

Olisiko Teillä suositella jotakin hyvää ja kohtuuhintaista salia Etelä - Helsingistä?