Hyvää ja rauhallista joulua kaikille lukijoilleni sekä terveiset kuvina täältä Luostolta!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste perhe. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste perhe. Näytä kaikki tekstit
24 joulukuuta 2014
30 marraskuuta 2014
Elämää ei sen enempää...
Olen tosi pahoillani pitkään jatkuneesta blogin hiljaisuudesta. Huono omatunto on vaivannut koko syksyn blogin laiminlyönnin osalta. Viime aikoina on ollut ihan liikaa mietittävää sekä järjesteltävää minimaalisilla voimavaroilla. Mikään ei ole kauheasti huvittanut ja ollaan koko perhe oltu todella väsyneitä. Päivät on menneet omalla painollaan jonkinlaisessa sumuverhossa. Postasin syksyllä pikkumiehen öisistä heräilyistä ja neuvolalääkärin ohjeistuksesta aloittaa unikoulu nukuttamalla pikkuinen omaan sänkyyn. Nukahtaminen omaan sänkyyn alkoi hyvin, mutta matkamme jälkeen pikkumiehen öiset heräilyt vain jatkuivat. Pikkumies sairastui myös flunssaan, joka vain pahensi tilannetta. Ollaan koko perhe valvottu monia öitä pikkuisen epäsäännöllisen rytmin vuoksi. En ole hetkeen jaksanut ajatella tai unelmoida muusta kuin edes yhdestä hyvin nukutusta yöstä. Viimeiset viikot ovat menneet aikamoisessa sumussa. Samalla motivaatio treeneihin on kadonnut ja salille lähteminen on tuntunut todella työläältä. Treenaamisen sijasta olenkin koittanut huilata aina mahdollisuuksien mukaan.
Ajattelin jo pitkään, että tällä asetelmalla mennään ja meillä poika on vain huonompi nukkuja. Saimme kuitenkin neuvolan kautta sosiaaliohjaajan opettamaan meille unikoulua uusilla säännöillä, johon kuuluu muutakin kuin vain nukuttaminen omaan sänkyyn (postailen unikoulusta lähiaikoina enemmän). Ongelmana on usein se, ettei vauva ole tottunut herätessään nukahtamaan itsekseen uudelleen. Ohjeistuksen mukaan pikkuiset kuitenkin oppivat nukkumaan, kun uudet tavat omaksutaan vanhempien opastuksella. Ja voitteko kuvitella...viime yönä nukuimme koko perhe ensimmäistä kertaa koko yön! Olen ollut tänään täynnä energiaa ja tuntenut itseni todella virkistyneeksi.
Viime viikkoihin oman paineensa on tuonut myös lähestyvän hoitovapaan päättyminen ja tätä kautta pikkumiehen hoidon aloitus. Meillä piti olla kevääksi hoitopaikka jo järjestettynä, mutta tämä ei ihan mennyt niin kuin kuvittelimme. Uuden hoitopaikan metsästys verotti myös omalta osaltaan voimavarojamme, mutta onneksemme löysimme ehkä jopa alkuperäistä hoitopaikkaa paremman ratkaisun. Yksi asia oli siis ratkaistu ja jännitys töihin paluusta alkoi hieman helpottamaan. Noh! Kuten olimme jo todenneet, kaikki ei todellakaan aina mene niin kuin Strömsössä. Sain töistä tiedon, että hoitovapaalta palattuani entiset työni eivät enää odotakaan minua ja edessä olisi siirto uusiin tehtäviin. Uutisen kuultuani ketutus oli suunnaton! Miksi musta tuntuu, että täällä tasa-arvoisessa yhteiskunnassa me naiset jäädään aina jalkoihin. Meidän euro on yhä edelleen miesten euroa pienempi. Työn ja perhe-elämän yhdistäminen on tässä yhteiskunnassa välillä todella vaikeaa. Tällä asetelmalla meitä naisia houkutellaan hoitovapaalta töihin ja sitten kaadetaan kuraa niskaan! Huh!
Tämän syksyn jälkeen tunne itseni taas himpun verran vahvemmaksi. Nyt vaan eteenpäin kohti uusia haasteita.
P.S. Eikä se muuten ole ihme, jos ei nukuta. Meillä meinaan treenataan kävelyä, jopa unissaan. Perhe on arvokkainta...ihan kaikessa!
Ajattelin jo pitkään, että tällä asetelmalla mennään ja meillä poika on vain huonompi nukkuja. Saimme kuitenkin neuvolan kautta sosiaaliohjaajan opettamaan meille unikoulua uusilla säännöillä, johon kuuluu muutakin kuin vain nukuttaminen omaan sänkyyn (postailen unikoulusta lähiaikoina enemmän). Ongelmana on usein se, ettei vauva ole tottunut herätessään nukahtamaan itsekseen uudelleen. Ohjeistuksen mukaan pikkuiset kuitenkin oppivat nukkumaan, kun uudet tavat omaksutaan vanhempien opastuksella. Ja voitteko kuvitella...viime yönä nukuimme koko perhe ensimmäistä kertaa koko yön! Olen ollut tänään täynnä energiaa ja tuntenut itseni todella virkistyneeksi.
Viime viikkoihin oman paineensa on tuonut myös lähestyvän hoitovapaan päättyminen ja tätä kautta pikkumiehen hoidon aloitus. Meillä piti olla kevääksi hoitopaikka jo järjestettynä, mutta tämä ei ihan mennyt niin kuin kuvittelimme. Uuden hoitopaikan metsästys verotti myös omalta osaltaan voimavarojamme, mutta onneksemme löysimme ehkä jopa alkuperäistä hoitopaikkaa paremman ratkaisun. Yksi asia oli siis ratkaistu ja jännitys töihin paluusta alkoi hieman helpottamaan. Noh! Kuten olimme jo todenneet, kaikki ei todellakaan aina mene niin kuin Strömsössä. Sain töistä tiedon, että hoitovapaalta palattuani entiset työni eivät enää odotakaan minua ja edessä olisi siirto uusiin tehtäviin. Uutisen kuultuani ketutus oli suunnaton! Miksi musta tuntuu, että täällä tasa-arvoisessa yhteiskunnassa me naiset jäädään aina jalkoihin. Meidän euro on yhä edelleen miesten euroa pienempi. Työn ja perhe-elämän yhdistäminen on tässä yhteiskunnassa välillä todella vaikeaa. Tällä asetelmalla meitä naisia houkutellaan hoitovapaalta töihin ja sitten kaadetaan kuraa niskaan! Huh!
Tämän syksyn jälkeen tunne itseni taas himpun verran vahvemmaksi. Nyt vaan eteenpäin kohti uusia haasteita.
P.S. Eikä se muuten ole ihme, jos ei nukuta. Meillä meinaan treenataan kävelyä, jopa unissaan. Perhe on arvokkainta...ihan kaikessa!
11 marraskuuta 2014
Katkonaisten yöunien aikaansaama laiskuus
Miten väsymys voikaan viedä mehut kaikesta! Meillä on nukuttu taas huonommin viimeisen viikon aikana pikku miehen nuhasta ja kuumeesta johtuen. Huomaan katkonaisten yöunien vaikuttavan heti mun kaikkeen tekemiseen. Salitreenit jäi viime viikolla vain vaivaiseen kolmeen, mutta käytiin kyllä kahtena peräkkäisenä päivänä lisäksi koko perheen voimalla lenkillä. Raitis ilma, kun piristyttää edes hieman väsymyksenkin keskellä. Myös blogi ja kodin siivous jäivät ikävä kyllä vähemmälle.
Väsymys vaikuttaa samalla myös mun ruokavalioon. Tulee herkuteltua paljon enemmän ja säännöllisen ateriarytmin pitäminen on välillä haastavaa. Useammat ystävät pitävätkin mua lähes terveellisyyden perikuvana vaikka karkkipussit kuuluvat lähes joka viikonloppu meidän arkeen. Vielä viime keväänä sain korvattua kaiken tuon sokerimäärän raakasuklaalla sekä smoothieilla, mutta vähäiset yöunet ovat tehneet taas tilaa sokeriaddiktiolleni. En usko, että muutenkaan mulla olisi selkärankaa syödä montaa kuukautta täysin puhtaasti. Pitäähän elämästä nyt nauttia! Kun saan syyn herkutella niin sitähän herkutellaan. Isäenpäivä tästä hyvänä esimerkkinä. Meillä oli aamiaspöydässä amerikkalaisia pannukakkuja, leikkeitä, juustoja, vihanneksia, leipää, munia, katkarapumätiherkkua, omenacalvados-, päärynäsuklaa- sekä valdelmasuklaavaahtoa, mesivadelmahilloa sekä valkosuklaa-vadelmakakkua kuohuviinin kera...nam! Mestarikokista olen kaukana ja annosten ulosanti on usein karmaisevaa, mutta jotakin yritin kaikesta huolimatta saada aikaiseksi. Maku on tärkeintä ja mikä parasta, raadille upposi!
Isänpäivän jälkeen oli kuitenkin ihana palata taas arkeen ja syödä enemmän terveellisesti. Joka puolella ohjeistetaan syömään terveellisesti sekä liikkumaan säännöllisesti ja olenkin osittain tämän "buumin" kanssa samoilla linjoilla. Kun liikkuminen ja terveellinen ruokavalio motivoi itseä ja siittä saa hyvää oloa, niin se kannattaa. Jos kuitenkin silloin tällöin tekee mieli pullaa ja nameja, niin niitä voi (ja kannattaa) nauttia kohtuudella. Miksi kieltää itseltään kaiken ja murehtia montako kiloa puntari taas väräti tämän viikonlopun myötä. Maanantaina voi aina tehdä ryhtiliikkeen! Tärkeintä on nauttia tekemästään, olla tyytyväinen itseensä, hymyillä ja olla onnellinen! Mäkin koitan täällä tämän viikon taas tsemppailla katkonaisista yöunista huolimatta.
Väsymys vaikuttaa samalla myös mun ruokavalioon. Tulee herkuteltua paljon enemmän ja säännöllisen ateriarytmin pitäminen on välillä haastavaa. Useammat ystävät pitävätkin mua lähes terveellisyyden perikuvana vaikka karkkipussit kuuluvat lähes joka viikonloppu meidän arkeen. Vielä viime keväänä sain korvattua kaiken tuon sokerimäärän raakasuklaalla sekä smoothieilla, mutta vähäiset yöunet ovat tehneet taas tilaa sokeriaddiktiolleni. En usko, että muutenkaan mulla olisi selkärankaa syödä montaa kuukautta täysin puhtaasti. Pitäähän elämästä nyt nauttia! Kun saan syyn herkutella niin sitähän herkutellaan. Isäenpäivä tästä hyvänä esimerkkinä. Meillä oli aamiaspöydässä amerikkalaisia pannukakkuja, leikkeitä, juustoja, vihanneksia, leipää, munia, katkarapumätiherkkua, omenacalvados-, päärynäsuklaa- sekä valdelmasuklaavaahtoa, mesivadelmahilloa sekä valkosuklaa-vadelmakakkua kuohuviinin kera...nam! Mestarikokista olen kaukana ja annosten ulosanti on usein karmaisevaa, mutta jotakin yritin kaikesta huolimatta saada aikaiseksi. Maku on tärkeintä ja mikä parasta, raadille upposi!
Isänpäivän jälkeen oli kuitenkin ihana palata taas arkeen ja syödä enemmän terveellisesti. Joka puolella ohjeistetaan syömään terveellisesti sekä liikkumaan säännöllisesti ja olenkin osittain tämän "buumin" kanssa samoilla linjoilla. Kun liikkuminen ja terveellinen ruokavalio motivoi itseä ja siittä saa hyvää oloa, niin se kannattaa. Jos kuitenkin silloin tällöin tekee mieli pullaa ja nameja, niin niitä voi (ja kannattaa) nauttia kohtuudella. Miksi kieltää itseltään kaiken ja murehtia montako kiloa puntari taas väräti tämän viikonlopun myötä. Maanantaina voi aina tehdä ryhtiliikkeen! Tärkeintä on nauttia tekemästään, olla tyytyväinen itseensä, hymyillä ja olla onnellinen! Mäkin koitan täällä tämän viikon taas tsemppailla katkonaisista yöunista huolimatta.
Iloa kaikille viikkoon!
29 lokakuuta 2014
Äidin pieni oma hetki
Luin eilen salilla hauskan juttunurkkauksen Kaksplus (8/2014) lehdestä: äidin oma hetki. Nauroin crossarilla ääneen muutamalle hauskalle jutulle. Äidit kertoivat millaisiin tekoihin ovat päätyneet saadakseen pienen hetken omaa aikaa. Näistä hauskin oli juttu, jossa äiti oli epätoivoisena heittänyt kaikki murot lattialle ja antanut lapsille kulhot murojen keräämiseksi. Joku äiti taas makasi lentoratana mahallaan lattialla saadakseen hetken omaa aikaa.
Itse oon ehdottanut tyttärelle usein kampaajaleikkejä, jossa äiti pötköttää sohvalla tyttären tehdessä mulle kampauksia. Aamuisin on hyvä keino syödä rauhassa aamupalaa antamalla pikkumiehelle jälkkäriksi maissinaksuja aamupuuron jälkeen. Tällöin saan itselle sen 10 minuuttia aikaa syödä rauhassa oman aamupuuroni ja selattua pikavauhtia Hesarin läpi herran istuessa syöttötuolissa tyytyväisenä naksujensa kanssa.
Luettuani jutun omasta ajasta tunsin myös piston sydämmessä. Koko äitiysloma ja vanhempainvapaa on mennyt niin arjen pyörityksessä, että olen unohtanut lähes täysin kaikki ystäväni. Muutaman läheisen ystävän kanssa on tullut soiteltua päivittäin, mutta aikaa ystävien treffamiselle on ollut todella vähän tai sitten oon yksinkertaisesti ollut niin väsynyt etten ole vain jaksanut nähdä ketään. Kaikki ystävät siellä pahoittelut tästä! Lupaan nyt skarpata, kun yöunetkin ovat hieman parantuneet...kop kop! Olisi niin ihana nähdä Teitä kaikkia!
Tämän bloginkin perustin keväällä omaksi viihdykkeeksi, jotta mulla olisi äitiyslomalla edes jotakin virikettä sekä mitä kautta ystävät voisi seurailla mun treenijuttujani. Halusin jakaa tietoni treenaamisesta ja palautumiseni raskaudesta, ruokavaliosta, resepteistä ym. Lopuksi blogi laajentuikin ns. lifestyle- blogiksi, jossa oon kirjoittanut mulle tärkeimmästä meidän neljän arjesta. Lähtipä juttu nyt rönsyilemään...Pääpointti oli siis oma aika. Mitä hauskoja juttuja Te ootte lasten kanssa tehneet saadaaksenne hetken omaa aikaa?
Itse oon ehdottanut tyttärelle usein kampaajaleikkejä, jossa äiti pötköttää sohvalla tyttären tehdessä mulle kampauksia. Aamuisin on hyvä keino syödä rauhassa aamupalaa antamalla pikkumiehelle jälkkäriksi maissinaksuja aamupuuron jälkeen. Tällöin saan itselle sen 10 minuuttia aikaa syödä rauhassa oman aamupuuroni ja selattua pikavauhtia Hesarin läpi herran istuessa syöttötuolissa tyytyväisenä naksujensa kanssa.
Luettuani jutun omasta ajasta tunsin myös piston sydämmessä. Koko äitiysloma ja vanhempainvapaa on mennyt niin arjen pyörityksessä, että olen unohtanut lähes täysin kaikki ystäväni. Muutaman läheisen ystävän kanssa on tullut soiteltua päivittäin, mutta aikaa ystävien treffamiselle on ollut todella vähän tai sitten oon yksinkertaisesti ollut niin väsynyt etten ole vain jaksanut nähdä ketään. Kaikki ystävät siellä pahoittelut tästä! Lupaan nyt skarpata, kun yöunetkin ovat hieman parantuneet...kop kop! Olisi niin ihana nähdä Teitä kaikkia!
Tämän bloginkin perustin keväällä omaksi viihdykkeeksi, jotta mulla olisi äitiyslomalla edes jotakin virikettä sekä mitä kautta ystävät voisi seurailla mun treenijuttujani. Halusin jakaa tietoni treenaamisesta ja palautumiseni raskaudesta, ruokavaliosta, resepteistä ym. Lopuksi blogi laajentuikin ns. lifestyle- blogiksi, jossa oon kirjoittanut mulle tärkeimmästä meidän neljän arjesta. Lähtipä juttu nyt rönsyilemään...Pääpointti oli siis oma aika. Mitä hauskoja juttuja Te ootte lasten kanssa tehneet saadaaksenne hetken omaa aikaa?
22 lokakuuta 2014
Pahoitellen postausviivettä - lomamatka takana!
Pahoittelen näin heti alkuun pitkään venyneestä postaustauosta. Olimme muutama viikko sitten lomamatkalla Mallorcalla ja tämän jälkeen saimme sukulaisia meille pidemmäksi aikaa kyläilemään. Tein päätöksen, etten lomamatkalla loju koneella ja sama päätös päti sukulaisten vieraillessa meillä. Postausten kirjoittaminen vie kuitenkin sen verran aikaa, että mielestäni olisi röyhkeää vieraitakin ajatellen lojua tuo aika koneella. Pikkumiehen kanssa on taas haasteellista kirjoittaa useampaa postausta etukäteen myöhemmin julkaistavaksi. Hyvä, kun saan yhden kirjoituksen kyhättyä illalla pikkumiehen mennessä unten maille...Tästä eteenpäin lupaan taas postaustahdin palaavan normaalin, nyt kun olemme saaneet jälleen arjesta kiinni.
Lomamatkamme Mallorcan Alcudiassa oli rentouttava. Lämpö sekä aurinko tuli meille kaikille tarpeeseen. Oli hyvä tankata d-vitamiinia tulevaa talvea ajatellen. Viikko meni hurjan nopeasti ja olisin viihtynyt lämmössä hyvin vielä toisenkin viikon. Lämpötilat olivat noin 27- asteessa ja vietimme lähes kaikki päivät rannalla/altaalla makoillen. Puolihoitoon kuului aamupala ja päivällinen, jossa oli erittäin kattava tarjonta. En muista, koska olisin syönyt niin paljon herkkuja...Jälkiruokapöydät notkuivat erilaisia kakkuja, vanukkaita, jäätelöä, juustoja ym. silmän kantamattomiin. Tuolla reissulla en murehtinut dieettejä saati treenejä vaan koitin vain nauttia kaikesta ja mahdollisimman paljon.
Muutamana päivänä saimme pikkumiehen kohdalla hoitoapua isovanhemmilta ja vietimme yhteistä aikaa sekä avopuolison että tyttären kanssa. Vuokrasimme yhdessä liukumäellisen polkuauton (ja mäestä oli tietysti myös meidän aikuisten pakko laskea) ja kävimme keskelle merta kyhätyllä "kumipatja" radalla temppuilemassa (kuvat puhukoot paremmin puolestaan). Lomaan kuului myös tori- ja keski-aikaiset markkinat Alcudian vanhassa kaupungissa, retki Mallorcan pääkaupunkiin Palmaan sekä avopuolisoni isän 60- vuotisjuhlat. Lomaviikkomme oli siis täynnä auringon paistetta, löhöilyä, hyvää ruokaa, sangriaa, naurua ja välillä myös pientä mullittelua ;) Härdelliä riitti kahden lapsen ja isovanhempien kanssa, jotta saatiin lomailtua kaikkien ehdoilla.
Hotellimme parvekkeelta oli häkellyttävän kauniit maisemat ja näihin oli mukava herätä joka aamu (myös muutaman huonosti nukutun yön jälkeen). Oli ihanaa istua yksikseen parvekkeella nauttien kahvista ja lämmöstä. Näitä hetkiä tulen tässä syksyn pimeydessä vielä kaipaamaan. Oli mukava rauhoittua ja ollaan vaan omien ajatusten kanssa. Nauttia kiireettömyydestä, hiljaisuudesta ja omasta ajasta!
Lomamatkamme Mallorcan Alcudiassa oli rentouttava. Lämpö sekä aurinko tuli meille kaikille tarpeeseen. Oli hyvä tankata d-vitamiinia tulevaa talvea ajatellen. Viikko meni hurjan nopeasti ja olisin viihtynyt lämmössä hyvin vielä toisenkin viikon. Lämpötilat olivat noin 27- asteessa ja vietimme lähes kaikki päivät rannalla/altaalla makoillen. Puolihoitoon kuului aamupala ja päivällinen, jossa oli erittäin kattava tarjonta. En muista, koska olisin syönyt niin paljon herkkuja...Jälkiruokapöydät notkuivat erilaisia kakkuja, vanukkaita, jäätelöä, juustoja ym. silmän kantamattomiin. Tuolla reissulla en murehtinut dieettejä saati treenejä vaan koitin vain nauttia kaikesta ja mahdollisimman paljon.
Muutamana päivänä saimme pikkumiehen kohdalla hoitoapua isovanhemmilta ja vietimme yhteistä aikaa sekä avopuolison että tyttären kanssa. Vuokrasimme yhdessä liukumäellisen polkuauton (ja mäestä oli tietysti myös meidän aikuisten pakko laskea) ja kävimme keskelle merta kyhätyllä "kumipatja" radalla temppuilemassa (kuvat puhukoot paremmin puolestaan). Lomaan kuului myös tori- ja keski-aikaiset markkinat Alcudian vanhassa kaupungissa, retki Mallorcan pääkaupunkiin Palmaan sekä avopuolisoni isän 60- vuotisjuhlat. Lomaviikkomme oli siis täynnä auringon paistetta, löhöilyä, hyvää ruokaa, sangriaa, naurua ja välillä myös pientä mullittelua ;) Härdelliä riitti kahden lapsen ja isovanhempien kanssa, jotta saatiin lomailtua kaikkien ehdoilla.
Hotellimme parvekkeelta oli häkellyttävän kauniit maisemat ja näihin oli mukava herätä joka aamu (myös muutaman huonosti nukutun yön jälkeen). Oli ihanaa istua yksikseen parvekkeella nauttien kahvista ja lämmöstä. Näitä hetkiä tulen tässä syksyn pimeydessä vielä kaipaamaan. Oli mukava rauhoittua ja ollaan vaan omien ajatusten kanssa. Nauttia kiireettömyydestä, hiljaisuudesta ja omasta ajasta!
Palaan tässä viikkojen aikana vielä muutamaan otteeseen lomamatkan tunnelmista!
26 syyskuuta 2014
Nopea apu unikoulusta
Jeee! Ensimmäinen yö takana kahdeksaan kuukauteen, kun oon nukkunut yhtäjaksoisesti seitsemän tuntia. Kävimme tiistaina pikkumiehen 8 kk- neuvolalääkärissä ja saimme ohjeet unikoulun aloittamiselle. Väsymyksestämme johtuen lääkäri olisi laittanut meille lähetteen myös sairaalaan, jossa unikoulu totutetaan. Halusimme kuitenkin kokeilla ensin itse, sillä meistä tuntui liian pelottavalta ajatukselta totuttaa unikoulu ulkopuolisilla niin ettemme olisi siinä läsnä.
Ohjeeksi saimme vauvan nukuttamisen omaan sänkyyn niin, että pikkumiehen pitää nukahtaa itsenäisesti sinne. Minimiehemme on yleensä nukahtanut rinnalleni tai sitten miehen syliin, josta olemme siirtäneet hänet omaan sänkyyn. Lääkärin mukaan vauvalle on tärkeää olla herätessään samassa paikassa kuin mihin on nukahtanut. Muutimme iltarutiineja niin, että iltapesun ja puuron jälkeen annan vielä rinnasta iltamaidot niin etten päästä pikkumiestä nukahtamaan syliin. Tämän jälkeen siirräämme hänet omaan sänkyyn nukahtamaan itsenäisesti. Tärkeää on olla sängyn vierellä rauhoittelemassa vauvaa esim. silittelemällä selkää, päätä. Syliin voi toki ottaa hetkeksi, mutta siihen syliin ei saa päästää vauvaa nukahtamaan. Syli on vain rauhoittamista varten, josta nyytti siirretään nopeasti takaisin omaan sänkyyn.
Meille ohjeistetussa unikoulussa ensimmäinen askel on siis omaan sänkyyn nukahtaminen. Muita rutiineita ei muuteta. Pikkumiehen herätessä yöllä hänet saa ottaa rinnalle tavanomaiseen tapaan, jolloin yössä säilyy jotakin tuttua eikä suuria muutoksia yöhön tule nopealla aikataululla. Aloitimme unikoulun siis tiistaina ja olemme noudattaneet ohjetta nyt kolme iltaa/yötä. Kaksi ensimmäistä iltaa meni minimiehen huutaessa (vajaan tunnin), mutta seisoimme sängyn vieressä silittämässä ja rauhoittamassa häntä kunnes hän vaipui uneen ilman syliä ja rintaa. Eilinen ilta meni jo huomattavasti paremmin ja nyytti nukahtikin pienen itkun jälkeen noin 15 minuutissa.
Illalla omaan sänkyyn nukahtamisen pitäisi parantaa myös yöunia ja niinhän se teki. Toisena yönä pikkumies heräsi ensimmäisen kerran noin klo. 05 (tavanomaisen klo. 01 - 03 sijaan ja siitä eteenpäin tunnin kahden välein) ja viime yönä meillä nukuttiin yhteen putkeen jo huimat yhdeksän tuntia (22.30 - 07.20). Nyytin herättyä otin hänet rinnalle ja jatkoimme unia aina kello 09 saakka. Menin itse eilen illalla vasta puolen yön jälkeen nukkumaan, mutta sain tästä huolimatta yli seitsemän tuntia yhtäjaksoista unta. Tällaista määrää en ole nukkunut yli kahdeksaan kuukauteen... Voin kertoa, että fiilis on mitä loistavin! Tästä on hyvä jatkaa ja harjoitella minimiehen kanssa nukkumista. Toivotaan, ettei lähestyvä lomamatkamme muuta nyt hyvin alkanutta unirytmiä. Nyt, kun hehkutan hyvin nukuttua yötä niin luultavasti tulemme jossakin vaiheessa taas takapakkia. Nautin joka tapauksessa tästä yhdestä virkeästä päivästä ja miehen tullessa kotiin suuntaan salille vetämään kunnon hikitreenin!
Ohjeeksi saimme vauvan nukuttamisen omaan sänkyyn niin, että pikkumiehen pitää nukahtaa itsenäisesti sinne. Minimiehemme on yleensä nukahtanut rinnalleni tai sitten miehen syliin, josta olemme siirtäneet hänet omaan sänkyyn. Lääkärin mukaan vauvalle on tärkeää olla herätessään samassa paikassa kuin mihin on nukahtanut. Muutimme iltarutiineja niin, että iltapesun ja puuron jälkeen annan vielä rinnasta iltamaidot niin etten päästä pikkumiestä nukahtamaan syliin. Tämän jälkeen siirräämme hänet omaan sänkyyn nukahtamaan itsenäisesti. Tärkeää on olla sängyn vierellä rauhoittelemassa vauvaa esim. silittelemällä selkää, päätä. Syliin voi toki ottaa hetkeksi, mutta siihen syliin ei saa päästää vauvaa nukahtamaan. Syli on vain rauhoittamista varten, josta nyytti siirretään nopeasti takaisin omaan sänkyyn.
Meille ohjeistetussa unikoulussa ensimmäinen askel on siis omaan sänkyyn nukahtaminen. Muita rutiineita ei muuteta. Pikkumiehen herätessä yöllä hänet saa ottaa rinnalle tavanomaiseen tapaan, jolloin yössä säilyy jotakin tuttua eikä suuria muutoksia yöhön tule nopealla aikataululla. Aloitimme unikoulun siis tiistaina ja olemme noudattaneet ohjetta nyt kolme iltaa/yötä. Kaksi ensimmäistä iltaa meni minimiehen huutaessa (vajaan tunnin), mutta seisoimme sängyn vieressä silittämässä ja rauhoittamassa häntä kunnes hän vaipui uneen ilman syliä ja rintaa. Eilinen ilta meni jo huomattavasti paremmin ja nyytti nukahtikin pienen itkun jälkeen noin 15 minuutissa.
23 syyskuuta 2014
Tässä ja nyt
Flunssakausi on startannut nyt sitten meilläkin. Tytär on flunssassa ja toivon hartaasti, ettei flunssa tarttuisi meihin muihin. Lauantaina olisi tarkoitus lähteä Mallorcalle aurinkoon ja lämpöön, joten toisaalta on hyvä sairastaa nyt pöpöt pois tämän viikon aikana. Tässä sairastupaa yllä pitäessä on tullut mietittyä omien lasten tärkeyttä. Kuinka onnellinen sitä saakaan olla kahdesta terveestä lapsesta. Tästä vanhempainvapaasta pitäisi yrittää nauttia nyt mahdollisimman paljon ja koittaa elää vain hetkessä eikä murehtia huomista.
Hetkessä eläminen on mielestäni eräänlainen taito. Kävin vuosia sitten mindfulness- kurssilla. Kurssi kesti kokonaisen viikonlopun ja oli ainakin itselle äärimmäisen raskas. Opein tuon viikonlopun aikana muutamien harjoitteiden kautta palauttamaan ajatukset juuri tähän hetkeen, mikäli alan ajatuksissani harhailemaan menneessä tai tulevassa. Mindfulness sallii kuitenkin ajatusten tulla ja mennä eikä niitä yritetä väkisin sulkea pois vaan ajatuksia katsellaan ulkopuolelta. Tuolloin hain tietoiselta läsnäolon taidolta apua hektisen työelämän aiheuttamaan stressiin.
Oon lähes koko elämäni ollut persoonaltani eräänlainen suorittaja. Myös mun harrastukset kuntosalitreenauksen osalta varmasti kuvastaa tätä. Kun sain tyttäreni syksyllä 2005 oli opiskeluni insinööriksi vielä kesken opinnäytetyön osalta. Opinnäytetyön sain hyvin arvosanoin valmiiksi tyttären ollessa vasta kahdeksan kuukautinen ja valmistuin keväällä 2006. Saman vuoden syksyllä olin jo uudelleen koulun penkillä opiskelemassa diplomi-insinööriksi. Jälkimmäiset opinnot sain valmiiksi 3,5 vuodessa vaikka tuohon kolmeen ja puoleen vuoteen sisältyi paljon elämänmuutoksia. Jäimme tyttären kanssa kahden ja tämän vuoksi jouduin tekemään opintojen ohella välillä useampaakin työtä, jotta pärjäisimme. Kovan tahdonvoimani ja tavoitteideni ansiosta sain diplomityön kansitettua alku keväästä 2010, jolloin muutimme myös Helsinkiin uuden työni perässä. Muistan kuinka hassulta tuolloin tuntui, kun ei enää tarvinnut tehdä tuhatta ja sataa asiaa samaan aikaan vaan saattoi keskittyä vain perheeseen, yhteen työhön ja harrastuksiin. Elämästä tuli tuolloin ehkä jollakin tavalla seesteisempää.
Nuo menneet vuodet ovat antaneet itselle paljon ja ovat omalla tavallaan erittäin rakkaita. Kaikesta opimme jotakin ja kaikki kokemukset kasvattavat meitä vahvemmiksi. Myös maailmankatsomus muuttuu, mitä enemmän kokemuksia elämä meille antaa. Yhden asian noista vuosista onn ainakin oppinut...nimittäin ottamaan iisimmin!
Oon lähes koko elämäni ollut persoonaltani eräänlainen suorittaja. Myös mun harrastukset kuntosalitreenauksen osalta varmasti kuvastaa tätä. Kun sain tyttäreni syksyllä 2005 oli opiskeluni insinööriksi vielä kesken opinnäytetyön osalta. Opinnäytetyön sain hyvin arvosanoin valmiiksi tyttären ollessa vasta kahdeksan kuukautinen ja valmistuin keväällä 2006. Saman vuoden syksyllä olin jo uudelleen koulun penkillä opiskelemassa diplomi-insinööriksi. Jälkimmäiset opinnot sain valmiiksi 3,5 vuodessa vaikka tuohon kolmeen ja puoleen vuoteen sisältyi paljon elämänmuutoksia. Jäimme tyttären kanssa kahden ja tämän vuoksi jouduin tekemään opintojen ohella välillä useampaakin työtä, jotta pärjäisimme. Kovan tahdonvoimani ja tavoitteideni ansiosta sain diplomityön kansitettua alku keväästä 2010, jolloin muutimme myös Helsinkiin uuden työni perässä. Muistan kuinka hassulta tuolloin tuntui, kun ei enää tarvinnut tehdä tuhatta ja sataa asiaa samaan aikaan vaan saattoi keskittyä vain perheeseen, yhteen työhön ja harrastuksiin. Elämästä tuli tuolloin ehkä jollakin tavalla seesteisempää.
Nuo menneet vuodet ovat antaneet itselle paljon ja ovat omalla tavallaan erittäin rakkaita. Kaikesta opimme jotakin ja kaikki kokemukset kasvattavat meitä vahvemmiksi. Myös maailmankatsomus muuttuu, mitä enemmän kokemuksia elämä meille antaa. Yhden asian noista vuosista onn ainakin oppinut...nimittäin ottamaan iisimmin!
18 syyskuuta 2014
Kohti aidompaa sisältöä
Olen pitkään pohtinut blogini muuttamista hieman syvällisemmäksi. Haluaisin blogille kasvot ja näin avata enemmän meidän perheen arkea sekä elämäntyyliä. En tarkoita, että alkaisin jaarittelemaan meidän perheen jokaisesta käänteestä vaan haluaisin kirjoittaa syvällisemmin itselle tärkeistä aidoista asioista. Postata ehkä harvemmin, mutta kirjoittaa enemmän itsestäni, meistä ja tietysti välillä vanhaan tuttuun malliin hyväksi havaituista tuotteista, ruuista sekä urheilusta. Tuntuu, että urheilu-, muoti- ja kauneus-/meikkiblogeja on netti pullollaan. Itse tykkään kuitenkin eniten lukea blogeja, joissa on pieni henkäys myös itse kirjoittajasta eikä bloggaajan minuutta liiaksi piilotella.
Välillä on ihana uppoutua taas "hömppä" maailmaan hypistelemään vaatteita, testaamaan meikkiuutuuksia, lisäravinteita, superfoodeja, mutta usein elämään sisältyy paljon muutakin...perhe-elämää, parisuhdetta, ystävyyttä ja paljon muuta. Tällä hetkellä tuntuu, että tunteet on väsymyksestä johtuen paljon pinnalla. Yhä edelleen palaan, lähes joka postauksessa nykyään tähän väsymykseeni (pahoittelut tästä!). Liki kahdeksan kuukautta valvottuja öitä alkaa vaatimaan veronsa...Tällä hetkellä arvostan isovanhempia, jotka jaksavat käydä etäisyydestä huolimatta auttamassa lapsenlapsien hoidossa. En tiedä onko tämä oma olotila jonkinlaista katkeruutta, kun olemme lähes tämän koko vauva-arjen saaneet pärjätä omillamme. Olemme kyllä pyytäneet apua, mutta se on ollut ehkä enemmänkin tyhjään huutamista. Olemme tottuneet selviämään aina kaikesta yhdessä meidän nelihenkisenä perheenä. Ehkä meistä vain ajatellaan, että kyllä nuo nuoret pärjäävät ilman apua, ovathan he ennenkin pärjänneet. Tai, että ajan kanssa kaikki helpottaa...
Satuin törmäämään muutama päivä sitten naapurin vuoden ikäiseen pikkumieheen sekä hänen mummuunsa. Mummu oli tullut jostakin päin Pohjois-Suomea muutamaksi viikoksi auttamaan, jotta vanhemmat saisivat kurottua univelkaansa. Mummo kertoi, kuinka paljon pikkumies häntä hyppyyttää ja sanoi omien voimiensa olevan usein koetuksella. Kuitenkin aika lastenlapsen kanssa oli hänelle korvaamatonta, jota hän ei enää vuosien päästä voisi takaisin saada. Tässä kohtaa mulla pääsi kyyneleet. Olisi myös ihanaa välillä keskellä päivää nukkua muutaman tunnin verran, kun joku kävisi meidän nyytin kanssa vaunulenkillä. Olisi mahtavaa saada kurottua takaisin jättimäistä univelkaa. Kuitenkin ymmärrän, että kaikki on vain hetkellistä. Mikään ei tule korvaamaan tätä aikaa, kun saan olla ja nauttia ajasta lasteni kanssa. Hyvin levenneenä ja yhtäjaksoisten yöunien jälkeen saattaisin olla ehkä hitusen hymyilevämpi äiti!
Välillä on ihana uppoutua taas "hömppä" maailmaan hypistelemään vaatteita, testaamaan meikkiuutuuksia, lisäravinteita, superfoodeja, mutta usein elämään sisältyy paljon muutakin...perhe-elämää, parisuhdetta, ystävyyttä ja paljon muuta. Tällä hetkellä tuntuu, että tunteet on väsymyksestä johtuen paljon pinnalla. Yhä edelleen palaan, lähes joka postauksessa nykyään tähän väsymykseeni (pahoittelut tästä!). Liki kahdeksan kuukautta valvottuja öitä alkaa vaatimaan veronsa...Tällä hetkellä arvostan isovanhempia, jotka jaksavat käydä etäisyydestä huolimatta auttamassa lapsenlapsien hoidossa. En tiedä onko tämä oma olotila jonkinlaista katkeruutta, kun olemme lähes tämän koko vauva-arjen saaneet pärjätä omillamme. Olemme kyllä pyytäneet apua, mutta se on ollut ehkä enemmänkin tyhjään huutamista. Olemme tottuneet selviämään aina kaikesta yhdessä meidän nelihenkisenä perheenä. Ehkä meistä vain ajatellaan, että kyllä nuo nuoret pärjäävät ilman apua, ovathan he ennenkin pärjänneet. Tai, että ajan kanssa kaikki helpottaa...
Satuin törmäämään muutama päivä sitten naapurin vuoden ikäiseen pikkumieheen sekä hänen mummuunsa. Mummu oli tullut jostakin päin Pohjois-Suomea muutamaksi viikoksi auttamaan, jotta vanhemmat saisivat kurottua univelkaansa. Mummo kertoi, kuinka paljon pikkumies häntä hyppyyttää ja sanoi omien voimiensa olevan usein koetuksella. Kuitenkin aika lastenlapsen kanssa oli hänelle korvaamatonta, jota hän ei enää vuosien päästä voisi takaisin saada. Tässä kohtaa mulla pääsi kyyneleet. Olisi myös ihanaa välillä keskellä päivää nukkua muutaman tunnin verran, kun joku kävisi meidän nyytin kanssa vaunulenkillä. Olisi mahtavaa saada kurottua takaisin jättimäistä univelkaa. Kuitenkin ymmärrän, että kaikki on vain hetkellistä. Mikään ei tule korvaamaan tätä aikaa, kun saan olla ja nauttia ajasta lasteni kanssa. Hyvin levenneenä ja yhtäjaksoisten yöunien jälkeen saattaisin olla ehkä hitusen hymyilevämpi äiti!
17 syyskuuta 2014
Kuvakooste meidän synttärikemuista
12 syyskuuta 2014
Juhlavalmisteluita
Sunnuntaina meillä juhlitaan tyttären 9- vuotiskaverisynttäreitä. Ollaan aloitettu valmistelut jo tänään illalla (täällä odotettu innolla pian kaksi viikkoa juhlia) ja huomenna jatketaan leipomisten & koristeluiden merkeissä. Pohdittiin tyttären kanssa hankitaanko mustavalkoisia kertakäyttömukeja vai tuunataanko lasit kannuineen (musta - valko - pinkki oli teemaväritoiveena). Päädyimme lasisiin nimikoituihin mukeihin. Ilta ollaankin pähkäilty hauskoja tekstejä tarjoiltaviin herkkuihin sekä astioihin liimattavaksi. Tarkoituksena olisi juhlia tänä vuonna pienesti tyttöporukalla luokkakavereiden ja lähimpien ystävien kanssa...Mukavaa yhdessä oloa, ehkä pientä askartelua, karaokea ja herkuttelua!
Jatkan täällä vielä väkertämistä, kun muu porukka on unten mailla. Kauniita unia kaikille! ♡
08 syyskuuta 2014
Maanantai (tiistai, keskiviikko...) väsymys
Pikkumiehemme herättelee yhä noin 3 - 4 kertaa yössä (joskus jopa tiheämmin) vaikka ikää alkaa olemaan jo kohta 8 kuukautta. Olemme pohtineet unikoulun aloittamista, mutta väsyneenä tuo ajatus lähinnä kauhistuttaa. Se tarkottaisi monta unetonta yötä ja pikkuisen huudatusta...kamalaa! Tuntuu melkeinpä kidutukseltä tuollainen toisen huudattaminen. Kokeilimme kesällä muutamana yönä unikoulua tassutellen eli jompi kumpi vanhemmista on yöllä vauvan herätessä hänen tukenaan silittelemässä selästä (tassuttelemassa) ja mikäli vauva eli tällä rauhoitu niin vauva rauhoitetaan syliin. Meillä tämä rauhoittelu ei kyllä toiminut vaan huuto vaan jatkui ja jatkui...Meistä ei ollut tuohon pikkuisen huudatukseen ja luovutimme!
Olemme jatkaneet öitä lapsentahtisesti. Pikkumies heräilee yöllä rinnalle kolmisen kertaa, ottaa pikku maito hömpsyt ja tämän jälkeen kannamme hänet sänkyyn, jossa hän jatkaa rauhallisesti uniaan. Edistystä meillä on tapahtunut sen verran, että nyytti jatkaa uniaan omassa sängyssä. Loppukesästä emme meinanneet saada bebeä nukkumaan enää omassa sängyssään vaan hän olisi mieluiten nukkunut vain meidän vanhempien vieressä. Ollaan nyt muutamana iltana saaneet pikkuisen nukahtamaan omaan sänkyyn iltapuuron jälkeen ilman rintaa, mikä on mielestäni jo huimaa editystä.
Lapsissa on kyllä suuria eroja, sillä esikoinen meillä nukkui 3 kuukauden ikäisestä eteenpäin noin 12 tunnin yöunia. Päiväunetkin olivat lähes 2 - 3 tunnin mittaisia, kun tämä jälkimmäinen vetelee pieniä, noin puolen tunnin torkkuja pitkin päivää. Nämä päiväunet minun pitää usein pötkötellä pikkuisen vierellä tai muuten hän hermostuu totaalisesti. Päivä-/yöunia on hankaloittanut myös tutin uupuminen, koska rakkauspakkauksemme ei ole koskaan huolinut tuttia, vain rinta kelpaa "tutinkorvikkeena". Siitäpä mun blogiharrastuksenikin alkoi, minimiehen vieressä pötkötellen...heh!
Olen lukenut kaiken maailman opuksia vauvan huoneen ideaali sisutuksesta, lämpötilasta ja hämäryydestä (you name it), mutta meidän kohdalla nuokaan vinkit eivät vain ole tepsineet bebemme yöunia parantamaan. Olen kuullut myös kerrottavan, että mikäli jo raskuasaikana äiti nukkuu levottomasti, saattaa tämä vaikuttaa vauvan tuleviin yöuniin. Hmmm...tällä saattaa olla vaikutusta, kun mietin omia raskauksiani. Esikoisesta nukuin erittäin hyvin pitkiä yö - ja päiväunia (esikoisella on yhä superhyvät unenlahjat), mutta jälkimmäisen kohdalla kärsin koko odotusajan univaikeuksista ja yöt tuli usein valvottua. Päiväunia en ole osannut nukkua enää vuosiin. Silti tämä kaikki on vaan hetkellistä ja tuo tuossa vieressä päiväuniaan tuhiseva nyyttimme on rakkainta, mitä elämässä voi saada!
Olemme jatkaneet öitä lapsentahtisesti. Pikkumies heräilee yöllä rinnalle kolmisen kertaa, ottaa pikku maito hömpsyt ja tämän jälkeen kannamme hänet sänkyyn, jossa hän jatkaa rauhallisesti uniaan. Edistystä meillä on tapahtunut sen verran, että nyytti jatkaa uniaan omassa sängyssä. Loppukesästä emme meinanneet saada bebeä nukkumaan enää omassa sängyssään vaan hän olisi mieluiten nukkunut vain meidän vanhempien vieressä. Ollaan nyt muutamana iltana saaneet pikkuisen nukahtamaan omaan sänkyyn iltapuuron jälkeen ilman rintaa, mikä on mielestäni jo huimaa editystä.
Lapsissa on kyllä suuria eroja, sillä esikoinen meillä nukkui 3 kuukauden ikäisestä eteenpäin noin 12 tunnin yöunia. Päiväunetkin olivat lähes 2 - 3 tunnin mittaisia, kun tämä jälkimmäinen vetelee pieniä, noin puolen tunnin torkkuja pitkin päivää. Nämä päiväunet minun pitää usein pötkötellä pikkuisen vierellä tai muuten hän hermostuu totaalisesti. Päivä-/yöunia on hankaloittanut myös tutin uupuminen, koska rakkauspakkauksemme ei ole koskaan huolinut tuttia, vain rinta kelpaa "tutinkorvikkeena". Siitäpä mun blogiharrastuksenikin alkoi, minimiehen vieressä pötkötellen...heh!
Olen lukenut kaiken maailman opuksia vauvan huoneen ideaali sisutuksesta, lämpötilasta ja hämäryydestä (you name it), mutta meidän kohdalla nuokaan vinkit eivät vain ole tepsineet bebemme yöunia parantamaan. Olen kuullut myös kerrottavan, että mikäli jo raskuasaikana äiti nukkuu levottomasti, saattaa tämä vaikuttaa vauvan tuleviin yöuniin. Hmmm...tällä saattaa olla vaikutusta, kun mietin omia raskauksiani. Esikoisesta nukuin erittäin hyvin pitkiä yö - ja päiväunia (esikoisella on yhä superhyvät unenlahjat), mutta jälkimmäisen kohdalla kärsin koko odotusajan univaikeuksista ja yöt tuli usein valvottua. Päiväunia en ole osannut nukkua enää vuosiin. Silti tämä kaikki on vaan hetkellistä ja tuo tuossa vieressä päiväuniaan tuhiseva nyyttimme on rakkainta, mitä elämässä voi saada!
Miten Teillä vauvat ovat nukkuneet yönsä ja ootteko tarvinneet unikouluja öitä parantamaan?
03 syyskuuta 2014
Syyspäivän lämmin herkku
Tyttärelläni alkoi nyt syksyllä kolmas luokka ja erilaiset välipalat koulun jälkeen tuottavat välillä päänvaivaa. Olisi kiva keksiä erilaisia vaihtoehtoja ainaisen ruisleivän, jugurtin sekä hedelmien tilalle. Välipalojen olisi hyvä olla mahdollisimman monipuolisia ja samalla terveellisiä vaihtoehtoja. Nyt kolmen viikon aikana olen tehnyt muun muassa (vähän terveellisemmillä resepteillä) vispipuuroa, syyspäivän pannaria sekä omena- kaurapaistosta vaniljakastikkeella.
Kaurapaistoksen teimme yhdessä tyttären kanssa mummolasta poimituista omenista. Pieni paistoksemme koostui ao. aineksista:
2 dl Provenan isokaurahiutaleita
1/2 dl kookosjauhoja
noin 0,5 dl neitsytkookosöljyä
kanelia
hunajaa makeutukseen
2 omenaa
Laitetaan uuni lämpenemään 200- asteeseen ja viipaloidaan omenat kookosöljyllä voideltuun vuokaan. Ripotellaan omenaviipaleiden päälle kanelia. Sekoitetaan keskenään kaurahiutaleet, kookosjauhot, hunaja sekä kookosöljy ja kaadetaan seos omenalohkojen päälle. Ripotellaan vielä pinnalle kanelia sekä kookoshiutaleita ja paistetaan uunin keskitasolla noin 15 - 20 minuuttia.
Paistoksen ollessa uunissa, valmistimme vaniljakastikkeen. Tähän tarvitaan:
3 dl laktoositonta maitoa (tai vain perusmaitoa)
1 kananmuna
2 tl steviaa (tai intiaanisokeria)
2 tl perunajauhoja
2 tl vaniljauutetta (tai vaniljasokeria)
Kaikki ainekset vaniljauutetta lukuun ottamatta sekoitetaan kattilassa. Seosta lämmitetään miedolla lämmöllä koko ajan sekoittaen (pohjaa myöden) niin, ettei kastike ala kiehumaan. Kun seos on sakeutunut maustetaan se vaniljauutteella. Vaniljakastike tarjoillaan jäähtyneenä. Emme malttaneet odottaa kastikkeen jäähtymistä, joten jäähdytimme sen nopeasti asettamalla kattilan kylmällä vedellä täytettyyn tiskialtaaseen.
Kaurapaistoksen teimme yhdessä tyttären kanssa mummolasta poimituista omenista. Pieni paistoksemme koostui ao. aineksista:
2 dl Provenan isokaurahiutaleita
1/2 dl kookosjauhoja
noin 0,5 dl neitsytkookosöljyä
kanelia
hunajaa makeutukseen
2 omenaa
Laitetaan uuni lämpenemään 200- asteeseen ja viipaloidaan omenat kookosöljyllä voideltuun vuokaan. Ripotellaan omenaviipaleiden päälle kanelia. Sekoitetaan keskenään kaurahiutaleet, kookosjauhot, hunaja sekä kookosöljy ja kaadetaan seos omenalohkojen päälle. Ripotellaan vielä pinnalle kanelia sekä kookoshiutaleita ja paistetaan uunin keskitasolla noin 15 - 20 minuuttia.
Paistoksen ollessa uunissa, valmistimme vaniljakastikkeen. Tähän tarvitaan:
3 dl laktoositonta maitoa (tai vain perusmaitoa)
1 kananmuna
2 tl steviaa (tai intiaanisokeria)
2 tl perunajauhoja
2 tl vaniljauutetta (tai vaniljasokeria)
Kaikki ainekset vaniljauutetta lukuun ottamatta sekoitetaan kattilassa. Seosta lämmitetään miedolla lämmöllä koko ajan sekoittaen (pohjaa myöden) niin, ettei kastike ala kiehumaan. Kun seos on sakeutunut maustetaan se vaniljauutteella. Vaniljakastike tarjoillaan jäähtyneenä. Emme malttaneet odottaa kastikkeen jäähtymistä, joten jäähdytimme sen nopeasti asettamalla kattilan kylmällä vedellä täytettyyn tiskialtaaseen.
Tarjoillaan lämpöisen omena-kaurapaistoksen kera rakkaassa seurassa! ♥
31 elokuuta 2014
Miniloma rennoissa tunnelmissa part II
Minilomaamme sisältyi käyntiä Tukholman vanhassa kaupungissa ja Södermalmissa, risteilyä, sukulaisten kanssa vietettyä aikaa sekä viimeisimpänä muttei vähäisimpänä Cheekin keikka. Lomamme oli kaikin puolin oikein onnistunut. Rentoutumista yhdessä perheen ja läheisten kanssa! Tukholman vanhassa kaupungissa maisemat olivat todella kauniit. Mulle tulee aina tuosta Tukholman vanhasta kaupungista mieleen Kreetan vastaavat, mm. Rethymnonin vanhassa kaupungissa tunnelma oli hyvin vastaavanlainen. Södermalm on taas keskustaa rennompi shoppailu- & kahvittelualue ja sieltä löytyy runsaasti kahviloita, ravintoloita sekä erilaisia putiikkeja.
Södermalm alueena on mielestäni parempi kuin Selgelintoria ympäröivä keskusta. Kahvilat Söderissä tarjoavat mitä erinlaisimpia herkkuja ja hinnatkin ovat edukkaampia keskustan vastaaviin verrattuna. Södermalmissa on paljon pieniä putiikkeja ja myös ketjuliikkeitä mm. Götgatanin varrella. SoFo- alue (South of Folkungagatan) jäi meillä vielä kiertämättä ja tuo on kuulemma ihan parasta aluetta shoppailun suhteen myös kansainvälisestä näkövinkkelistä. Ensi kertaan siis taas jotakin uutta odoteltavaa!
Lomamme huipentui perjantaiseen Cheekin keikkaan. Ilma oli aurinkoinen ja ihanan raikas. Oli pitkästä aikaa huippua vähän tälläytyä ja lähteä viettämään laatu-aikaa rakkaan siskon kanssa. Kaikki arvostelut keikasta ovat olleet kaikin puolin paikaansa pitäviä. Olympiastadion oli täyttynyt äärimmilleen faneista ja keikka veti kyllä täysin sanattomaksi sekä peittosi mielestäni täysin jopa suuremman luokan starat. Madonnon keikka Olympiastadionilla muutama vuosi sitten ei ollut kyllä mitään Jaren keikkaan verrattuna. Niin suuren kokoluokan show oli kyseessä, että oksat pois!
Näin miniloman jälkeen, hyvin rentoutuneena, onkin kiva jatkaa taas kuntokuuria! Kävin viime perjantaina, vielä ennen Cheekin keikkaa, vetämässä valmentajan johdolla kunnon selkätreenin. Taattua rääkkiä oli tiedossa ja kymmeniä leuanvetoja eri tekniikoilla...huh! Ensi viikolla taas uudet yhteistreenit tiedossa. Postailen lähitulevaisuudessa vielä nykyisestä ruokavaliostani ruokapäiväkirjan muodossa sekä myös muutoskuvia on tulossa, kunhan kolmen kuukauden kuntokuuri lähenee syyskuun lopulla loppuaan (ei mennyt ihan 100% kesän aikana, mutta tästä on hyvä petrata). Tämän jälkeen jatkamme PT:n opastuksella kohti uusia tavoitteita ;) Päällisin puolin alan olemaan jo tyytyväinen palautumiseeni raskauden jäljiltä...onhan aikaa vierähtänyt jo seitsemän kuukautta.
Södermalm alueena on mielestäni parempi kuin Selgelintoria ympäröivä keskusta. Kahvilat Söderissä tarjoavat mitä erinlaisimpia herkkuja ja hinnatkin ovat edukkaampia keskustan vastaaviin verrattuna. Södermalmissa on paljon pieniä putiikkeja ja myös ketjuliikkeitä mm. Götgatanin varrella. SoFo- alue (South of Folkungagatan) jäi meillä vielä kiertämättä ja tuo on kuulemma ihan parasta aluetta shoppailun suhteen myös kansainvälisestä näkövinkkelistä. Ensi kertaan siis taas jotakin uutta odoteltavaa!
Lomamme huipentui perjantaiseen Cheekin keikkaan. Ilma oli aurinkoinen ja ihanan raikas. Oli pitkästä aikaa huippua vähän tälläytyä ja lähteä viettämään laatu-aikaa rakkaan siskon kanssa. Kaikki arvostelut keikasta ovat olleet kaikin puolin paikaansa pitäviä. Olympiastadion oli täyttynyt äärimmilleen faneista ja keikka veti kyllä täysin sanattomaksi sekä peittosi mielestäni täysin jopa suuremman luokan starat. Madonnon keikka Olympiastadionilla muutama vuosi sitten ei ollut kyllä mitään Jaren keikkaan verrattuna. Niin suuren kokoluokan show oli kyseessä, että oksat pois!
♥
28 elokuuta 2014
Risteilyä Silja Serenadella
Minilomalle Tukholmaan lähdimme Silja Serenaden- laivalla. Silja Serenadea on uudistettu alkuvuodesta 2014 muun muassa ravintoloiden, kylpyläosaston, commodore hyttien ja lounge- osaston puolesta. Saavuttuamme laivaan kävimme heti tekemässä varauksen Commandore- emännältä lounge osaston saunaan. Hyttimme sijaisti kannella 11, jossa oli oma Commodore Class- osastonsa. Hyttiin oli valmiiksi tuotu petivaatteet sekä lastensänky pienimmille matkustajille ja myös kylpytakit tohveleineen.
Hytissä oli tarjolla hedelmäkori, pieni suklaarasia, silja linen karkkeja sekä minibaarikaapillinen limuja, olutta, vissyä ja kuohuvaa. Hytit olivat erittäin korkealaatuisia, tilavia (25 m2) ja uudella sistuksella saatu hyvinkin raikkaan oloisiksi. Hytissämme oli kaksi huonetta, jossa toisessa oli sohva sekä tv- nurkkaus ja toisessa parisänky peilipöytineen. Eteisessä oli kokovartalopeili sekä tilavat kaapit tarvaroille sekä vaatteille. Commandore loungen osastolla on oma baari, saunat sekä Commandore- emäntä avustamassa Commadore Class- luokan asiakkaita. Lounge osastolta löytyi mm. tuoreita hedelmiä ja marjoja, mehua, erilaisia kahveja, teetä, kaakaota, kakkuja, croissanteja, keksejä, pullaa, pientä suolaista sekä sanoma- ja aikakauslehtiä luettavaksi. Hytteihin sai myös vuorata loungesta dvd- leffoja perheen pienimmille. Lounge osaston saunasta oli suora näkymä merelle ja toisena iltana nauteimmekin löylyn lämmöstä merellisissä maisemissa. Myös perheen pienintä oli muistettu omalla ammeella, jossa oli mukava polskia tähtitaivaan alla.
Aamuisin saimme nauttia Bon Vivant- ravintolassa- erikoisaamiaisen. Lämpimät annokset tilattiin listalta ja tarjolla oli vaikka mitä herkkuja mm. crepesejä mascarponevaahdolla, parmakinkkumunakasta sekä lohileipää hollandaisekastikkeella (tässä vain muutama mainittuna). Tarjolla oli myös paljon muita herkkuja skumppalaseineen ja pöytiin tarjoiltune kahveineen. Myös Silja Serenaden tax free oli kokenut melkoisen muutoksen. Myymälä oli laajentunut todella valtavaksi ja valikoimaa oli runsaasti. Tuolla kosmetiikkapuolella mulla olisi mennyt helposti tunti jos toinenkin. Uutuutena löytyi myös laaja Victorias Secretin valikoima...
Uudistuksen myötä matkustaminen Commandore luokassa oli jo erittäin miellyttävää, enkä voi kuin suositella vastaavanlaista matkaa kaikille lapsiperheille. Nautiskelua ja pientä luxusta myös perheen pienimmille!
Hytissä oli tarjolla hedelmäkori, pieni suklaarasia, silja linen karkkeja sekä minibaarikaapillinen limuja, olutta, vissyä ja kuohuvaa. Hytit olivat erittäin korkealaatuisia, tilavia (25 m2) ja uudella sistuksella saatu hyvinkin raikkaan oloisiksi. Hytissämme oli kaksi huonetta, jossa toisessa oli sohva sekä tv- nurkkaus ja toisessa parisänky peilipöytineen. Eteisessä oli kokovartalopeili sekä tilavat kaapit tarvaroille sekä vaatteille. Commandore loungen osastolla on oma baari, saunat sekä Commandore- emäntä avustamassa Commadore Class- luokan asiakkaita. Lounge osastolta löytyi mm. tuoreita hedelmiä ja marjoja, mehua, erilaisia kahveja, teetä, kaakaota, kakkuja, croissanteja, keksejä, pullaa, pientä suolaista sekä sanoma- ja aikakauslehtiä luettavaksi. Hytteihin sai myös vuorata loungesta dvd- leffoja perheen pienimmille. Lounge osaston saunasta oli suora näkymä merelle ja toisena iltana nauteimmekin löylyn lämmöstä merellisissä maisemissa. Myös perheen pienintä oli muistettu omalla ammeella, jossa oli mukava polskia tähtitaivaan alla.
Aamuisin saimme nauttia Bon Vivant- ravintolassa- erikoisaamiaisen. Lämpimät annokset tilattiin listalta ja tarjolla oli vaikka mitä herkkuja mm. crepesejä mascarponevaahdolla, parmakinkkumunakasta sekä lohileipää hollandaisekastikkeella (tässä vain muutama mainittuna). Tarjolla oli myös paljon muita herkkuja skumppalaseineen ja pöytiin tarjoiltune kahveineen. Myös Silja Serenaden tax free oli kokenut melkoisen muutoksen. Myymälä oli laajentunut todella valtavaksi ja valikoimaa oli runsaasti. Tuolla kosmetiikkapuolella mulla olisi mennyt helposti tunti jos toinenkin. Uutuutena löytyi myös laaja Victorias Secretin valikoima...
Uudistuksen myötä matkustaminen Commandore luokassa oli jo erittäin miellyttävää, enkä voi kuin suositella vastaavanlaista matkaa kaikille lapsiperheille. Nautiskelua ja pientä luxusta myös perheen pienimmille!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)