Hyvää Joulua!

Hyvää ja rauhallista joulua kaikille lukijoilleni sekä terveiset kuvina täältä Luostolta!

Matkalla joulunviettoon

Täällä suurin joulustressi selätetty ja päästiin selän kipeytymisestä huolimatta starttaamaan matka kohti Lappia. Jumiutuneesta selästä huolimatta ehdimme saamaan myös kodin joulukuntoon. Mun jouluhysteria usein pahenee aattoa kohden ja nytkin ehdimme koristelemaan sekä sisustamaan kodin kuusineen (kipeytyneen selän kanssa) vaikka joulun vietämmekin Lapissa. Mikä sen ihanampaa kuin päästä joulun tunnelmaan jo ennen lomalle lähtöä ja palata heti joulun jälkeen siistiin jouluiseen kotiin. Joulu tuo aina pientä valoa tähän pimeyden keskelle. On ihanaa, kun on kaikki läheiset ympärillä ja hetki aikaa rauhoittua kaiken kiireen jälkeen. Innostuin myös kuvailemaan jouluisia kuvia kodistamme. Mitäs tykkäätte?

Kävin perjantaina vielä fysioterapeutilla näyttämässä selkääni ja mitä luultavimmin kyseessä on vaurio välilevyssä. Muutamalla jumppaohjeella selkä kuitenkin saadaan mitä luultavimmin pian kuntoon. Pitkää ajomatkaa varten selkää tuettiin vielä teipillä. Eilinen siirtymä Helsingistä Poriin meni yllättävän hyvin vaikka muutaman kerran piti selkää matkan varrella venytellä. Nyt Lappia kohden ollaan onneksi isommalla matka-autolla liikkeellä ja matka onkin mennyt nyt Ouluun asti yhdellä penkkirivillä pötkötellen. Ja hei, mikä on ihan huippua niin täällä on LUNTA! Sitä ollaan pitkään tähän harmauteen kaivattu. Huomenna saatan uskaltautua selän kanssa jopa rinteeseen. Fyssarin mukaan liikunta kivun sallimissa rajoissa tekee selälle vain hyvää.

Toivotaan, että lumiset maisemat saapuvat jouluksi myös etelään.

Noidannuoli joulustressin kaverina

Täällä ilmeisesti kroppa huutaa lepoa! Viime perjantaina salilla kyykätessäni tunsin kovan vihlaisun selässä ja alaselkä jumiutui lukkoon. Kipu hellitti kuitenkin viikonlopun aikana. Tänään olin aamulla vaihtamassa pikkumiehen vaippaa ja nostamassa häntä pesulle, kun alaselkään tuli jälleen kova hengityksen salpauttava kipu. Tässä sitä ollaan loppupäivä koitettu lepäillä mahdollisuuksien mukaan. Mitään en pysty nostamaan ja jopa aivastaminen tuntuu todella pahalta alaselän alueella.

Kyseessä on luultavimmin noidannuoli, jonka pitäisi mennä 5-10 päivässä ohi lepäämällä. Kaikkia kipua aiheuttavia liikkeitä tulisi nyt välttää, mutta kivun mentyä ohi olisi hyvä pysyä liikkeellä ja harjoittaa jatkossa syviä selkä- ja vatsalihaksia. Ilmeisesti selän- ja vatsan lihakset kaipaavat mulla vielä vahvistusta eivätkä olleet raskauden jälkeen niin hyvin palautuneet kuin kuvittelin. Toisaalta mulla on jäänyt myös kehohuolto viime aikoina vähemmälle. Kroppa kaipaa kovan treenauksen rinnalle säännöllistä hierontaa ja venyttelyä.

Tuntuu kurjalta vielä näin joulun alla maata toimettomana lattialla lämpötyynyn päällä. Energiaa olisi ollut juuri nyt enemmän kuin hetkeen aikaan treenaamiselle. Meillä on myös joulusiivous tekemättä, lahjoja paketoimatta ja joulustressi huipussaan. Joulun vietämme Lapissa ja lauantaina olisi tarkoitus lähteä ajamaan Porin kautta kohti Luostoa. Katsotaan, mitä selkä tykkään yli 13 tunnin autossa istumisesta...buuh ja huoh!

Onko siellä muita noidannuolesta joskus kärsineitä? Hyviä vinkkejä jatkuvan säryn hellittämiseksi?

Kotiunikoulu osa 1

Aloitimme muutama viikko sitten kotiunikoulun sosiaaliohjaajan opastuksella. Kymmenen kuukautta jatkuneet yöheräilyt alkoivat verottamaan meidän vanhempien voimavaroja sen verran, että saimme neuvolan kautta unikouluun ammattiapua ja hyvä niin. Aluksi mulla oli omat epäilyni unikoulun suhteen ja olimme jo pitkään rytmittäneet päiväämme lapsentahtisesti.

Kotiunikouluun on antanut hyvät ohjeet neuvolapsykolgi Katja Rantala (Pikkulasten uni ja nukkumistottumukset). Hänen mukaansa selityksiä levottamalle yöunella on laidasta laitaan, kuten usein kuulemani fraasi "Sellaisia ne pikkulapset vaan ovat". Tassuhoidolla pyritään opastamaan lasta herättyään nukahtamaan itsekseen uudelleen uneen. Lapsilla on oma biologinen rytmi, johon me emme voi vaikuttaa. Voimme kuitenkin helpottaa lasta vaipumaan uudelleen uneen opettamalla sen hänelle turvallisesti tassuttelemalla. Olen Katjan kanssa myös samaa mieltä siitä, että pikkuisen etu on jaksavat vanhemmat.

Kotiunikoulun lähdettyä käyntiin, aloimme pitämään ns. unipäiväkirjaa nukutuista unista sekä ruokailuista (ensimmäiset unikouluyöt jäivät useasta heräilystä johtuen värittämättä, energia ei vain riittänyt kellon kyttäämiseen). Huomasimme unien parantuvan merkittävästi jo kolmen yön jälkeen. Kotiunikoulun rinnalla aloitimme myös päivän rytmittämisen, johon haemme rytmiä yhä edelleen. Tosinaan heräämme aamupuurolle klo. 7.00 ja toisinaan aamupuuro syödään vasta klo. 10.00 jälkeen. Muutaman viikon kuluessa rytmin pitäisi alkaa hahmottumaan, mikä pikkumiehelle on luonnollisin aika herätä.

Tärkeää kotiunikoulussa on se, että pikkuinen nukahtaa illalla samaan paikkaan kuin missä yöllä herää (joko oma sänky tai perhepeti). Tavallisesti vauva usein nukahtaa jo äidin rinnalle kesken syömisen ja sitten hänet tästä siirretään sänkyyn jatkamaan unia. Vertauskuvana voidaan käyttää tilannetta, jossa nukahdat sohvalle ja heräät kuitenkin pimeästä autotallista. Melko pelottavaa, eikö?! Myös toistuvat iltarutiinit ovat tärkeitä pikkuiselle ja selkeä päivärytmi helpottaa yön kanssa. Pikkuisen kokemukset siirtyessään untenmaille muuttuvat unitottumuksiksi eli ts. pikkuinen tarvitsee herätessään samanlaiset järjestelyt kuin nukahtaessaan.

Meillä pikkumies oli tottunut nukahtamaan omaan sänkyyn, mutta vain jomman kumman vanhemman ollessa vieressä nukuttamassa. Yöllä hänen herätessään tilanne ei ollutkaan sama, kuin  hänen nukahtaessaan ja vanhempia itkettiin sängyn viereen avuksi. Meillä opittiin kotiunikoululla jo kolmen illan jälkeen nukahtamaan itsekseen ilman erillistä nukuttamisrumbaa. Uskon, että meidän unikoulun kulmakivi oli juuri itsekseen nukahtamaan oppiminen. Muutimme myös rytmiä niin, että illalla annamme ensin rintamaitoa ja sen jälkeen vasta kylpyyn sekä iltapalalle (aiemmin ensin kylpy, iltapala, ja sitten vasta maitohöpsyt rinnalla). Aamua muutimme myös niin, että annamme ensin aamupuuron ja sitten vasta otan pikkumiehen rinnalle. Unikoulun alussa aamupuuro ajoittui tuonne klo. 7.00 kieppeille, mutta pikkuhiljaa herääminen on siirtynyt aina vain myöhempään. Heräämisajankohdan mukaan rytmittyy myös päivän ulkoilut, leikit ja ruokailut.

Pikkumies saattaa vielä heräillä satunnaisesti öisin, mutta hän on oppinut myös nukahtamaan itsekseen pienen sängyssä hyörimisen jälkeen. Meillä on myös muutamana yönä nukuttu jopa 10-11 tuntia putkeen. Unikoulun ja päivärytmityksen kautta päiväunetkin ovat aiemman 20 minuutin sijasta rinnalla venyneet 1,5 tuntiin omassa sängyssä. Itse heräilen vielä useasti öisin kuuntelemaan ja ihmettelemään, miten tämä voi olla mahdollista. Oman unirytmin takaisin saaminen saattaa viedä vielä useamman kuukauden vaikka pikkumies nukkuukin. Olen silti äärimmäisen onnellinen saamistamme neuvoista, joiden avulla pikkumies oppi nukkumaan paremmin!

Kohti laadukkaampaa ruokailua!

Safkatutkan taannoisen lastenruokavalmennuksen jälkeen, päätimme skarpata koko perheen ruokailuiden suhteen. Olemme aina syöneet perus terveellisesti - enemmän kasviksia, vähemmän sokeria periaatteella. Ennen pikkumiehen syntymää (ja unettomia öitä) jaksoin panostaa myös luomulaatuisiin raaka-aineisiin. Suosin tuolloin kivikautista ruokavaliota, jolloin myös maito-ja viljatuotteet olivat poissa ruokavaliosta. Kahvin joukossa käytin tuolloin vuohen raakamaitoa. Paleo kokeiluni puhtailla raaka-aineilla päätyi vaikeuteen löytää kauppojen hyllyiltä kaikkia tarvitsemiani raaka-aineita.

Nyt innostuin antamaan uuden mahdollisuuden luonnonmukaiselle ruualle ja suosimaan aina mahdollisuuksien mukaan lähiruokaa. Olen myös asennoitunut näkemään enemmän vaivaa ruuan "metsästykseen". Kaikki vinkit ruokapiireistä otetaan siis vastaan!

Miten onnistuimme kuluneella viikolla löytämään kaikki raaka-aineet? Teimme ruokaostoksia kuluneen viikon aikana Sellon Prismassa ja Helsingin Stockmann Herkussa. Molemmissa luomua oli melko hyvin tarjolla. Prismassa yllätyin hevi-osaston monipuolisesta tarjonnasta, josta koriimme tarttui luomuna mm. bataattia, tomaattia, porkkanaa, omenaa, banaania, perunaa, avokadoa ja parsakaalia. Maitohyllystä löysin luomuna luonnonjogurttia, raejuustoa ja voita. Prismaan olisin kaivannut enemmän lähiruokaa pientuottajilta, mutta ilokseni Stockmannin Herkussa näitä löytyi jonkin verran (mm. erilaisia jogurtteja). Liha/kala/kana valikoimat olivat molemmissa melko niukat ja löysimme vain luomunaudanjauhelihaa. Luomu munia, kookosmaitoa ja kuivatuotteita (hirssihiutaleet, kvinoa) oli molemmissa kaupoissa hyvin tarjolla. Aikaa raaka-aineiden etsimiseen meni huomattavasti aiempaa enemmän, mutta ensi kerralla tiedämme jo mistä hyllystä mitäkin etsiä. Harmikseni emme löytäneet kaupoista lainkaan naudanluita luuliemen tekoon. Tällä viikolla ajattelin tilata meidän ruoka-ostokset raakatori.fi kaupasta, jossa luomu-ja lähiruokaa on monipuolisesti saatavilla.

Menikö meillä rahaa normaalia enemmän ostoksiin? Mielestäni ei merkittävästi. Kyse on kuitenkin puhtaammasta ja usein vielä ravinnerikkaammasta ruuasta, joten en näe maksaneemme terveellisestä ruuasta kovin paljoa enempää. Teimme myös tietoisesti hyviä valintoja, joten rahaa säästyi mm. sokeriherkkujen osalta. Tyttären osalta uuteen ruokaan totuttelu on hankalinta, mutta eiköhän tässä vielä onnistuta. Stockmann Herkusta löytämäni jogurtti upposi hyvin luomumyslin kera. Myös pojalle tekemäni hirssipuuro luomuvoilla sai tyttären suusta oudot sanat "NAM!". Keitin tähän kylkeen vielä luomuomenista soseen, johon lisäsin 1 tl luomuvoita. Tästä tuli erinomainen lisä puurolle.

Näillä pienillä askelilla kohti terveellisempiä valintoja!

Lastenruokavalmennuksessa Safkatutkalla

Moikka! Oon täällä ihan intoa täynnä. Olin tänään nimittäin Safkatutkan järjestämällä lastenruokavalmennuksella. Omat mietteet puhtaasta ruuasta versus neuvolan suosituksista saivat vain vahvistusta. Jokaisella on varmasti omat mielipiteensä, mutta en ole kovin samoilla linjoilla neuvolan suositusten kanssa purkkiruuan suosimisesta sekä minkä ikäisenä kannattaa mikäkin kiinteä raaka-aine ottaa käyttöön. Ruokavalmennuksessa sain vastauksia juuri mua askarruttaneisiin kysymyksiin muun muassa ruuan laadun kanssa ja vinkkejä välttää ns. ravinneköyhiä ruokia. Sain myös vinkkejä näin väsymyksen ja kiireen keskelle, kuinka säilöä helposti itse tehdyt ruuat ja millaisilla raaka-aineilla saadaan lapselle nopea, helppo, mutta samalla ravinteikas välipala.

Oon itsekin sortunut kiireen keskellä antamaan valmisruokia (eikä luomu merkintä purkkiruokaa varmasti kovin paljon paremmaksi vaihtoehdoksi tee). Valmisteet ovat kuitenkin kaukana luonnollisista ravinteista ja entsyymeistä sekä ovat usein pitkälle prosessoituja. Onneksi nyt jatkossa tiedän, mitä tuotteita välttää (kiitos safkatutkan!). Sain kurssilta myös pienen reseptioppaan, josta löysin jo muutaman sopivan ravinnerikkaan ruuan meidän ruokalistalle kokeiltavaksi :) Itselle uutena hyvänä rasvan lähteenä avokadon rinnalle tuli luuliemi. Nyt vain liemet pöhisemään Safkatutkan ohjeilla.

Neuvolan ohjeet, minkä ikäiselle voi antaa mitäkin raaka-ainetta ovat jonkin verran jääneet "50 -luvulle" ja tuntuvat lähinnä olevan muunnoksia aikuisten ruokasuosituksista. Pienten lasten ruoansulatuskanava ei ole vielä kovin kehittynyt ja siksi tiettyjä raaka-aineita on vaikeampi sulattaa. Vauvoilla on myös hyvin rajallinen ruoansulatusentsyymien tuotanto. Tätä tietoa olisin kaivannut jo 4 kk sitten, kun meillä aloiteltiin kiinteitä. Olisin aloittanut raaka-aineiden maistelut hieman toisenlaisessa järjestyksessä :/  Meidän pikkumiehen kanssa ruokaremontti on vielä helppo toteuttaa, mutta toisin on 9- vuotiaan tyttären kohdalla. Kouluruokaan en voi kuitenkaan itse vaikuttaa. Teollinen ruoka myös huijaa meidän aisteja, jolloin kaikkeen makuun "turtuu" sekä osa "ei luomu" raaka-aineista sisältää myös paljon myrkkyjä ja haitallisia aineita. Meidän perheen ruokailussa suurimpana huolen aiheena on koko perheen vieroitus sokerista (vehnän kanssa ollaan onnistuttu jo melko hyvin). Päätin ottaa raakasuklaan valmistuksen taas tämän talven todo- listalle ja tämän avulla ainakin hieman vähentää sokerin kulutusta. Lisään meillä myös painotusta hyvälaatuisiin rasvoihin ja luomulaatuiseen voihin.

Ostin valmennuksen päätteeksi kotiin Four Sigma Foodsin kahta erilaista kaakaota, joiden maku on mun mielestäni ihan huippu hyvää (piristävää ja rentouttavaa)! Xoco Bluen sisältää mm. reishiä, joka rauhoittaa ja rentouttaa kehoa sekä astragalus- yrttiä. Xoco Red sisältää taas kehoa vahvistavaa pakurikääpää, ginsengiä, guaranaa ja cayennepippuria.

Nyt FSF:n Xoco Bluen voimalla kohti yöunia!

Elämää ei sen enempää...

Olen tosi pahoillani pitkään jatkuneesta blogin hiljaisuudesta. Huono omatunto on vaivannut koko syksyn blogin laiminlyönnin osalta. Viime aikoina on ollut ihan liikaa mietittävää sekä järjesteltävää minimaalisilla voimavaroilla. Mikään ei ole kauheasti huvittanut ja ollaan koko perhe oltu todella väsyneitä. Päivät on menneet omalla painollaan jonkinlaisessa sumuverhossa. Postasin syksyllä pikkumiehen öisistä heräilyistä ja neuvolalääkärin ohjeistuksesta aloittaa unikoulu nukuttamalla pikkuinen omaan sänkyyn. Nukahtaminen omaan sänkyyn alkoi hyvin, mutta matkamme jälkeen pikkumiehen öiset heräilyt vain jatkuivat. Pikkumies sairastui myös flunssaan, joka vain pahensi tilannetta. Ollaan koko perhe valvottu monia öitä pikkuisen epäsäännöllisen rytmin vuoksi. En ole hetkeen jaksanut ajatella tai unelmoida muusta kuin edes yhdestä hyvin nukutusta yöstä. Viimeiset viikot ovat menneet aikamoisessa sumussa. Samalla motivaatio treeneihin on kadonnut ja salille lähteminen on tuntunut todella työläältä. Treenaamisen sijasta olenkin koittanut huilata aina mahdollisuuksien mukaan.

Ajattelin jo pitkään, että tällä asetelmalla mennään ja meillä poika on vain huonompi nukkuja. Saimme kuitenkin neuvolan kautta sosiaaliohjaajan opettamaan meille unikoulua uusilla säännöillä, johon kuuluu muutakin kuin vain nukuttaminen omaan sänkyyn (postailen unikoulusta lähiaikoina enemmän). Ongelmana on usein se, ettei vauva ole tottunut herätessään nukahtamaan itsekseen uudelleen. Ohjeistuksen mukaan pikkuiset kuitenkin oppivat nukkumaan, kun uudet tavat omaksutaan vanhempien opastuksella. Ja voitteko kuvitella...viime yönä nukuimme koko perhe ensimmäistä kertaa koko yön! Olen ollut tänään täynnä energiaa ja tuntenut itseni todella virkistyneeksi.

Viime viikkoihin oman paineensa on tuonut myös lähestyvän hoitovapaan päättyminen ja tätä kautta pikkumiehen hoidon aloitus. Meillä piti olla kevääksi hoitopaikka jo järjestettynä, mutta tämä ei ihan mennyt niin kuin kuvittelimme. Uuden hoitopaikan metsästys verotti myös omalta osaltaan voimavarojamme, mutta onneksemme löysimme ehkä jopa alkuperäistä hoitopaikkaa paremman ratkaisun. Yksi asia oli siis ratkaistu ja jännitys töihin paluusta alkoi hieman helpottamaan. Noh! Kuten olimme jo todenneet,  kaikki ei todellakaan aina mene niin kuin Strömsössä. Sain töistä tiedon, että hoitovapaalta palattuani entiset työni eivät enää odotakaan minua ja edessä olisi siirto uusiin tehtäviin. Uutisen kuultuani ketutus oli suunnaton! Miksi musta tuntuu, että täällä tasa-arvoisessa yhteiskunnassa me naiset jäädään aina jalkoihin. Meidän euro on yhä edelleen miesten euroa pienempi. Työn ja perhe-elämän yhdistäminen on tässä yhteiskunnassa välillä todella vaikeaa. Tällä asetelmalla meitä naisia houkutellaan hoitovapaalta töihin ja sitten kaadetaan kuraa niskaan! Huh!

Tämän syksyn jälkeen tunne itseni taas himpun verran vahvemmaksi. Nyt vaan eteenpäin kohti uusia haasteita.

P.S. Eikä se muuten ole ihme, jos ei nukuta. Meillä meinaan treenataan kävelyä, jopa unissaan. Perhe on arvokkainta...ihan kaikessa!

Katkonaisten yöunien aikaansaama laiskuus

Miten väsymys voikaan viedä mehut kaikesta! Meillä on nukuttu taas huonommin viimeisen viikon aikana pikku miehen nuhasta ja kuumeesta johtuen. Huomaan katkonaisten yöunien vaikuttavan heti mun kaikkeen tekemiseen. Salitreenit jäi viime viikolla vain vaivaiseen kolmeen, mutta käytiin kyllä kahtena peräkkäisenä päivänä lisäksi koko perheen voimalla lenkillä. Raitis ilma, kun piristyttää edes hieman väsymyksenkin keskellä. Myös blogi ja kodin siivous jäivät ikävä kyllä vähemmälle.

Väsymys vaikuttaa samalla myös mun ruokavalioon. Tulee herkuteltua paljon enemmän ja säännöllisen ateriarytmin pitäminen on välillä haastavaa. Useammat ystävät pitävätkin mua lähes terveellisyyden perikuvana vaikka karkkipussit kuuluvat lähes joka viikonloppu meidän arkeen. Vielä viime keväänä sain korvattua kaiken tuon sokerimäärän raakasuklaalla sekä smoothieilla, mutta vähäiset yöunet ovat tehneet taas tilaa sokeriaddiktiolleni. En usko, että muutenkaan mulla olisi selkärankaa syödä montaa kuukautta täysin puhtaasti. Pitäähän elämästä nyt nauttia! Kun saan syyn herkutella niin sitähän herkutellaan. Isäenpäivä tästä hyvänä esimerkkinä. Meillä oli aamiaspöydässä amerikkalaisia pannukakkuja, leikkeitä, juustoja, vihanneksia, leipää, munia, katkarapumätiherkkua, omenacalvados-, päärynäsuklaa- sekä valdelmasuklaavaahtoa, mesivadelmahilloa sekä valkosuklaa-vadelmakakkua kuohuviinin kera...nam! Mestarikokista olen kaukana ja annosten ulosanti on usein karmaisevaa, mutta jotakin yritin kaikesta huolimatta saada aikaiseksi. Maku on tärkeintä ja mikä parasta, raadille upposi!

Isänpäivän jälkeen oli kuitenkin ihana palata taas arkeen ja syödä enemmän terveellisesti. Joka puolella ohjeistetaan syömään terveellisesti sekä liikkumaan säännöllisesti ja olenkin osittain tämän "buumin" kanssa samoilla linjoilla. Kun liikkuminen ja terveellinen ruokavalio motivoi itseä ja siittä saa hyvää oloa, niin se kannattaa. Jos kuitenkin silloin tällöin tekee mieli pullaa ja nameja, niin niitä voi (ja kannattaa) nauttia kohtuudella. Miksi kieltää itseltään kaiken ja murehtia montako kiloa puntari taas väräti tämän viikonlopun myötä. Maanantaina voi aina tehdä ryhtiliikkeen! Tärkeintä on nauttia tekemästään, olla tyytyväinen itseensä, hymyillä ja olla onnellinen! Mäkin koitan täällä tämän viikon taas tsemppailla katkonaisista yöunista huolimatta.

Iloa kaikille viikkoon!

Marraskuun piristäjä!

Haaveilen täällä matkasta jonnekin lämpöiseen. Tämä harmaus, pimeys ja synkkyys vaikuttaa niin paljon mieleen ja tuntuu, että ikkunasta ulos katsottaessa vain masentaa entisestään. Nyt on siis aika tankata sitä D-vitamiinia kunnon tupla-annos. Itse suosin Bioteekin Super- D:tä (sisältää 50 mikrogrammaa kapselia kohden), jonka annosta ajattelin nyt pikkuhiljaa nostaa kahteen kapseliin päivässä. Pimeys vaikuttaa myös mun ruokahaluuni ja eritoten makean nälkään. Voisin syödä vaikka päivittäin suklaata, mutta itsekurilla sinnittelen viikot ja nautin sitten viikonloppuisin. Useat ystävät ovat jutelleet myös jatkuvasta väsymyksestä, jonka uskon johtuvan suurimmaksi osaksi tästä pimeydestä ja valon puutteesta.

Pimeydestä lamaantuneena kaivoinkin arkistojen kätköistä vanhoja matkakuvia. Teimme keväällä 2013 avopuolisoni kanssa reppureissun Thaimaaseen, jossa kiertelimme läpi pieniä saaria aina Malesian rajalle saakka. Tuolloin tunsin ensimmäistä kertaa olevani paratiisissa. Rakastan thaimaalaista kulttuuria, ruokaa, ihmisiä ja luontoa. Oli ihanaa matkustaa turistikauden ulkopuolella, jolloin joka puolella saimme nauttia rauhallisuudesta. Toinen positiivinen puoli matkalle off season- aikana oli majoitusten hinnat. Ne ovat paljon edukkaampia myöhemmin keväällä kuin keskellä sesonkia. Tuolloin sää oli vain todella, todella kuuma! Se ei meitä kuitenkaan paljoa haitannut, sillä nautimme molemmat lämmöstä (ja kuumasta).

Marraskuu on usein vain se kuukausista pahin, jolloin pimeyttä kestää aamusta iltaan eikä lumikaan ole vielä maassa valoa tuomassa. Ajattelin poimia Teille smoothie reseptin Thaimaan tyyliin, jossa on aimo annos makua ja vitamiineja tuomaan virkeyttä päiviinne. Ananas toimii  tässä erinomaisena C-vitamiinin lähteenä. Kookos yhdessä ananaksen kanssa tuo sellaisen makuelämyksen, josta saan energiaa tähän harmauteen.

Smoothien pohjaksi parasta on kookosmaito, joka on makeuttamatonta eikä sisällä lisäaineita (kannattaa tarkistaa myös parasta ennen aika, jonka tulisi olla mahdollisimman lyhyt). Pilko huolellisesti ananas ja banaani. Halkaise limetti ja poista siitä siemenet (siemenet tekevät karvaan maun smoothieen).  Laita pilkotut hedelmät, kookosmaidon, jääpalat sekä limetin mehu tehosekoittimeen ja blendaa virkistäväksi juomaksi. Lisää tarvittaessa hunajaa makeuttamiseen. Tämän voimalla unelmoimaan lämmöstä ja auringosta palmupuiden alla!

Toivepostaussarja osa 2: Meidän koti - eteinen

Mielestäni eteisen pitää olla kutsuva ja toivottaa kotiin astuvan tervetulleeksi. Inhoan eniten eteisessä kenkäröykkiöitä ja lattialle heitettyjä takkeja sekä lapasia (mikä on usein lapsiperheissä arkipäivää). Siivoushulluna joko korjailen kengät ja takit kaappiin piiloon tai komennan muita siivoamaan jälkensä. Pientä, ahdasta ja kapeaa eteistä on usein haastava sisustaa kovin kummoiseksi, mutta pienillä asioilla kuten esim. matoilla, tauluilla ja peileillä saa jo paljon aikaiseksi.

 

Eteinen on kotimme pimeimpiä nurkkauksia, johon kaipaisin lisää valoa. Myös eteisen matot olisi ihana päivittää uusiin jossakin kohtaa. Suurin osa kodin tämän hetkisistä matoista alkaa olla jo niin kuluneita käytössä, että mattojen päivitys on välttämätöntä. Meillä on eteisessä seinällä (ylibuukattu)avainnaulakko, jossa roikkuu avainten lisäksi heijastimet ja ylimääräiset avaimenperät. Tämä on toinen inhokkini meidän eteisessä (lattialla lojuvien kenkien ja takkien lisäksi). Ikeasta aikoinaan ostettu peili suurentaa mukavasti muuten niin ahdasta ja pimeää tilaa. Olemme laittaneet eteiseen myös vanhan Ikeasta ostetun senkin, jonka olemme entisöineet jälkikäteen. Senkille keräilen erilaisia sisutuselementtejä vuodenaikojen mukaan. Uskaltauduin jo kaivamaan kaapista jouluiset Riviera Maisonin kurpitsalyhdyt sekä muutaman männynoksan koristeeksi.

Eteisessä meillä toimii ulkovaatteiden ja kenkien säilytystilana peilikaappi, johon olemme Ikeasta hakeneet kaikille kenkäpareille oman säilytyspussinsa. Siltikään tila ei tunnu riittävän meidän perheen kaikille kengille ja takeille vaan roudaamme aina syksyisin kevät-& kesätakit varastoon ja haemme talvivarusteet tilalle.  Ihailin pitkään Riviera Maisonin naulakkoa ja muuttaessamme tähän kotiin, kävin sen ostamassa meidän eteiseen. Muun perheen ripustaessa siihen takkejaan, minä siivoan ne peilikaappiin piiloon...ei ehkä kovin järkevää :D

Olisiko Teillä vinkkejä, millä saada valoa muutoin pimeään tilaan? Entä millainen matto olisi järkivalinta eteiseen? Ja millä taikoa lisää tilaa eteisen kaappiin?

Alcudia ja vanhankaupungin markkinat

Näin syksyisten päivien lomassa on ihana käpertyä viltin alle katselemaan kuvia ja muistelemaan Mallorcan matkan lämpimiä iltoja sekä aurinkoisia päiviä. Alcudiassa ihastuin sen vanhaankaupunkiin, joka oli vanhojen (rakennettu 1200 -luvulla?) muurien ja vallihautojen ympäröimä. Vanhassa kaupungissa oli pieniä, tunnelmallisia kahviloita ja ravintoilta kapeiden kävelykatujen varrella sekä erilaisia putiikkeja merkkivaatteineen ja paikallisine käsitöineen. Heti vanhankaupungin muurien ulkopuolella oli mm. vanha roomalainen teatteri sekä härkätaisteluareena, jossa järjestetään yhä kesäisin härkätaisteluita. Vanhan kaupungin muureilta oli valtavan kauniit maisemat vuorille sekä pienelle järvelle. Näiden maisemien keskellä oli mukava nauttia päiväkahvit härkätaisteluareenan tunnelmallisessa ravintolassa.

Vanhassa kaupungissa saattoi aistia sen aidon espanjalaisen tunnelman ja se toi mukavaa vaihtelua rannan turistikauppojen ja vesiaktiviteettien lomaan. Lomamme aikana vanhassa kaupungissa järjestettiin suuret keskiaikaiset markkinat, jossa oli paljon paikallista ruokaa, leivonnaisia, käsityötä sekä ohjelmaa. Markkinat olivat paikallisten suosiossa eikä tuolla juurikaan törmännyt turisteihin.Tapahtumassa juhlivat niin pienet lapset kuin aikuisetkin. Oli jännä huomata, miten paikallisilla oli tapana pitää lapset mukana juhlassa aina yön myöhäisiin tunteihin asti. Lapsille oli järjestetty myös valtava tivoli, johon oli luoto tunnelmaa valaistuksella, savulla ja musiikilla.

Voin vieläkin aisitia nuo pienet kujat, jotka oli koristeltu keskiaikaisilla koristeilla. Pienet keskiaikaiset kojut ja teltat, jossa tuoksui itse tehdyt paikalliset ruuat, leivonnaiset sekä viinit. Pienten lasten riemun kiljahdukset, jotka kantautuivat vanhojen muurien sisällä. Paikalliset kokoontuivat perheiden ja ystävien kesken sekä nauttivat yhdessä olosta. Juuri tätä aina kadehdin välimeren maiden kulttuureissa, jossa on tärkeää olla yhdessä koko suvun ja perheen kesken. Myös lapset voivat nauttia illasta aikuisten mukana. Tällaista vastaavanlaista tunnelmaa voi harvoin (ikävä kyllä) kokea Suomessa ja tästä syystä usein haikailenkin toisenlaista elämää jossakin auringon alla. On meidän suomalaisessa kulttuurissa silti paljon hyvääkin! :)

Äidin pieni oma hetki

Luin eilen salilla hauskan juttunurkkauksen Kaksplus (8/2014) lehdestä: äidin oma hetki. Nauroin crossarilla ääneen muutamalle hauskalle jutulle. Äidit kertoivat millaisiin tekoihin ovat päätyneet saadakseen pienen hetken omaa aikaa. Näistä hauskin oli juttu, jossa äiti oli epätoivoisena heittänyt kaikki murot lattialle ja antanut lapsille kulhot murojen keräämiseksi. Joku äiti taas makasi lentoratana mahallaan lattialla saadakseen hetken omaa aikaa.

Itse oon ehdottanut tyttärelle usein kampaajaleikkejä, jossa äiti pötköttää sohvalla tyttären tehdessä mulle kampauksia. Aamuisin on hyvä keino syödä rauhassa aamupalaa antamalla pikkumiehelle jälkkäriksi maissinaksuja aamupuuron jälkeen. Tällöin saan itselle sen 10 minuuttia aikaa syödä rauhassa oman aamupuuroni ja selattua pikavauhtia Hesarin läpi herran istuessa syöttötuolissa tyytyväisenä naksujensa kanssa.

Luettuani jutun omasta ajasta tunsin myös piston sydämmessä. Koko äitiysloma ja vanhempainvapaa on mennyt niin arjen pyörityksessä, että olen unohtanut lähes täysin kaikki ystäväni. Muutaman läheisen ystävän kanssa on tullut soiteltua päivittäin, mutta aikaa ystävien treffamiselle on ollut todella vähän tai sitten oon yksinkertaisesti ollut niin väsynyt etten ole vain jaksanut nähdä ketään. Kaikki ystävät siellä pahoittelut tästä! Lupaan nyt skarpata, kun yöunetkin ovat hieman parantuneet...kop kop! Olisi niin ihana nähdä Teitä kaikkia!

Tämän bloginkin perustin keväällä omaksi viihdykkeeksi, jotta mulla olisi äitiyslomalla edes jotakin virikettä sekä mitä kautta ystävät voisi seurailla mun treenijuttujani. Halusin jakaa tietoni treenaamisesta ja palautumiseni raskaudesta, ruokavaliosta, resepteistä ym. Lopuksi blogi laajentuikin ns. lifestyle- blogiksi, jossa oon kirjoittanut mulle tärkeimmästä meidän neljän arjesta. Lähtipä juttu nyt rönsyilemään...Pääpointti oli siis oma aika. Mitä hauskoja juttuja Te ootte lasten kanssa tehneet saadaaksenne hetken omaa aikaa?

Toivepostaussarja: Meidän koti - makuuhuone

Multa on muutamaan kertaan kyselty postausta meidän kodista. Ajattelin esitellä sen teille toivesarjana ja aloittaa meidän makuuhuoneesta. Meidän kodissa vallitsee vaaleat ja rauhalliset sävyt sekä tykkään yhdistellä uutta ja vanhaa. Huonekalujen ja sisutuksen kohdilta maku on sen verran matkan varrella muuttunut, että haluaisin uusia kotiin muutamia asioita. Budjettimme ei vaan tällä hetkellä hirveästi veny uusien huonekalujen hankintaan, mutta on silti ihanaa vaan haaveilla uusista sisustusjutuista kuten Villingin TV - tasosta ja kätkö TV- kalusteesta.

Makuuhuoneemme on muuttanut useaan otteeseen kolmen huoneemme välillä. Tällä hetkellä makuuhuoneemme sijaitsee meidän pienimmässä huoneessa ja siirsimme tyttären huoneen asunnon isoimpaan huoneeseen. Näin hänellä on enemmän tilaa leikkiä ja koulupöytäkin sai oman nurkkauksensa hänen huoneessaan. Makuuhuoneessamme ei ole kuin kaksi vaatekaappia, joista vaatteeni vievät molemmat (ja yhden kaapin vielä pikkumiehen huoneesta). Mieheni vaatteet siirrettiin pikkumiehen huoneeseen, koska siellä meillä on kolme "ylimääräistä" vaatekaappia.

Makuuhuoneessa on kaikki, mitä tarvitsemme. Sänky, jossa on ihan ok nukkua sekä yölamppu lukemista varten. Tulevaisuuden haaveissa olisi tottakai leveämpi sänky, sillä 160cm on auttamattoman pieni mikäli sängyssä nukkuu 3 - 4 ihmistä (neljä on kyllä nykyään erittäin harvinaista). Pikkumies nukkuu suurimman osan yöstä jo omassa sängyssä, joten tällä hetkellä nukkujia on sängyssä max. 2 kerrallaan. Makuuhuoneen sisutuksessa olen hakenut rauhallista vaaleaa värimaailmaa, koska mielestäni värit rauhoittavat osaltaan myös yöuneen (huonona nukkujana kaikki konstit otettava käyttöön). Sängyn päiväpeitto on Casa Stockmannin mallistoa ja tyynyt Linumilta. Erilaiset tyynynpäälliset on yksi mun suurempia heikkouksia ja nämä nykyiset olisi mukava päivittää jo uusilla päällisillä. Yöpöytänä toimivan rahin olen ostanut Riviera Maisonilta, samoin kuin lampunvarjostimen ja sängynpäädyssä olevan peilin sekä valokuvakehykset. Haaveilen tällä hetkellä myös RM:n sängynpäägystä, mutta tällä hetkellä se on tosiaan vain haave.

Olemme miettineet jo pitkään oman asunnon ostamista, mutta Helsingin asuntojen hurjat hinnat tulevat usein tässä vastaan. Mikäli haaveilee vielä kunnon tilavasta asunnosta on vaihtoehtoina asunnon hankkiminen vähän syrjäisemmältä seudulta. Toisaalta meille riittäisi vähemmät neliöt, sillä itse en välttämättä siivoushulluna edes haluaisi hirveästä neliöitä lisää. Tämän hetkisessä asunnossa meillä on 90,5 neliötä, mikä on kyllä ihan tarpeeksi meille. Oman asunnon löytyessä olisimme myös valmiita vähän tinkimään tästä neliömäärästä, mikäli asunnon pohja olisi hyvin suunniteltu.

Tässä meidän makuuhuoneesta. Mitä pidätte? Ihanaa tiistaita sinne kaikille!