Noidannuoli joulustressin kaverina

Täällä ilmeisesti kroppa huutaa lepoa! Viime perjantaina salilla kyykätessäni tunsin kovan vihlaisun selässä ja alaselkä jumiutui lukkoon. Kipu hellitti kuitenkin viikonlopun aikana. Tänään olin aamulla vaihtamassa pikkumiehen vaippaa ja nostamassa häntä pesulle, kun alaselkään tuli jälleen kova hengityksen salpauttava kipu. Tässä sitä ollaan loppupäivä koitettu lepäillä mahdollisuuksien mukaan. Mitään en pysty nostamaan ja jopa aivastaminen tuntuu todella pahalta alaselän alueella.

Kyseessä on luultavimmin noidannuoli, jonka pitäisi mennä 5-10 päivässä ohi lepäämällä. Kaikkia kipua aiheuttavia liikkeitä tulisi nyt välttää, mutta kivun mentyä ohi olisi hyvä pysyä liikkeellä ja harjoittaa jatkossa syviä selkä- ja vatsalihaksia. Ilmeisesti selän- ja vatsan lihakset kaipaavat mulla vielä vahvistusta eivätkä olleet raskauden jälkeen niin hyvin palautuneet kuin kuvittelin. Toisaalta mulla on jäänyt myös kehohuolto viime aikoina vähemmälle. Kroppa kaipaa kovan treenauksen rinnalle säännöllistä hierontaa ja venyttelyä.

Tuntuu kurjalta vielä näin joulun alla maata toimettomana lattialla lämpötyynyn päällä. Energiaa olisi ollut juuri nyt enemmän kuin hetkeen aikaan treenaamiselle. Meillä on myös joulusiivous tekemättä, lahjoja paketoimatta ja joulustressi huipussaan. Joulun vietämme Lapissa ja lauantaina olisi tarkoitus lähteä ajamaan Porin kautta kohti Luostoa. Katsotaan, mitä selkä tykkään yli 13 tunnin autossa istumisesta...buuh ja huoh!

Onko siellä muita noidannuolesta joskus kärsineitä? Hyviä vinkkejä jatkuvan säryn hellittämiseksi?

Mitä treeneille kuuluu?

Oon saanut aivan uudenlaisen motivaation treenien suhteen ja ennen Mallorcan matkaa räpsin muutaman muutoskuvan. Aloitin tosiaan PT:n ohjauksessa kesäkuun puolessa välissä ja teimme kolmelle kuukaudelle ruokavalion, treeniohjelman ja tapasimme säännöllisesti yhteistreenien merkeissä. Kolmen kuukauden aikana painoa oli (huom! todellakin oli, ei on) pudonnut hieman vajaa neljä kiloa ja myös kiinteytymistä on tapahtunut. PT:ni mukaan myös pakara on saanut lisää muotoa ja mielestäni vartaloon on tullut hieman "tiimalasimaista" muutosta. Nuo kadonneet kilot tulivat ikävä kyllä lomamatkan aikana takaisin ja tämän hetken tilanne taitaa olla taas lähtökuopissa (lihasmassa toivottavasti ennallaan vaikkakin rasvan kera :D). Alla siis kuvia ennen PT-ohjausta keväältä, heinäkuulta ja nyt syyskuun lopulta.

Päivitimme viime viikolla täysin uuden treeniohjelman ja tästä on hyvä jatkaa uusin tavoittein kohti joulua. Nyt, kun väsymyskin on hellittänyt, tuntuu energiaa olevan kuin pienessä kylässä. Vedettiin eilen PT:n kanssa todella tiukat yhteistreenit jalka - vatsa päivän merkeissä ja vaapuin tämän jälkeen salilta kotiin. Yleensä oon ollut valkun treenien jälkeen totaalisen kuollut ja hyvä, kun oon saanut evääkään sohvalta nostettua (uskon syyn olleen vähissä yöunissa). Kuitenkin eilisen treenin jälkeen mulla oli energiatasot huipussaan ja olisin voinut heittää illalla vielä parit voltit sekä nauraa vaan lujaa ääneen (perhe olisi ehkä ajatellut, että toi mutsi on seonnut). Treeni oli tiukka kuten ennenkin ja "tipahdin" jopa hack-kyykyssä alas. Treenin aikana sydän oli useaan otteeseen kurkussa sekä oksennus hyvin lähellä, mutta se fiilis treenin jälkeen...ihan mahtavuutta! En usko, että saisin yksin ikäpäivänä näin paljon treeneistä irti. Olen myös kuluneen neljän kuukauden aikana oppinut hermottamaan pakaraa ihan uudella tavalla, mikä on erittäin tärkeää kehittymisen kannalta. Oon saanut treeneihin itsevarmuutta, oppinut uusia liikkeitä sekä lihasten hermotusta. Ruokapuolen kanssa osaan jo vähän katsoa annoskokoja järkevämmin sekä suhteuttaa päivän hiilihydraatti - proteiini - ja hyviä rasvoja oikein.

Ennen pikkumiestä treenasin myös paljon ja kovaa, mutta tekniikka oli tietyissä osin metsässä. Söin myös tuolloin aivan liian vähän. Treenit ja palautuminen kärsii, mikäli ruokapuoli ei kulje käsikädessä treenien kanssa. Ei ihme, että olin tuolloin usein aivan piipussa. Kiinteytymisessä/laihdutuksessa ruokavalion tärkeys on noin 80% koko paketista ja treenit taas sen loput 20%. Unen merkitystä en voi edes tarpeeksi korostaa! Aikamoista opettelua (ja kurinalaisuutta) tämä touhu vaatii eikä se ole tällaiselle herkkusuulle ainakaan kovin helppoa. Tärkeintä kuitenkin on, että nauttii siitä mitä tekee. Tällöin itse saa tekemästään niin paljon irti, että se huokuu myös ympärille...

Energisenä kohti uutta viikkoa

Vihdoin olen saanut motivaatiota treenaamiseen ja näin lisättyä kuntosalitreenit osaksi arkea. Viikko alkoi eilen reippaasti 10 km vaunulenkillä, ja iltapäivällä miehen tullessa kotiin kävin tekemässä 50 minuutin rinta - olkapää - ojentajatreenin. Illalla teimme perheen kanssa vielä yhdessä pienen lenkin. Motivaatio on siis taas korkealla. Varsinkin, kun mieli ja kroppa sai pienen irtioton treeneistä muutamaksi viikoksi. Uskon, että keholla oli vain tarve palauttaa voimiaan ja tarvitsin pidemmän ajan palautumiselle. Palautumisen tarvetta lisää varmasti nämä kehnot yöunet, jolloin keho ei pääse lyhyillä ja katkonaisilla yöunilla täysin palautumaan.

Yksi tehokkaan palautumisen kulmakivistä on riittävä lepo ja uni. Puhutaan, että riittävä määrä yhtäjaksoista unta aikuisella on 7 - 8 tuntia. Toiset pärjäävät pienemmällä ja toiset tarvitsevat jopa sen yhdeksän tuntia. Urheilijoilla päiväunet eivät korvaa yhtäjaksoisia yöunia vaikka auttavatkin palautumisessa. Uni on siis äärimmäisen tärkeässä osassa, jotta jaksaa urheilla ilman ylikuormitusta.

Eniten mua harmittaa, etten ole pystynyt olemaan 100% mulle räätälöidyssä ohjelmassa ja tavoitteissa. Olen pitänyt viikonloppuisin herkkupäiviä ja nyt väliviikot treeneistä venyivät yhden viikon sijaan kahdeksi. Olen aina ollut kova asettamaan itselleni tavoitteita ja pyrkinyt tekemään kaikkeni niiden eteen. Sitten, kun tullaankin takapakkia eikä asiat mene tavoitteiden mukaan, on harmitus todellista. Itse saan kuitenkin niin paljon energiaa treeneistä ja huomaan heti muutoksen kehossa sekä olossani. Samalla jaksan myös panostaa enemmän koko perheen puhtaasti syömiseen sekä muutoinkin terveellisiin elämäntapoihin.

Lasten tultua elämään olen pikku hiljaa koittanut päästä eroon "täydellisyyden" tavoittelusta. Jos kaikki ei mene niin kuin on suunnitellut niin mitä sitten. Pienistä asioista pitäisi nauttia eikä jäädä surkuttelemaan epäonnistumisia, joita tulee elämässä väistämättä vastaan. Usein se on vain omasta asenteesta kiinni, miten niihin loppupeleissä suhtautuu.

♡

Treenausinto kateissa

Pidin viime viikolla ns. palauttavan viikon salitreenien puolesta. Aerobista liikuntaa harrastin mm. lenkkeilemällä ja salin crossarilla. Viime viikon palauttelun jälkeen treenausinto on yhä vaan kadoksissa ja motivaatio täysin nollissa. Suurimman syyn uskon olevan väsymyksessä ja kahdeksan kuukauden katkonaisissa yöunissa. Normaalisti olen saanut salilta energiaa ja voimia, mutta nyt en jaksa edes raahautua puntille. Iltaisin, kun salille olisi mahdollisuus lähteä niin väsymys on valtava. Yöt ovat beben kanssa vielä niin katkonaisia ja loput energiat menee päivisin lasten kanssa touhutessa ja siivotessa kotia. Tiedän, että piristyisin jahka vaan saisin itseni tsempattua sinne crossarille lämmittelemään.

En vaan haluaisi raahautua sinne salille väkisin. Punttitreenejä olen aina tehnyt suurella innolla ja rakkaudella. Tällainen väkisin lähteminen ei vaan tunnu omalta jutulta ja musta harrastuksen pitää olla sellaista, josta nauttii ja jonne on IHANAA mennä. Onneksi mulla on niin ihana PT, johon olinkin eilen heti yhteydessä ja kyselin apuja kadonneeseen treenausmotivaatioon. Sain heti täsmävinkkejä, joilla voin koittaa herätellä motivaatiota jälleen kohdilleen. Ensi viikolla päivitetään myös saliohjelmaa niin, että treenaan hieman pienemmillä painoilla ja palautuksilla toistomääriä reippaasti lisäten. Tällä saamme rasvaa palamaan ja samalla kehitettyä lihaksia. Kuulostaa erittäin hyvältä (varsinkin nyt, kun kirjotin tämän ylös)...Eikö?!

Tiedän, että suurin motivaatiopula tulee näistä huonoista yöunista. En saa puolella teholla millään kaikkea halumaani irti treenistä. Kunnon putkeen nukuttu seitsemän - kahdeksan (edes kuuden) tunnin yöuni olisi nyt äärimmäisen hyvä motivaattori. Myös taito nukkua pikkuisen kanssa päiväunia helpottaisi kaiketi tämän väsymyksen määrää. Ruokavalio ja lisäravinteet ovat itsellä kunnossa ja näiden kanssa myös motivaatiota riittää. Tällaisia tilanteita mulle ei ole kovin usein elämässä tullut vastaan, kun on kyse ollut urheilusta. Harmittaa todella paljon ja haluaisin kadonneen intoni takaisin!

Pohdinnassa treenipaussi ja kuntosalin vaihto

Tykkään käydä kuntosalilla treenaamassa ihan yksikseen. On ihanaa olla ihan omissa ajatuksissaan ja keskittyä raudan nostamiseen sekä oikeisiin liikeratoihin. Kuntosalilla oon tutustunut useisiin mukaviin ihmisiin ja toisista on tullut jopa hyviä ystäviä mulle. Varmasti jokaisella salilla käy myös niitä rasittavia tyyppejä, jotka tulee höpöttämään niitä näitä vaikka haluaisit ihan kaikessa rauhassa keskittyä treeniin ja omiin ajatuksiin. Varsinkin, jos kotona on ollut hyvin hektinen päivä lasten kanssa ja oon tosi väsynyt, niin oma rauha salilla on mulle äärimmäisen tärkeää. Treenin päätteeksi on sitten kiva jutella ja vaihtaa kuulumisia ystävien kanssa.

Oon tässä lähiaikoina törmännyt myös erittäin häiritsevään käyttäytymiseen salilla. Ensin otin asian ihan kohteliaisuutena, kun tultiin kehumaan, kyselemään ja jutustelemaan. Seuraava tapaaminen oli jo pikkuisen ahdistava, mutta en oikein osaa pyytää jutustelijoilta omaa rauhaa vaan koitan kohteliaasti jutustella nopeat kuulumiset ja sitten jatkaa treeniä täydellä teholla. Myös ystävälliset neuvot ja vinkit liikkeisiin sekä treenin tehostamiseksi ovat aina tervetulleita. Mutta, kun neuvoihin alkaa liittyä hipelöintiä ja pepusta kourimista niin mitta on täynnä...siis aivan todellista! Oon törmännyt tällaiseen tyyppiin salilla ja tämä on saanut mut jo pohtimaan vakavammin salin vaihtoa.

Muutenkin tämä viikko ei ole salitreenin puolesta kauheasti houkutellut. Ei johdu siis pelkästään tuosta rasittavasta tyypistä vaan kaipaan myös palauttavaa viikkoa. Eilen kävin pelkästään vaunulenkillä ja jätin suosiolla salitreenin väliin kuunnellen omia fiiliksiäni. Taidan suosiolla pitää tämän viikon kevyenä ja keskittyä enemmänkin aerobiseen (esim. spinning ja jumpat) treeniin sekä venyttelyihin. Saan kuitenkin liikunnasta energiaa tähän hektiseen arkeen lasten kanssa, joten esimerkiksi lenkkeilyt raikkaassa syysilmassa tekevät niin kropalle kuin mielellekin hyvää. Uskon kyllä, että myös salin vaihto toisi nyt syksyyn sekä treeneihin uutta intoa!

Olisiko Teillä suositella jotakin hyvää ja kohtuuhintaista salia Etelä - Helsingistä?

Takaisin arkeen!

Vihdoin paluu arkeen! Lomailun ja hölläilyn jälkeen tuntuu arkeen paluu erittäin hyvältä. Olen ottanut muutaman viikon ajan treenit ja ruokailut vähän höllemmällä kädellä. Nyt on siis aika ryhdistäytyä! Onneksi mulla on huomenna PT tapaaminen pitkästä aikaa, joten eiköhän coachini saa tähän tyttöön vauhtia, energiaa ja uutta virtaa.

Ruokavaliotani koitin lomalla pääpiirteissään noudattaa, mutta muutamana viikonloppuna tuli herkkuihin (ikävä kyllä) sorruttua. Tänään aloitin aamuni tehokkaasti pitkällä vaunulenkillä ja huomenna on tiedossa tiukka salitreeni valvovan silmän alla. Olen tosi innoissani alkavasta syksystä ja paluusta rutiinien pariin. Olisi ihanaa, jos saisin itseni pikkumiehen kanssa vaunulenkille aina samaan aikaan tyttären lähtiessä kouluun. Saa katsoa, miten onnistuu. Meillä pikkumies nukkuu vieläkin aamuisin yli kymmeneen saakka (herättelee öisin muutaman kerran).

En ole koskaan ollut aamuihmisiä, mutta jotenkin nyt tuntuu taas mukavalta laittaa herätyskello soittamaan aamulla ja nousta varhain ylös keittämään itselle sekä tyttärelle aamupuurot. Vielä, kun saan salitreenit lenkkeineen ja venyttelyineen säännölliseksi niin voi arki alkaa taas rullaamaan. Löysin myös ruokapuoleen muutaman kivan inspiraation lähteen, mutta näistä lisää myöhemmin.

Myös blogilleni sain syksyyn uutta innostusta kutsusta Indiedays Inspiration- blogiyhteisöön. Sivusto kokoaa Suomen kiinnostavimmista 500 blogin joukosta uusimmat postaukset yhteen paikkaan. Blogissani mikään ei tule kuitenkaan tämän uudistuksen myötä muuttumaan. Blogini löytyy jatkossakin yhä saman osoitteen alta.

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!

Kuntosalin pauloissa - Fitness24Seven

Nyt, kun olen päässyt lomapostausten makuun, niin tässä tulee taas yksi. Mulla oli Porista haussa täällä lomailun ajalle kuntosali, jossa pääsisin treenaamaan. Kriteerinä oli tietysti edullisuus, kun kotona Helsingissä on jo oma salijäsenyytensä. Monet salit täällä Porissa tarjoavat kymppikorttia ja hinnat vaihtelevat noin reilu 50 eurosta 10 euroon.

Porin Kauppatorille on keväällä avattu uusi Fitness24Seven- kuntosali, jossa voi treenata ympäri vuorokauden ja hinnat eivät paljon päätä huimaa. Kuukausimaksu salille on 19,90€ ja mikäli ehtii treenaamaan jo päivällä 6.00 - 16.00 välillä on kuukausimaksu vain 9,90€. Mulle tuli halvemmaksi siis ottaa kahden kuukauden jäsenyys (mikä on minimi aika) Fitness24Sevenin salille kuin kymppikortti jollekin toiselle salille. Lisäksi pääsen palattuani kotiin testaamaan Helsingin samaisen ketjun salit, sillä olen pitkään jo pohtinut kuntosalin vaihtoa monipuolisempien laitteiden sekä parempien aukioloaikojen toivossa. Fitness24Sevenin jäsenkortti käy kaikissa kuntokeskuksissa ympäri Suomen, mihin kellon aikaan tahansa (tarjontaa löytyy myös Norjasta ja Ruotsista).

 

Porissa sijaitseva kuntoilukeskus oli tiloiltaan avara ja valoisa. Vastaanoton aukioloaikojen ulkopuolella sisään pääsee henkilökohtaisella avainkortilla + sormenjälkitunnisteella ja tällä tavoin kuntoilu salilla on mahdollista mihin kellon aikaan tahansa (yötreenit onkin vielä testaamatta). Tilat sijaitsevat kahdessa kerroksessa, joista ylemmässä on vapaat painot ja oma sali naisille. Laitteet ja painot olivat kaikki täysin uusia sekä vapaita painoja löytyi myös raskaamman raudan ystävälle (vapaita painoja oli paljon). Venyttelylle ja aerobiselle harjoittelulle löytyi omat nurkkauksensa. Tiloissa oli myös useampi telkkari, lehtiä sekä myyntipiste lisäravinteille. Näillä helteillä ehdoton ykkönen oli kunnon ilmastointi. Sali oli nimittäin TODELLA viileä!

 

Huippu paikka treenata!

SUP- lautailua

Lämpimät ja helteiset ilmat ovat suosineet meitä lomalaisia jo muutaman viikon ajan. Olemme saaneet nauttia Suomen ehkä kauneimmasta hiekkarannasta, Porin Yyterin hiekoista ja sen dyyneistä. Hiekkaranta on noin kuuden kilometrin mittainen ja todellinen luonnonihme rajattomine harrastusmahdollisuuksineen. Rannalla on mahdollisuus muun muassa pelata rantalentopalloa, beachfutista ja käydä vaikka suppailemassa merellä.

Suppaus tulee sanoista Stand Up Paddling. Suppailu tarkoittaa laudan päällä melomista, jossa seistään laudan keskellä hartioiden levyisessä asennossa. SUP- laudalla melominen on kuulemma melko vaivatonta eikä se vaadi ihmeempää tasapainoa tai vakauden hallintaa. En ole itse vielä päässyt kokeilemaan tuota SUP-lautailua, mutta oon seuraillut sitäkin ahkerammin tyttäreni suppailua vierestä. Stand Up Paddling sekä näyttää että kuulostaa älyttömän mukavalta. SUP- laudan vuokraaminen on ollut mun toiveissani jo pidemmän aikaa, mutta en ole vielä saanut aikaiseksi toteuttaa tuota testaushaavettani. Voisi kuvitella, että suppailu käy hyvin coretreenauksesta ja kehittää samalla tasapainoillessa syviä keskivartalon lihaksia. Kuuleman mukaan näin ei kuitenkaan ole, vaan melominen on melko kevyttä puuhaa. Lautailun uusin muoto SUP- jooga taitaa olla kunnon treeniä kaipaavalle sitten se tehokkaampi muoto. Uskon, että osaltani joogaa kannattaa harjoittaa jatkossakin vain kuivalla maalla. Kunhan nyt ensin pääsen testaamaan sekä laudalla melomisen että oppimaan suppailun tekniikan.

 

Oletteko Te kokeilleet jo suppailua?

 

Parisuhteen merkitys

Tänään on neljän viikon rutistuksen jälkeen viimeiset treenit ennen viikon taukoa ja lomaa. Treenaan neljän viikon sykleissä intensiivisesti ja joka viides viikko huilataan. Viidennellä viikolla voi toki harrastaa kevyttä aerobista liikuntaa sekä venytellä, joogata ym. Kiinteytymistä olen huomannut jo nyt tämän kuukauden treenaamisen jälkeen. Ruokailun kanssa taas hölläillään joka kolmas viikko tankkauspäivän merkeissä. Alla muutamia kuvia ennen personal trainer- ohjauksen alkua ja tilannetta tältä aamulta.

Viikon treenipaussi tulee hyvään saumaan, sillä olemme juuri parhaillaan suuntaamassa Poriin lähelle isovanhempia ja Pori Jazzeja. Viikonloppuna juhlimme ystäväpariskunnan häitä, johon myös tankkauspäivä juuri osuu (jee kakkua ja herkkuja tiedossa!). Tämä viikko on mennyt juhlamekkoa, koruja ja kenkiä etsien. Miehelläni alkoi tänään muutaman viikon kesäloma ja hermot ovat kuluneen viikon aikana olleet hänellä tästä syystä koetuksella. Kaikki työt kun on saatava kuntoon ennen lomia. Mulla on ollut taas stressiä juhla-asun tiimoilta, kun on pitänyt lasten kanssa säheltää kaupungilla, hoitaa kotia, löytää aikaa treenaamiselle sekä aikatauluttaa ruokailuja (eväät kulkeneet kassissa mukana). Tähän komboon, kun lisätään vielä katkeilevat yöunet niin voitte kuvitella, mitä tämä tarkoittaa parisuhteen puolesta...riitoja ja sanaharkkaa. Porin loma tulee nyt todella hyvään saumaan. Kaksi viikkoa lähellä mummojen hoito-apua ja mekin saamme olla hetken kahden, käydä syömässä, huilata ja ottaa aikaa parisuhteelle. Parisuhteen merkitys koko perheen hyvinvoinnin kannalta on kaikkein tärkein tukipilari ja parisuhteeseen on satsattava myös vauvavuoden aikana. Lähes puoli vuotta ollaan sinnitelty ilman suurempia apuja isovanhemmilta ja sen kyllä huomaa. Sitä kahdenkeskeistä aikaa kaipaa kummasti. Suhteemme on hyvä ja tuemme toisiamme väsymyksen keskellä vaikka välillä vähän huudetaankin ;) Nyt vaan kaipaamme toisiamme ilman pikkuisia.

Pojan 5 kk- neuvolakäynnillä terveydenhoitaja antoi meille muutamia kotiapujen yhteystietoja, josta voisimme kysellä hoitoapua esim. niin, että joku kävisi kerran viikossa tunnin parin vaunulenkillä pojan kanssa. Myös neuvola tukee parisuhteen merkitystä ja kannustaa hakemaan parisuhteelle aikaa. Muutaman tunnin leffailta edes kerran kuussa tekisi meille todella hyvää. En vain kovin helposti uskalla hakea tuntemattomilta tahoilta apua. Haluan, että pikkuiseni on hyvässä hoidossa tuntemani ihmisen kanssa, johon luotan, kuten mummut. Turha sitten harmitella parisuhteen ajan puutetta...heh. Nyt kuitenkin nautitaan kahden viikon lomasta, kun hoito-apukin lähellä! Pikkuinen täyttää ensi viikolla jo puoli vuotta. Hurjaa, miten aika lentää.

Ihanaa alkavaa viikonloppua Teille!

Treenit PT:n kanssa

Olen nyt ollut noin kolme viikkoa Personal Trainer- valmennuksessa ja ensimmäiset yhteistreenit ovat onnistuneesti takana. Olin jo pitkään pohtinut PT:n palkkaamista, koska kaipasin potkua sekä uusia tuloksia salitreeneihini. Halusin löytää todella ammattitaitoisen PT:n, jolle löytyisi myös suosituksia. Onnekseni ystäväni kautta sainkin erinomaiset suositukset hyvästä coachista, johon otin sitten yhteyttä.

Ennen ensimmäistä tapaamista sain Personal Trainerilta minulle räätälöidyn ruokavalion sekä salitreeniohjelman. Nämä oli laadittu alkukartoituksen jälkeen tavoitteen sekä taustani pohjalta. Ensimmäisen tapaamisen yhteydessä kävimme ruokavalion sekä salitreeniohjelman liiketekniikkoineen läpi, jotta molemmat soveltuisivat juuri mulle. Musta oli juuri parasta PT:n tapa ottaa huomioon omassa projektissani koko kokonaisuus. Haluan myös luottaa Personal Traineriini 100%:sesti ja tunsinkin heti ensimmäisestä tapaamisesta lähtien meillä jonkilaisen yhteyden. Coachini kuuntelee ja ohjaa projektia kanssani niin, että henkinenkin puoli kulkee matkassa mukana (mikä on jaksamisen kannalta todella tärkeää). Yhteiset tapaamiset ovat samalla jonkinlaista terapiaa myös itselle :D

Tällä hetkellä viikkosuunnitelmaan voi tuoda mutkia matkaan nukkumattomat yöt pikku nyytin kanssa, mutta treeniä tärkeämpää on tällöin kuunnella itseään. Tähän mennessä kuluneet kolme viikkoa ovat menneet mielestäni hyvin (nukkumattomista öistä huolimatta). Olen tehnyt neljä salitreeniä viikossa ja noudattanut kirjaimellisesti ruokavaliota (juhannusta lukuunottamatta). Imetyskään ei ole tästä kärsinyt, mielestäni jopa päinvastoin maitoa on saattanut tulla suihkuamalla (liekö oikea rasvojen suhde ruokavaliossa).

Ensimmäiset yhteiset treenit olivat siis tiistaina ja voin sanoa, että oma mukavuusalue ylitettiin. Treeni oli silti itselle enemmänkin euforinen kokemus kuin kammotus ja sain todella paljon motivaatiota taas jatkaa tästä eteenpäin. Ehkä itsekin uskallan treenata taas hieman kovempaa yksin salilla. Kävimme tällä kertaa läpi jalkoja ja vatsaa. Ilta menikin kotona venytellessä, koska takana oli muun muassa 200 askelkyykkyä. Kävimme läpi myös liiketekniikoita, jonka kautta itsevarmuus myös omaan tekemiseen lisääntyy. Yhteistreenin aikana oli turvallinen olo coachin tsempatessa yhä parempaa suoritukseen sekä maximoidakseen omia voimavarojani. Näin hyvään suoritukseen en uskoisi pääseväni pelkästään kaverin sparrauksella. PT:n kautta saan nyt juuri oikeanlaista tukea tähän touhuun ja luottamusta itseeni sekä näin siirtymään kehityksessä eteenpäin!

Suosittelen kaikille oman PT:n hankkimista!

Venyttelyllä eroon kireydestä

Miten elämästä on voinut puuttua niin tärkeä asia kuin venyttely? Olen aina ollut todella kankea ja surkea venyttelyn kanssa (lue: laiska), mutta toivon jokapäiväisen venyttelyn parantavan tilannetta. Tavoitteeksi olen ottanut paremman liikkuvuuden, aineenvaihdunnan paranemisen sekä salitreenin edistymisen. Pyrin tekemään lyhyitä venytyksiä aina ennen salitreeniä ja illalla taas pidempikestoisia. Huomaan, että lihakseni ovat olleet todella kireät ja ovat sitä vieläkin. Kireässä lihaksessa verenkierto ja aineenvaihdunta on usein heikentynyt. Venyttelyn oli siis jo aikakin astua treenikuvioihin mukaan.

Nyt alussa tuo venyttely on ollut kivuliasta ja kurjaa, koska lihakset ovat vielä kireät ja jäykät. Tilanteen pitäisi kuitenkin ajan kanssa helpottaa. Mitään tiettyä kaavaa venyttelyyn mulla ei ole, mutta avokkini (entisenä jalkapalloilijana) on osannut auttaa ja antaa hyviä täsmävinkkejä. Ajattelin sunnuntaina myös sunnuntaina salille syvävenyttelytunnille, josta varmasti saan hyviä vinkkejä iltavenyttelyihin.

Alla 9- vee tyttären kuvasatoa eilisen illan venyttelytuokiosta. Ihanaa, kun koko perhe on hengessä mukana ;) Vielä aika kankeaa menoa, mutta tavoitteet ovat korkealla. Miten tuo venyttely onkin ollut ennen niin vaikeaa. Huonin tekosyy on varmasti ajan puuttuminen. Tätähän voi tehdä vaikka telkkaria katsottaessa. Ajattelin myös jossakin vaiheessa testata tuon Yoogaian palvelun, jossa voi syvävenytellä, joogata tai osallitua jopa kahvakuulatunnille netin välityksellä. 

Onko Teillä kokemusta Yoogaian- palvelusta?