Elämää ei sen enempää...

Olen tosi pahoillani pitkään jatkuneesta blogin hiljaisuudesta. Huono omatunto on vaivannut koko syksyn blogin laiminlyönnin osalta. Viime aikoina on ollut ihan liikaa mietittävää sekä järjesteltävää minimaalisilla voimavaroilla. Mikään ei ole kauheasti huvittanut ja ollaan koko perhe oltu todella väsyneitä. Päivät on menneet omalla painollaan jonkinlaisessa sumuverhossa. Postasin syksyllä pikkumiehen öisistä heräilyistä ja neuvolalääkärin ohjeistuksesta aloittaa unikoulu nukuttamalla pikkuinen omaan sänkyyn. Nukahtaminen omaan sänkyyn alkoi hyvin, mutta matkamme jälkeen pikkumiehen öiset heräilyt vain jatkuivat. Pikkumies sairastui myös flunssaan, joka vain pahensi tilannetta. Ollaan koko perhe valvottu monia öitä pikkuisen epäsäännöllisen rytmin vuoksi. En ole hetkeen jaksanut ajatella tai unelmoida muusta kuin edes yhdestä hyvin nukutusta yöstä. Viimeiset viikot ovat menneet aikamoisessa sumussa. Samalla motivaatio treeneihin on kadonnut ja salille lähteminen on tuntunut todella työläältä. Treenaamisen sijasta olenkin koittanut huilata aina mahdollisuuksien mukaan.

Ajattelin jo pitkään, että tällä asetelmalla mennään ja meillä poika on vain huonompi nukkuja. Saimme kuitenkin neuvolan kautta sosiaaliohjaajan opettamaan meille unikoulua uusilla säännöillä, johon kuuluu muutakin kuin vain nukuttaminen omaan sänkyyn (postailen unikoulusta lähiaikoina enemmän). Ongelmana on usein se, ettei vauva ole tottunut herätessään nukahtamaan itsekseen uudelleen. Ohjeistuksen mukaan pikkuiset kuitenkin oppivat nukkumaan, kun uudet tavat omaksutaan vanhempien opastuksella. Ja voitteko kuvitella...viime yönä nukuimme koko perhe ensimmäistä kertaa koko yön! Olen ollut tänään täynnä energiaa ja tuntenut itseni todella virkistyneeksi.

Viime viikkoihin oman paineensa on tuonut myös lähestyvän hoitovapaan päättyminen ja tätä kautta pikkumiehen hoidon aloitus. Meillä piti olla kevääksi hoitopaikka jo järjestettynä, mutta tämä ei ihan mennyt niin kuin kuvittelimme. Uuden hoitopaikan metsästys verotti myös omalta osaltaan voimavarojamme, mutta onneksemme löysimme ehkä jopa alkuperäistä hoitopaikkaa paremman ratkaisun. Yksi asia oli siis ratkaistu ja jännitys töihin paluusta alkoi hieman helpottamaan. Noh! Kuten olimme jo todenneet,  kaikki ei todellakaan aina mene niin kuin Strömsössä. Sain töistä tiedon, että hoitovapaalta palattuani entiset työni eivät enää odotakaan minua ja edessä olisi siirto uusiin tehtäviin. Uutisen kuultuani ketutus oli suunnaton! Miksi musta tuntuu, että täällä tasa-arvoisessa yhteiskunnassa me naiset jäädään aina jalkoihin. Meidän euro on yhä edelleen miesten euroa pienempi. Työn ja perhe-elämän yhdistäminen on tässä yhteiskunnassa välillä todella vaikeaa. Tällä asetelmalla meitä naisia houkutellaan hoitovapaalta töihin ja sitten kaadetaan kuraa niskaan! Huh!

Tämän syksyn jälkeen tunne itseni taas himpun verran vahvemmaksi. Nyt vaan eteenpäin kohti uusia haasteita.

P.S. Eikä se muuten ole ihme, jos ei nukuta. Meillä meinaan treenataan kävelyä, jopa unissaan. Perhe on arvokkainta...ihan kaikessa!

Katkonaisten yöunien aikaansaama laiskuus

Miten väsymys voikaan viedä mehut kaikesta! Meillä on nukuttu taas huonommin viimeisen viikon aikana pikku miehen nuhasta ja kuumeesta johtuen. Huomaan katkonaisten yöunien vaikuttavan heti mun kaikkeen tekemiseen. Salitreenit jäi viime viikolla vain vaivaiseen kolmeen, mutta käytiin kyllä kahtena peräkkäisenä päivänä lisäksi koko perheen voimalla lenkillä. Raitis ilma, kun piristyttää edes hieman väsymyksenkin keskellä. Myös blogi ja kodin siivous jäivät ikävä kyllä vähemmälle.

Väsymys vaikuttaa samalla myös mun ruokavalioon. Tulee herkuteltua paljon enemmän ja säännöllisen ateriarytmin pitäminen on välillä haastavaa. Useammat ystävät pitävätkin mua lähes terveellisyyden perikuvana vaikka karkkipussit kuuluvat lähes joka viikonloppu meidän arkeen. Vielä viime keväänä sain korvattua kaiken tuon sokerimäärän raakasuklaalla sekä smoothieilla, mutta vähäiset yöunet ovat tehneet taas tilaa sokeriaddiktiolleni. En usko, että muutenkaan mulla olisi selkärankaa syödä montaa kuukautta täysin puhtaasti. Pitäähän elämästä nyt nauttia! Kun saan syyn herkutella niin sitähän herkutellaan. Isäenpäivä tästä hyvänä esimerkkinä. Meillä oli aamiaspöydässä amerikkalaisia pannukakkuja, leikkeitä, juustoja, vihanneksia, leipää, munia, katkarapumätiherkkua, omenacalvados-, päärynäsuklaa- sekä valdelmasuklaavaahtoa, mesivadelmahilloa sekä valkosuklaa-vadelmakakkua kuohuviinin kera...nam! Mestarikokista olen kaukana ja annosten ulosanti on usein karmaisevaa, mutta jotakin yritin kaikesta huolimatta saada aikaiseksi. Maku on tärkeintä ja mikä parasta, raadille upposi!

Isänpäivän jälkeen oli kuitenkin ihana palata taas arkeen ja syödä enemmän terveellisesti. Joka puolella ohjeistetaan syömään terveellisesti sekä liikkumaan säännöllisesti ja olenkin osittain tämän "buumin" kanssa samoilla linjoilla. Kun liikkuminen ja terveellinen ruokavalio motivoi itseä ja siittä saa hyvää oloa, niin se kannattaa. Jos kuitenkin silloin tällöin tekee mieli pullaa ja nameja, niin niitä voi (ja kannattaa) nauttia kohtuudella. Miksi kieltää itseltään kaiken ja murehtia montako kiloa puntari taas väräti tämän viikonlopun myötä. Maanantaina voi aina tehdä ryhtiliikkeen! Tärkeintä on nauttia tekemästään, olla tyytyväinen itseensä, hymyillä ja olla onnellinen! Mäkin koitan täällä tämän viikon taas tsemppailla katkonaisista yöunista huolimatta.

Iloa kaikille viikkoon!

Marraskuun piristäjä!

Haaveilen täällä matkasta jonnekin lämpöiseen. Tämä harmaus, pimeys ja synkkyys vaikuttaa niin paljon mieleen ja tuntuu, että ikkunasta ulos katsottaessa vain masentaa entisestään. Nyt on siis aika tankata sitä D-vitamiinia kunnon tupla-annos. Itse suosin Bioteekin Super- D:tä (sisältää 50 mikrogrammaa kapselia kohden), jonka annosta ajattelin nyt pikkuhiljaa nostaa kahteen kapseliin päivässä. Pimeys vaikuttaa myös mun ruokahaluuni ja eritoten makean nälkään. Voisin syödä vaikka päivittäin suklaata, mutta itsekurilla sinnittelen viikot ja nautin sitten viikonloppuisin. Useat ystävät ovat jutelleet myös jatkuvasta väsymyksestä, jonka uskon johtuvan suurimmaksi osaksi tästä pimeydestä ja valon puutteesta.

Pimeydestä lamaantuneena kaivoinkin arkistojen kätköistä vanhoja matkakuvia. Teimme keväällä 2013 avopuolisoni kanssa reppureissun Thaimaaseen, jossa kiertelimme läpi pieniä saaria aina Malesian rajalle saakka. Tuolloin tunsin ensimmäistä kertaa olevani paratiisissa. Rakastan thaimaalaista kulttuuria, ruokaa, ihmisiä ja luontoa. Oli ihanaa matkustaa turistikauden ulkopuolella, jolloin joka puolella saimme nauttia rauhallisuudesta. Toinen positiivinen puoli matkalle off season- aikana oli majoitusten hinnat. Ne ovat paljon edukkaampia myöhemmin keväällä kuin keskellä sesonkia. Tuolloin sää oli vain todella, todella kuuma! Se ei meitä kuitenkaan paljoa haitannut, sillä nautimme molemmat lämmöstä (ja kuumasta).

Marraskuu on usein vain se kuukausista pahin, jolloin pimeyttä kestää aamusta iltaan eikä lumikaan ole vielä maassa valoa tuomassa. Ajattelin poimia Teille smoothie reseptin Thaimaan tyyliin, jossa on aimo annos makua ja vitamiineja tuomaan virkeyttä päiviinne. Ananas toimii  tässä erinomaisena C-vitamiinin lähteenä. Kookos yhdessä ananaksen kanssa tuo sellaisen makuelämyksen, josta saan energiaa tähän harmauteen.

Smoothien pohjaksi parasta on kookosmaito, joka on makeuttamatonta eikä sisällä lisäaineita (kannattaa tarkistaa myös parasta ennen aika, jonka tulisi olla mahdollisimman lyhyt). Pilko huolellisesti ananas ja banaani. Halkaise limetti ja poista siitä siemenet (siemenet tekevät karvaan maun smoothieen).  Laita pilkotut hedelmät, kookosmaidon, jääpalat sekä limetin mehu tehosekoittimeen ja blendaa virkistäväksi juomaksi. Lisää tarvittaessa hunajaa makeuttamiseen. Tämän voimalla unelmoimaan lämmöstä ja auringosta palmupuiden alla!

Toivepostaussarja osa 2: Meidän koti - eteinen

Mielestäni eteisen pitää olla kutsuva ja toivottaa kotiin astuvan tervetulleeksi. Inhoan eniten eteisessä kenkäröykkiöitä ja lattialle heitettyjä takkeja sekä lapasia (mikä on usein lapsiperheissä arkipäivää). Siivoushulluna joko korjailen kengät ja takit kaappiin piiloon tai komennan muita siivoamaan jälkensä. Pientä, ahdasta ja kapeaa eteistä on usein haastava sisustaa kovin kummoiseksi, mutta pienillä asioilla kuten esim. matoilla, tauluilla ja peileillä saa jo paljon aikaiseksi.

 

Eteinen on kotimme pimeimpiä nurkkauksia, johon kaipaisin lisää valoa. Myös eteisen matot olisi ihana päivittää uusiin jossakin kohtaa. Suurin osa kodin tämän hetkisistä matoista alkaa olla jo niin kuluneita käytössä, että mattojen päivitys on välttämätöntä. Meillä on eteisessä seinällä (ylibuukattu)avainnaulakko, jossa roikkuu avainten lisäksi heijastimet ja ylimääräiset avaimenperät. Tämä on toinen inhokkini meidän eteisessä (lattialla lojuvien kenkien ja takkien lisäksi). Ikeasta aikoinaan ostettu peili suurentaa mukavasti muuten niin ahdasta ja pimeää tilaa. Olemme laittaneet eteiseen myös vanhan Ikeasta ostetun senkin, jonka olemme entisöineet jälkikäteen. Senkille keräilen erilaisia sisutuselementtejä vuodenaikojen mukaan. Uskaltauduin jo kaivamaan kaapista jouluiset Riviera Maisonin kurpitsalyhdyt sekä muutaman männynoksan koristeeksi.

Eteisessä meillä toimii ulkovaatteiden ja kenkien säilytystilana peilikaappi, johon olemme Ikeasta hakeneet kaikille kenkäpareille oman säilytyspussinsa. Siltikään tila ei tunnu riittävän meidän perheen kaikille kengille ja takeille vaan roudaamme aina syksyisin kevät-& kesätakit varastoon ja haemme talvivarusteet tilalle.  Ihailin pitkään Riviera Maisonin naulakkoa ja muuttaessamme tähän kotiin, kävin sen ostamassa meidän eteiseen. Muun perheen ripustaessa siihen takkejaan, minä siivoan ne peilikaappiin piiloon...ei ehkä kovin järkevää :D

Olisiko Teillä vinkkejä, millä saada valoa muutoin pimeään tilaan? Entä millainen matto olisi järkivalinta eteiseen? Ja millä taikoa lisää tilaa eteisen kaappiin?

Alcudia ja vanhankaupungin markkinat

Näin syksyisten päivien lomassa on ihana käpertyä viltin alle katselemaan kuvia ja muistelemaan Mallorcan matkan lämpimiä iltoja sekä aurinkoisia päiviä. Alcudiassa ihastuin sen vanhaankaupunkiin, joka oli vanhojen (rakennettu 1200 -luvulla?) muurien ja vallihautojen ympäröimä. Vanhassa kaupungissa oli pieniä, tunnelmallisia kahviloita ja ravintoilta kapeiden kävelykatujen varrella sekä erilaisia putiikkeja merkkivaatteineen ja paikallisine käsitöineen. Heti vanhankaupungin muurien ulkopuolella oli mm. vanha roomalainen teatteri sekä härkätaisteluareena, jossa järjestetään yhä kesäisin härkätaisteluita. Vanhan kaupungin muureilta oli valtavan kauniit maisemat vuorille sekä pienelle järvelle. Näiden maisemien keskellä oli mukava nauttia päiväkahvit härkätaisteluareenan tunnelmallisessa ravintolassa.

Vanhassa kaupungissa saattoi aistia sen aidon espanjalaisen tunnelman ja se toi mukavaa vaihtelua rannan turistikauppojen ja vesiaktiviteettien lomaan. Lomamme aikana vanhassa kaupungissa järjestettiin suuret keskiaikaiset markkinat, jossa oli paljon paikallista ruokaa, leivonnaisia, käsityötä sekä ohjelmaa. Markkinat olivat paikallisten suosiossa eikä tuolla juurikaan törmännyt turisteihin.Tapahtumassa juhlivat niin pienet lapset kuin aikuisetkin. Oli jännä huomata, miten paikallisilla oli tapana pitää lapset mukana juhlassa aina yön myöhäisiin tunteihin asti. Lapsille oli järjestetty myös valtava tivoli, johon oli luoto tunnelmaa valaistuksella, savulla ja musiikilla.

Voin vieläkin aisitia nuo pienet kujat, jotka oli koristeltu keskiaikaisilla koristeilla. Pienet keskiaikaiset kojut ja teltat, jossa tuoksui itse tehdyt paikalliset ruuat, leivonnaiset sekä viinit. Pienten lasten riemun kiljahdukset, jotka kantautuivat vanhojen muurien sisällä. Paikalliset kokoontuivat perheiden ja ystävien kesken sekä nauttivat yhdessä olosta. Juuri tätä aina kadehdin välimeren maiden kulttuureissa, jossa on tärkeää olla yhdessä koko suvun ja perheen kesken. Myös lapset voivat nauttia illasta aikuisten mukana. Tällaista vastaavanlaista tunnelmaa voi harvoin (ikävä kyllä) kokea Suomessa ja tästä syystä usein haikailenkin toisenlaista elämää jossakin auringon alla. On meidän suomalaisessa kulttuurissa silti paljon hyvääkin! :)