Hyvää ja rauhallista joulua kaikille lukijoilleni sekä terveiset kuvina täältä Luostolta!
24 joulukuuta 2014
21 joulukuuta 2014
Matkalla joulunviettoon
Täällä suurin joulustressi selätetty ja päästiin selän kipeytymisestä huolimatta starttaamaan matka kohti Lappia. Jumiutuneesta selästä huolimatta ehdimme saamaan myös kodin joulukuntoon. Mun jouluhysteria usein pahenee aattoa kohden ja nytkin ehdimme koristelemaan sekä sisustamaan kodin kuusineen (kipeytyneen selän kanssa) vaikka joulun vietämmekin Lapissa. Mikä sen ihanampaa kuin päästä joulun tunnelmaan jo ennen lomalle lähtöä ja palata heti joulun jälkeen siistiin jouluiseen kotiin. Joulu tuo aina pientä valoa tähän pimeyden keskelle. On ihanaa, kun on kaikki läheiset ympärillä ja hetki aikaa rauhoittua kaiken kiireen jälkeen. Innostuin myös kuvailemaan jouluisia kuvia kodistamme. Mitäs tykkäätte?
Kävin perjantaina vielä fysioterapeutilla näyttämässä selkääni ja mitä luultavimmin kyseessä on vaurio välilevyssä. Muutamalla jumppaohjeella selkä kuitenkin saadaan mitä luultavimmin pian kuntoon. Pitkää ajomatkaa varten selkää tuettiin vielä teipillä. Eilinen siirtymä Helsingistä Poriin meni yllättävän hyvin vaikka muutaman kerran piti selkää matkan varrella venytellä. Nyt Lappia kohden ollaan onneksi isommalla matka-autolla liikkeellä ja matka onkin mennyt nyt Ouluun asti yhdellä penkkirivillä pötkötellen. Ja hei, mikä on ihan huippua niin täällä on LUNTA! Sitä ollaan pitkään tähän harmauteen kaivattu. Huomenna saatan uskaltautua selän kanssa jopa rinteeseen. Fyssarin mukaan liikunta kivun sallimissa rajoissa tekee selälle vain hyvää.
Kävin perjantaina vielä fysioterapeutilla näyttämässä selkääni ja mitä luultavimmin kyseessä on vaurio välilevyssä. Muutamalla jumppaohjeella selkä kuitenkin saadaan mitä luultavimmin pian kuntoon. Pitkää ajomatkaa varten selkää tuettiin vielä teipillä. Eilinen siirtymä Helsingistä Poriin meni yllättävän hyvin vaikka muutaman kerran piti selkää matkan varrella venytellä. Nyt Lappia kohden ollaan onneksi isommalla matka-autolla liikkeellä ja matka onkin mennyt nyt Ouluun asti yhdellä penkkirivillä pötkötellen. Ja hei, mikä on ihan huippua niin täällä on LUNTA! Sitä ollaan pitkään tähän harmauteen kaivattu. Huomenna saatan uskaltautua selän kanssa jopa rinteeseen. Fyssarin mukaan liikunta kivun sallimissa rajoissa tekee selälle vain hyvää.
Toivotaan, että lumiset maisemat saapuvat jouluksi myös etelään.
16 joulukuuta 2014
Noidannuoli joulustressin kaverina
Täällä ilmeisesti kroppa huutaa lepoa! Viime perjantaina salilla kyykätessäni tunsin kovan vihlaisun selässä ja alaselkä jumiutui lukkoon. Kipu hellitti kuitenkin viikonlopun aikana. Tänään olin aamulla vaihtamassa pikkumiehen vaippaa ja nostamassa häntä pesulle, kun alaselkään tuli jälleen kova hengityksen salpauttava kipu. Tässä sitä ollaan loppupäivä koitettu lepäillä mahdollisuuksien mukaan. Mitään en pysty nostamaan ja jopa aivastaminen tuntuu todella pahalta alaselän alueella.
Kyseessä on luultavimmin noidannuoli, jonka pitäisi mennä 5-10 päivässä ohi lepäämällä. Kaikkia kipua aiheuttavia liikkeitä tulisi nyt välttää, mutta kivun mentyä ohi olisi hyvä pysyä liikkeellä ja harjoittaa jatkossa syviä selkä- ja vatsalihaksia. Ilmeisesti selän- ja vatsan lihakset kaipaavat mulla vielä vahvistusta eivätkä olleet raskauden jälkeen niin hyvin palautuneet kuin kuvittelin. Toisaalta mulla on jäänyt myös kehohuolto viime aikoina vähemmälle. Kroppa kaipaa kovan treenauksen rinnalle säännöllistä hierontaa ja venyttelyä.
Tuntuu kurjalta vielä näin joulun alla maata toimettomana lattialla lämpötyynyn päällä. Energiaa olisi ollut juuri nyt enemmän kuin hetkeen aikaan treenaamiselle. Meillä on myös joulusiivous tekemättä, lahjoja paketoimatta ja joulustressi huipussaan. Joulun vietämme Lapissa ja lauantaina olisi tarkoitus lähteä ajamaan Porin kautta kohti Luostoa. Katsotaan, mitä selkä tykkään yli 13 tunnin autossa istumisesta...buuh ja huoh!
Kyseessä on luultavimmin noidannuoli, jonka pitäisi mennä 5-10 päivässä ohi lepäämällä. Kaikkia kipua aiheuttavia liikkeitä tulisi nyt välttää, mutta kivun mentyä ohi olisi hyvä pysyä liikkeellä ja harjoittaa jatkossa syviä selkä- ja vatsalihaksia. Ilmeisesti selän- ja vatsan lihakset kaipaavat mulla vielä vahvistusta eivätkä olleet raskauden jälkeen niin hyvin palautuneet kuin kuvittelin. Toisaalta mulla on jäänyt myös kehohuolto viime aikoina vähemmälle. Kroppa kaipaa kovan treenauksen rinnalle säännöllistä hierontaa ja venyttelyä.
Tuntuu kurjalta vielä näin joulun alla maata toimettomana lattialla lämpötyynyn päällä. Energiaa olisi ollut juuri nyt enemmän kuin hetkeen aikaan treenaamiselle. Meillä on myös joulusiivous tekemättä, lahjoja paketoimatta ja joulustressi huipussaan. Joulun vietämme Lapissa ja lauantaina olisi tarkoitus lähteä ajamaan Porin kautta kohti Luostoa. Katsotaan, mitä selkä tykkään yli 13 tunnin autossa istumisesta...buuh ja huoh!
Onko siellä muita noidannuolesta joskus kärsineitä? Hyviä vinkkejä jatkuvan säryn hellittämiseksi?
09 joulukuuta 2014
Kotiunikoulu osa 1
Aloitimme muutama viikko sitten kotiunikoulun sosiaaliohjaajan opastuksella. Kymmenen kuukautta jatkuneet yöheräilyt alkoivat verottamaan meidän vanhempien voimavaroja sen verran, että saimme neuvolan kautta unikouluun ammattiapua ja hyvä niin. Aluksi mulla oli omat epäilyni unikoulun suhteen ja olimme jo pitkään rytmittäneet päiväämme lapsentahtisesti.
Kotiunikouluun on antanut hyvät ohjeet neuvolapsykolgi Katja Rantala (Pikkulasten uni ja nukkumistottumukset). Hänen mukaansa selityksiä levottamalle yöunella on laidasta laitaan, kuten usein kuulemani fraasi "Sellaisia ne pikkulapset vaan ovat". Tassuhoidolla pyritään opastamaan lasta herättyään nukahtamaan itsekseen uudelleen uneen. Lapsilla on oma biologinen rytmi, johon me emme voi vaikuttaa. Voimme kuitenkin helpottaa lasta vaipumaan uudelleen uneen opettamalla sen hänelle turvallisesti tassuttelemalla. Olen Katjan kanssa myös samaa mieltä siitä, että pikkuisen etu on jaksavat vanhemmat.
Kotiunikoulun lähdettyä käyntiin, aloimme pitämään ns. unipäiväkirjaa nukutuista unista sekä ruokailuista (ensimmäiset unikouluyöt jäivät useasta heräilystä johtuen värittämättä, energia ei vain riittänyt kellon kyttäämiseen). Huomasimme unien parantuvan merkittävästi jo kolmen yön jälkeen. Kotiunikoulun rinnalla aloitimme myös päivän rytmittämisen, johon haemme rytmiä yhä edelleen. Tosinaan heräämme aamupuurolle klo. 7.00 ja toisinaan aamupuuro syödään vasta klo. 10.00 jälkeen. Muutaman viikon kuluessa rytmin pitäisi alkaa hahmottumaan, mikä pikkumiehelle on luonnollisin aika herätä.
Tärkeää kotiunikoulussa on se, että pikkuinen nukahtaa illalla samaan paikkaan kuin missä yöllä herää (joko oma sänky tai perhepeti). Tavallisesti vauva usein nukahtaa jo äidin rinnalle kesken syömisen ja sitten hänet tästä siirretään sänkyyn jatkamaan unia. Vertauskuvana voidaan käyttää tilannetta, jossa nukahdat sohvalle ja heräät kuitenkin pimeästä autotallista. Melko pelottavaa, eikö?! Myös toistuvat iltarutiinit ovat tärkeitä pikkuiselle ja selkeä päivärytmi helpottaa yön kanssa. Pikkuisen kokemukset siirtyessään untenmaille muuttuvat unitottumuksiksi eli ts. pikkuinen tarvitsee herätessään samanlaiset järjestelyt kuin nukahtaessaan.
Meillä pikkumies oli tottunut nukahtamaan omaan sänkyyn, mutta vain jomman kumman vanhemman ollessa vieressä nukuttamassa. Yöllä hänen herätessään tilanne ei ollutkaan sama, kuin hänen nukahtaessaan ja vanhempia itkettiin sängyn viereen avuksi. Meillä opittiin kotiunikoululla jo kolmen illan jälkeen nukahtamaan itsekseen ilman erillistä nukuttamisrumbaa. Uskon, että meidän unikoulun kulmakivi oli juuri itsekseen nukahtamaan oppiminen. Muutimme myös rytmiä niin, että illalla annamme ensin rintamaitoa ja sen jälkeen vasta kylpyyn sekä iltapalalle (aiemmin ensin kylpy, iltapala, ja sitten vasta maitohöpsyt rinnalla). Aamua muutimme myös niin, että annamme ensin aamupuuron ja sitten vasta otan pikkumiehen rinnalle. Unikoulun alussa aamupuuro ajoittui tuonne klo. 7.00 kieppeille, mutta pikkuhiljaa herääminen on siirtynyt aina vain myöhempään. Heräämisajankohdan mukaan rytmittyy myös päivän ulkoilut, leikit ja ruokailut.
Pikkumies saattaa vielä heräillä satunnaisesti öisin, mutta hän on oppinut myös nukahtamaan itsekseen pienen sängyssä hyörimisen jälkeen. Meillä on myös muutamana yönä nukuttu jopa 10-11 tuntia putkeen. Unikoulun ja päivärytmityksen kautta päiväunetkin ovat aiemman 20 minuutin sijasta rinnalla venyneet 1,5 tuntiin omassa sängyssä. Itse heräilen vielä useasti öisin kuuntelemaan ja ihmettelemään, miten tämä voi olla mahdollista. Oman unirytmin takaisin saaminen saattaa viedä vielä useamman kuukauden vaikka pikkumies nukkuukin. Olen silti äärimmäisen onnellinen saamistamme neuvoista, joiden avulla pikkumies oppi nukkumaan paremmin!
Kotiunikouluun on antanut hyvät ohjeet neuvolapsykolgi Katja Rantala (Pikkulasten uni ja nukkumistottumukset). Hänen mukaansa selityksiä levottamalle yöunella on laidasta laitaan, kuten usein kuulemani fraasi "Sellaisia ne pikkulapset vaan ovat". Tassuhoidolla pyritään opastamaan lasta herättyään nukahtamaan itsekseen uudelleen uneen. Lapsilla on oma biologinen rytmi, johon me emme voi vaikuttaa. Voimme kuitenkin helpottaa lasta vaipumaan uudelleen uneen opettamalla sen hänelle turvallisesti tassuttelemalla. Olen Katjan kanssa myös samaa mieltä siitä, että pikkuisen etu on jaksavat vanhemmat.
Kotiunikoulun lähdettyä käyntiin, aloimme pitämään ns. unipäiväkirjaa nukutuista unista sekä ruokailuista (ensimmäiset unikouluyöt jäivät useasta heräilystä johtuen värittämättä, energia ei vain riittänyt kellon kyttäämiseen). Huomasimme unien parantuvan merkittävästi jo kolmen yön jälkeen. Kotiunikoulun rinnalla aloitimme myös päivän rytmittämisen, johon haemme rytmiä yhä edelleen. Tosinaan heräämme aamupuurolle klo. 7.00 ja toisinaan aamupuuro syödään vasta klo. 10.00 jälkeen. Muutaman viikon kuluessa rytmin pitäisi alkaa hahmottumaan, mikä pikkumiehelle on luonnollisin aika herätä.
Tärkeää kotiunikoulussa on se, että pikkuinen nukahtaa illalla samaan paikkaan kuin missä yöllä herää (joko oma sänky tai perhepeti). Tavallisesti vauva usein nukahtaa jo äidin rinnalle kesken syömisen ja sitten hänet tästä siirretään sänkyyn jatkamaan unia. Vertauskuvana voidaan käyttää tilannetta, jossa nukahdat sohvalle ja heräät kuitenkin pimeästä autotallista. Melko pelottavaa, eikö?! Myös toistuvat iltarutiinit ovat tärkeitä pikkuiselle ja selkeä päivärytmi helpottaa yön kanssa. Pikkuisen kokemukset siirtyessään untenmaille muuttuvat unitottumuksiksi eli ts. pikkuinen tarvitsee herätessään samanlaiset järjestelyt kuin nukahtaessaan.
Meillä pikkumies oli tottunut nukahtamaan omaan sänkyyn, mutta vain jomman kumman vanhemman ollessa vieressä nukuttamassa. Yöllä hänen herätessään tilanne ei ollutkaan sama, kuin hänen nukahtaessaan ja vanhempia itkettiin sängyn viereen avuksi. Meillä opittiin kotiunikoululla jo kolmen illan jälkeen nukahtamaan itsekseen ilman erillistä nukuttamisrumbaa. Uskon, että meidän unikoulun kulmakivi oli juuri itsekseen nukahtamaan oppiminen. Muutimme myös rytmiä niin, että illalla annamme ensin rintamaitoa ja sen jälkeen vasta kylpyyn sekä iltapalalle (aiemmin ensin kylpy, iltapala, ja sitten vasta maitohöpsyt rinnalla). Aamua muutimme myös niin, että annamme ensin aamupuuron ja sitten vasta otan pikkumiehen rinnalle. Unikoulun alussa aamupuuro ajoittui tuonne klo. 7.00 kieppeille, mutta pikkuhiljaa herääminen on siirtynyt aina vain myöhempään. Heräämisajankohdan mukaan rytmittyy myös päivän ulkoilut, leikit ja ruokailut.
Pikkumies saattaa vielä heräillä satunnaisesti öisin, mutta hän on oppinut myös nukahtamaan itsekseen pienen sängyssä hyörimisen jälkeen. Meillä on myös muutamana yönä nukuttu jopa 10-11 tuntia putkeen. Unikoulun ja päivärytmityksen kautta päiväunetkin ovat aiemman 20 minuutin sijasta rinnalla venyneet 1,5 tuntiin omassa sängyssä. Itse heräilen vielä useasti öisin kuuntelemaan ja ihmettelemään, miten tämä voi olla mahdollista. Oman unirytmin takaisin saaminen saattaa viedä vielä useamman kuukauden vaikka pikkumies nukkuukin. Olen silti äärimmäisen onnellinen saamistamme neuvoista, joiden avulla pikkumies oppi nukkumaan paremmin!
08 joulukuuta 2014
Kohti laadukkaampaa ruokailua!
Safkatutkan taannoisen lastenruokavalmennuksen jälkeen, päätimme skarpata koko perheen ruokailuiden suhteen. Olemme aina syöneet perus terveellisesti - enemmän kasviksia, vähemmän sokeria periaatteella. Ennen pikkumiehen syntymää (ja unettomia öitä) jaksoin panostaa myös luomulaatuisiin raaka-aineisiin. Suosin tuolloin kivikautista ruokavaliota, jolloin myös maito-ja viljatuotteet olivat poissa ruokavaliosta. Kahvin joukossa käytin tuolloin vuohen raakamaitoa. Paleo kokeiluni puhtailla raaka-aineilla päätyi vaikeuteen löytää kauppojen hyllyiltä kaikkia tarvitsemiani raaka-aineita.
Nyt innostuin antamaan uuden mahdollisuuden luonnonmukaiselle ruualle ja suosimaan aina mahdollisuuksien mukaan lähiruokaa. Olen myös asennoitunut näkemään enemmän vaivaa ruuan "metsästykseen". Kaikki vinkit ruokapiireistä otetaan siis vastaan!
Miten onnistuimme kuluneella viikolla löytämään kaikki raaka-aineet? Teimme ruokaostoksia kuluneen viikon aikana Sellon Prismassa ja Helsingin Stockmann Herkussa. Molemmissa luomua oli melko hyvin tarjolla. Prismassa yllätyin hevi-osaston monipuolisesta tarjonnasta, josta koriimme tarttui luomuna mm. bataattia, tomaattia, porkkanaa, omenaa, banaania, perunaa, avokadoa ja parsakaalia. Maitohyllystä löysin luomuna luonnonjogurttia, raejuustoa ja voita. Prismaan olisin kaivannut enemmän lähiruokaa pientuottajilta, mutta ilokseni Stockmannin Herkussa näitä löytyi jonkin verran (mm. erilaisia jogurtteja). Liha/kala/kana valikoimat olivat molemmissa melko niukat ja löysimme vain luomunaudanjauhelihaa. Luomu munia, kookosmaitoa ja kuivatuotteita (hirssihiutaleet, kvinoa) oli molemmissa kaupoissa hyvin tarjolla. Aikaa raaka-aineiden etsimiseen meni huomattavasti aiempaa enemmän, mutta ensi kerralla tiedämme jo mistä hyllystä mitäkin etsiä. Harmikseni emme löytäneet kaupoista lainkaan naudanluita luuliemen tekoon. Tällä viikolla ajattelin tilata meidän ruoka-ostokset raakatori.fi kaupasta, jossa luomu-ja lähiruokaa on monipuolisesti saatavilla.
Menikö meillä rahaa normaalia enemmän ostoksiin? Mielestäni ei merkittävästi. Kyse on kuitenkin puhtaammasta ja usein vielä ravinnerikkaammasta ruuasta, joten en näe maksaneemme terveellisestä ruuasta kovin paljoa enempää. Teimme myös tietoisesti hyviä valintoja, joten rahaa säästyi mm. sokeriherkkujen osalta. Tyttären osalta uuteen ruokaan totuttelu on hankalinta, mutta eiköhän tässä vielä onnistuta. Stockmann Herkusta löytämäni jogurtti upposi hyvin luomumyslin kera. Myös pojalle tekemäni hirssipuuro luomuvoilla sai tyttären suusta oudot sanat "NAM!". Keitin tähän kylkeen vielä luomuomenista soseen, johon lisäsin 1 tl luomuvoita. Tästä tuli erinomainen lisä puurolle.
Nyt innostuin antamaan uuden mahdollisuuden luonnonmukaiselle ruualle ja suosimaan aina mahdollisuuksien mukaan lähiruokaa. Olen myös asennoitunut näkemään enemmän vaivaa ruuan "metsästykseen". Kaikki vinkit ruokapiireistä otetaan siis vastaan!
Miten onnistuimme kuluneella viikolla löytämään kaikki raaka-aineet? Teimme ruokaostoksia kuluneen viikon aikana Sellon Prismassa ja Helsingin Stockmann Herkussa. Molemmissa luomua oli melko hyvin tarjolla. Prismassa yllätyin hevi-osaston monipuolisesta tarjonnasta, josta koriimme tarttui luomuna mm. bataattia, tomaattia, porkkanaa, omenaa, banaania, perunaa, avokadoa ja parsakaalia. Maitohyllystä löysin luomuna luonnonjogurttia, raejuustoa ja voita. Prismaan olisin kaivannut enemmän lähiruokaa pientuottajilta, mutta ilokseni Stockmannin Herkussa näitä löytyi jonkin verran (mm. erilaisia jogurtteja). Liha/kala/kana valikoimat olivat molemmissa melko niukat ja löysimme vain luomunaudanjauhelihaa. Luomu munia, kookosmaitoa ja kuivatuotteita (hirssihiutaleet, kvinoa) oli molemmissa kaupoissa hyvin tarjolla. Aikaa raaka-aineiden etsimiseen meni huomattavasti aiempaa enemmän, mutta ensi kerralla tiedämme jo mistä hyllystä mitäkin etsiä. Harmikseni emme löytäneet kaupoista lainkaan naudanluita luuliemen tekoon. Tällä viikolla ajattelin tilata meidän ruoka-ostokset raakatori.fi kaupasta, jossa luomu-ja lähiruokaa on monipuolisesti saatavilla.
Menikö meillä rahaa normaalia enemmän ostoksiin? Mielestäni ei merkittävästi. Kyse on kuitenkin puhtaammasta ja usein vielä ravinnerikkaammasta ruuasta, joten en näe maksaneemme terveellisestä ruuasta kovin paljoa enempää. Teimme myös tietoisesti hyviä valintoja, joten rahaa säästyi mm. sokeriherkkujen osalta. Tyttären osalta uuteen ruokaan totuttelu on hankalinta, mutta eiköhän tässä vielä onnistuta. Stockmann Herkusta löytämäni jogurtti upposi hyvin luomumyslin kera. Myös pojalle tekemäni hirssipuuro luomuvoilla sai tyttären suusta oudot sanat "NAM!". Keitin tähän kylkeen vielä luomuomenista soseen, johon lisäsin 1 tl luomuvoita. Tästä tuli erinomainen lisä puurolle.
Näillä pienillä askelilla kohti terveellisempiä valintoja!
02 joulukuuta 2014
Lastenruokavalmennuksessa Safkatutkalla
Moikka! Oon täällä ihan intoa täynnä. Olin tänään nimittäin Safkatutkan järjestämällä lastenruokavalmennuksella. Omat mietteet puhtaasta ruuasta versus neuvolan suosituksista saivat vain vahvistusta. Jokaisella on varmasti omat mielipiteensä, mutta en ole kovin samoilla linjoilla neuvolan suositusten kanssa purkkiruuan suosimisesta sekä minkä ikäisenä kannattaa mikäkin kiinteä raaka-aine ottaa käyttöön. Ruokavalmennuksessa sain vastauksia juuri mua askarruttaneisiin kysymyksiin muun muassa ruuan laadun kanssa ja vinkkejä välttää ns. ravinneköyhiä ruokia. Sain myös vinkkejä näin väsymyksen ja kiireen keskelle, kuinka säilöä helposti itse tehdyt ruuat ja millaisilla raaka-aineilla saadaan lapselle nopea, helppo, mutta samalla ravinteikas välipala.
Oon itsekin sortunut kiireen keskellä antamaan valmisruokia (eikä luomu merkintä purkkiruokaa varmasti kovin paljon paremmaksi vaihtoehdoksi tee). Valmisteet ovat kuitenkin kaukana luonnollisista ravinteista ja entsyymeistä sekä ovat usein pitkälle prosessoituja. Onneksi nyt jatkossa tiedän, mitä tuotteita välttää (kiitos safkatutkan!). Sain kurssilta myös pienen reseptioppaan, josta löysin jo muutaman sopivan ravinnerikkaan ruuan meidän ruokalistalle kokeiltavaksi :) Itselle uutena hyvänä rasvan lähteenä avokadon rinnalle tuli luuliemi. Nyt vain liemet pöhisemään Safkatutkan ohjeilla.
Neuvolan ohjeet, minkä ikäiselle voi antaa mitäkin raaka-ainetta ovat jonkin verran jääneet "50 -luvulle" ja tuntuvat lähinnä olevan muunnoksia aikuisten ruokasuosituksista. Pienten lasten ruoansulatuskanava ei ole vielä kovin kehittynyt ja siksi tiettyjä raaka-aineita on vaikeampi sulattaa. Vauvoilla on myös hyvin rajallinen ruoansulatusentsyymien tuotanto. Tätä tietoa olisin kaivannut jo 4 kk sitten, kun meillä aloiteltiin kiinteitä. Olisin aloittanut raaka-aineiden maistelut hieman toisenlaisessa järjestyksessä :/ Meidän pikkumiehen kanssa ruokaremontti on vielä helppo toteuttaa, mutta toisin on 9- vuotiaan tyttären kohdalla. Kouluruokaan en voi kuitenkaan itse vaikuttaa. Teollinen ruoka myös huijaa meidän aisteja, jolloin kaikkeen makuun "turtuu" sekä osa "ei luomu" raaka-aineista sisältää myös paljon myrkkyjä ja haitallisia aineita. Meidän perheen ruokailussa suurimpana huolen aiheena on koko perheen vieroitus sokerista (vehnän kanssa ollaan onnistuttu jo melko hyvin). Päätin ottaa raakasuklaan valmistuksen taas tämän talven todo- listalle ja tämän avulla ainakin hieman vähentää sokerin kulutusta. Lisään meillä myös painotusta hyvälaatuisiin rasvoihin ja luomulaatuiseen voihin.
Ostin valmennuksen päätteeksi kotiin Four Sigma Foodsin kahta erilaista kaakaota, joiden maku on mun mielestäni ihan huippu hyvää (piristävää ja rentouttavaa)! Xoco Bluen sisältää mm. reishiä, joka rauhoittaa ja rentouttaa kehoa sekä astragalus- yrttiä. Xoco Red sisältää taas kehoa vahvistavaa pakurikääpää, ginsengiä, guaranaa ja cayennepippuria.
Oon itsekin sortunut kiireen keskellä antamaan valmisruokia (eikä luomu merkintä purkkiruokaa varmasti kovin paljon paremmaksi vaihtoehdoksi tee). Valmisteet ovat kuitenkin kaukana luonnollisista ravinteista ja entsyymeistä sekä ovat usein pitkälle prosessoituja. Onneksi nyt jatkossa tiedän, mitä tuotteita välttää (kiitos safkatutkan!). Sain kurssilta myös pienen reseptioppaan, josta löysin jo muutaman sopivan ravinnerikkaan ruuan meidän ruokalistalle kokeiltavaksi :) Itselle uutena hyvänä rasvan lähteenä avokadon rinnalle tuli luuliemi. Nyt vain liemet pöhisemään Safkatutkan ohjeilla.
Neuvolan ohjeet, minkä ikäiselle voi antaa mitäkin raaka-ainetta ovat jonkin verran jääneet "50 -luvulle" ja tuntuvat lähinnä olevan muunnoksia aikuisten ruokasuosituksista. Pienten lasten ruoansulatuskanava ei ole vielä kovin kehittynyt ja siksi tiettyjä raaka-aineita on vaikeampi sulattaa. Vauvoilla on myös hyvin rajallinen ruoansulatusentsyymien tuotanto. Tätä tietoa olisin kaivannut jo 4 kk sitten, kun meillä aloiteltiin kiinteitä. Olisin aloittanut raaka-aineiden maistelut hieman toisenlaisessa järjestyksessä :/ Meidän pikkumiehen kanssa ruokaremontti on vielä helppo toteuttaa, mutta toisin on 9- vuotiaan tyttären kohdalla. Kouluruokaan en voi kuitenkaan itse vaikuttaa. Teollinen ruoka myös huijaa meidän aisteja, jolloin kaikkeen makuun "turtuu" sekä osa "ei luomu" raaka-aineista sisältää myös paljon myrkkyjä ja haitallisia aineita. Meidän perheen ruokailussa suurimpana huolen aiheena on koko perheen vieroitus sokerista (vehnän kanssa ollaan onnistuttu jo melko hyvin). Päätin ottaa raakasuklaan valmistuksen taas tämän talven todo- listalle ja tämän avulla ainakin hieman vähentää sokerin kulutusta. Lisään meillä myös painotusta hyvälaatuisiin rasvoihin ja luomulaatuiseen voihin.
Ostin valmennuksen päätteeksi kotiin Four Sigma Foodsin kahta erilaista kaakaota, joiden maku on mun mielestäni ihan huippu hyvää (piristävää ja rentouttavaa)! Xoco Bluen sisältää mm. reishiä, joka rauhoittaa ja rentouttaa kehoa sekä astragalus- yrttiä. Xoco Red sisältää taas kehoa vahvistavaa pakurikääpää, ginsengiä, guaranaa ja cayennepippuria.
Nyt FSF:n Xoco Bluen voimalla kohti yöunia!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)