Uusi vuosi ja uudet lupaukset!

Lomat ovat taas takanapäin ja tämä perhe takaisin Helsingissä. Ollaan viikonlopun aikana pikku hiljaa palattu takaisin arkiseen rytmiin. Vauvantuoksuinen vuosi 2014 on jäänyt taakse ja uusi vuosi tuo taas mukanaan paljon uutta ja jännää. Näillä näkymin tiedossa on ainakin paluu työhön, kuopuksen päivähoidon aloitus sekä muutto uuteen kotiin...kaikkea jännää siis tiedossa! Uudelle vuodelle olen myös asettanut itselleni muutamia tavoitteita, joita koitan parhaani mukaan toteuttaa. Elämä on jatkuvaa oppimista ja alla oleva on pieni muistilista itselleni, jonka avulla toivon kasvavani taas hieman tulevan vuoden aikana.


- Olen kiitollinen perheestäni, läheisistä ja ystävistä. Pyrin myös osoittamaan sen heille päivittäin pienillä sanoilla, teoilla ja kiitollisuudella. Koitan olla kimpaantumatta pienistä asioista ja niellä kiukkuni ennen räjähtämistä. Pyrin antamaan anteeksi enkä kuormita mieltäni vanhoilla murheilla tai negatiivisilla kommenteilla.

- Kiinnitän yhä enemmän huomiota perheemme syömään puhtaaseen ruokaan. Valitsen luomua aina, kun se on mahdollista.

- Pyrin harrastamaa liikuntaa säännöllisesti (kuten aiempinakin vuosina). Annan vapaata omaa aikaa enemmän myös avopuolisolleni. Pieni hetki itsekseen tuo kummasti voimia arjen keskelle.

- Unelmoin ja haaveilen enemmän, käännän ajatukset positiivisiksi sekä jätän negatiiviset tapahtumat taakseni. Olen vahvempi ja koitan kohdata elämässä myös ikävät asiat opettavaisina. En jää vellomaan menneeseen vaan katson eteenpäin kirkkain silmin. Luotan siihen, että elämä kantaa!

- Arvostan itseäni juuri sellaisena kuin olen. Pyrin arvostamaan myös omaa osaamistani sekä luottamaan itseeni ja omaan ammattitaitooni. Olen riittävän hyvä juuri sellaisena kuin olen!

- Pyrin elämään hetkessä. Aina mielen vaeltaessa joko menneeseen tai tulevaan, pyrin palauttamaan sen tähän hetkeen. Nauttimaan elämästä ja perheestäni juuri tässä hetkessä. Teen enemmän asioita, joista olen haaveillut enkä elä muiden odotusten mukaan. Arvostan elämääni!

Matka vuodessa 2015 alkakoon!

 

Elämää ei sen enempää...

Olen tosi pahoillani pitkään jatkuneesta blogin hiljaisuudesta. Huono omatunto on vaivannut koko syksyn blogin laiminlyönnin osalta. Viime aikoina on ollut ihan liikaa mietittävää sekä järjesteltävää minimaalisilla voimavaroilla. Mikään ei ole kauheasti huvittanut ja ollaan koko perhe oltu todella väsyneitä. Päivät on menneet omalla painollaan jonkinlaisessa sumuverhossa. Postasin syksyllä pikkumiehen öisistä heräilyistä ja neuvolalääkärin ohjeistuksesta aloittaa unikoulu nukuttamalla pikkuinen omaan sänkyyn. Nukahtaminen omaan sänkyyn alkoi hyvin, mutta matkamme jälkeen pikkumiehen öiset heräilyt vain jatkuivat. Pikkumies sairastui myös flunssaan, joka vain pahensi tilannetta. Ollaan koko perhe valvottu monia öitä pikkuisen epäsäännöllisen rytmin vuoksi. En ole hetkeen jaksanut ajatella tai unelmoida muusta kuin edes yhdestä hyvin nukutusta yöstä. Viimeiset viikot ovat menneet aikamoisessa sumussa. Samalla motivaatio treeneihin on kadonnut ja salille lähteminen on tuntunut todella työläältä. Treenaamisen sijasta olenkin koittanut huilata aina mahdollisuuksien mukaan.

Ajattelin jo pitkään, että tällä asetelmalla mennään ja meillä poika on vain huonompi nukkuja. Saimme kuitenkin neuvolan kautta sosiaaliohjaajan opettamaan meille unikoulua uusilla säännöillä, johon kuuluu muutakin kuin vain nukuttaminen omaan sänkyyn (postailen unikoulusta lähiaikoina enemmän). Ongelmana on usein se, ettei vauva ole tottunut herätessään nukahtamaan itsekseen uudelleen. Ohjeistuksen mukaan pikkuiset kuitenkin oppivat nukkumaan, kun uudet tavat omaksutaan vanhempien opastuksella. Ja voitteko kuvitella...viime yönä nukuimme koko perhe ensimmäistä kertaa koko yön! Olen ollut tänään täynnä energiaa ja tuntenut itseni todella virkistyneeksi.

Viime viikkoihin oman paineensa on tuonut myös lähestyvän hoitovapaan päättyminen ja tätä kautta pikkumiehen hoidon aloitus. Meillä piti olla kevääksi hoitopaikka jo järjestettynä, mutta tämä ei ihan mennyt niin kuin kuvittelimme. Uuden hoitopaikan metsästys verotti myös omalta osaltaan voimavarojamme, mutta onneksemme löysimme ehkä jopa alkuperäistä hoitopaikkaa paremman ratkaisun. Yksi asia oli siis ratkaistu ja jännitys töihin paluusta alkoi hieman helpottamaan. Noh! Kuten olimme jo todenneet,  kaikki ei todellakaan aina mene niin kuin Strömsössä. Sain töistä tiedon, että hoitovapaalta palattuani entiset työni eivät enää odotakaan minua ja edessä olisi siirto uusiin tehtäviin. Uutisen kuultuani ketutus oli suunnaton! Miksi musta tuntuu, että täällä tasa-arvoisessa yhteiskunnassa me naiset jäädään aina jalkoihin. Meidän euro on yhä edelleen miesten euroa pienempi. Työn ja perhe-elämän yhdistäminen on tässä yhteiskunnassa välillä todella vaikeaa. Tällä asetelmalla meitä naisia houkutellaan hoitovapaalta töihin ja sitten kaadetaan kuraa niskaan! Huh!

Tämän syksyn jälkeen tunne itseni taas himpun verran vahvemmaksi. Nyt vaan eteenpäin kohti uusia haasteita.

P.S. Eikä se muuten ole ihme, jos ei nukuta. Meillä meinaan treenataan kävelyä, jopa unissaan. Perhe on arvokkainta...ihan kaikessa!

Marraskuun piristäjä!

Haaveilen täällä matkasta jonnekin lämpöiseen. Tämä harmaus, pimeys ja synkkyys vaikuttaa niin paljon mieleen ja tuntuu, että ikkunasta ulos katsottaessa vain masentaa entisestään. Nyt on siis aika tankata sitä D-vitamiinia kunnon tupla-annos. Itse suosin Bioteekin Super- D:tä (sisältää 50 mikrogrammaa kapselia kohden), jonka annosta ajattelin nyt pikkuhiljaa nostaa kahteen kapseliin päivässä. Pimeys vaikuttaa myös mun ruokahaluuni ja eritoten makean nälkään. Voisin syödä vaikka päivittäin suklaata, mutta itsekurilla sinnittelen viikot ja nautin sitten viikonloppuisin. Useat ystävät ovat jutelleet myös jatkuvasta väsymyksestä, jonka uskon johtuvan suurimmaksi osaksi tästä pimeydestä ja valon puutteesta.

Pimeydestä lamaantuneena kaivoinkin arkistojen kätköistä vanhoja matkakuvia. Teimme keväällä 2013 avopuolisoni kanssa reppureissun Thaimaaseen, jossa kiertelimme läpi pieniä saaria aina Malesian rajalle saakka. Tuolloin tunsin ensimmäistä kertaa olevani paratiisissa. Rakastan thaimaalaista kulttuuria, ruokaa, ihmisiä ja luontoa. Oli ihanaa matkustaa turistikauden ulkopuolella, jolloin joka puolella saimme nauttia rauhallisuudesta. Toinen positiivinen puoli matkalle off season- aikana oli majoitusten hinnat. Ne ovat paljon edukkaampia myöhemmin keväällä kuin keskellä sesonkia. Tuolloin sää oli vain todella, todella kuuma! Se ei meitä kuitenkaan paljoa haitannut, sillä nautimme molemmat lämmöstä (ja kuumasta).

Marraskuu on usein vain se kuukausista pahin, jolloin pimeyttä kestää aamusta iltaan eikä lumikaan ole vielä maassa valoa tuomassa. Ajattelin poimia Teille smoothie reseptin Thaimaan tyyliin, jossa on aimo annos makua ja vitamiineja tuomaan virkeyttä päiviinne. Ananas toimii  tässä erinomaisena C-vitamiinin lähteenä. Kookos yhdessä ananaksen kanssa tuo sellaisen makuelämyksen, josta saan energiaa tähän harmauteen.

Smoothien pohjaksi parasta on kookosmaito, joka on makeuttamatonta eikä sisällä lisäaineita (kannattaa tarkistaa myös parasta ennen aika, jonka tulisi olla mahdollisimman lyhyt). Pilko huolellisesti ananas ja banaani. Halkaise limetti ja poista siitä siemenet (siemenet tekevät karvaan maun smoothieen).  Laita pilkotut hedelmät, kookosmaidon, jääpalat sekä limetin mehu tehosekoittimeen ja blendaa virkistäväksi juomaksi. Lisää tarvittaessa hunajaa makeuttamiseen. Tämän voimalla unelmoimaan lämmöstä ja auringosta palmupuiden alla!

Äidin pieni oma hetki

Luin eilen salilla hauskan juttunurkkauksen Kaksplus (8/2014) lehdestä: äidin oma hetki. Nauroin crossarilla ääneen muutamalle hauskalle jutulle. Äidit kertoivat millaisiin tekoihin ovat päätyneet saadakseen pienen hetken omaa aikaa. Näistä hauskin oli juttu, jossa äiti oli epätoivoisena heittänyt kaikki murot lattialle ja antanut lapsille kulhot murojen keräämiseksi. Joku äiti taas makasi lentoratana mahallaan lattialla saadakseen hetken omaa aikaa.

Itse oon ehdottanut tyttärelle usein kampaajaleikkejä, jossa äiti pötköttää sohvalla tyttären tehdessä mulle kampauksia. Aamuisin on hyvä keino syödä rauhassa aamupalaa antamalla pikkumiehelle jälkkäriksi maissinaksuja aamupuuron jälkeen. Tällöin saan itselle sen 10 minuuttia aikaa syödä rauhassa oman aamupuuroni ja selattua pikavauhtia Hesarin läpi herran istuessa syöttötuolissa tyytyväisenä naksujensa kanssa.

Luettuani jutun omasta ajasta tunsin myös piston sydämmessä. Koko äitiysloma ja vanhempainvapaa on mennyt niin arjen pyörityksessä, että olen unohtanut lähes täysin kaikki ystäväni. Muutaman läheisen ystävän kanssa on tullut soiteltua päivittäin, mutta aikaa ystävien treffamiselle on ollut todella vähän tai sitten oon yksinkertaisesti ollut niin väsynyt etten ole vain jaksanut nähdä ketään. Kaikki ystävät siellä pahoittelut tästä! Lupaan nyt skarpata, kun yöunetkin ovat hieman parantuneet...kop kop! Olisi niin ihana nähdä Teitä kaikkia!

Tämän bloginkin perustin keväällä omaksi viihdykkeeksi, jotta mulla olisi äitiyslomalla edes jotakin virikettä sekä mitä kautta ystävät voisi seurailla mun treenijuttujani. Halusin jakaa tietoni treenaamisesta ja palautumiseni raskaudesta, ruokavaliosta, resepteistä ym. Lopuksi blogi laajentuikin ns. lifestyle- blogiksi, jossa oon kirjoittanut mulle tärkeimmästä meidän neljän arjesta. Lähtipä juttu nyt rönsyilemään...Pääpointti oli siis oma aika. Mitä hauskoja juttuja Te ootte lasten kanssa tehneet saadaaksenne hetken omaa aikaa?

Toivepostaussarja: Meidän koti - makuuhuone

Multa on muutamaan kertaan kyselty postausta meidän kodista. Ajattelin esitellä sen teille toivesarjana ja aloittaa meidän makuuhuoneesta. Meidän kodissa vallitsee vaaleat ja rauhalliset sävyt sekä tykkään yhdistellä uutta ja vanhaa. Huonekalujen ja sisutuksen kohdilta maku on sen verran matkan varrella muuttunut, että haluaisin uusia kotiin muutamia asioita. Budjettimme ei vaan tällä hetkellä hirveästi veny uusien huonekalujen hankintaan, mutta on silti ihanaa vaan haaveilla uusista sisustusjutuista kuten Villingin TV - tasosta ja kätkö TV- kalusteesta.

Makuuhuoneemme on muuttanut useaan otteeseen kolmen huoneemme välillä. Tällä hetkellä makuuhuoneemme sijaitsee meidän pienimmässä huoneessa ja siirsimme tyttären huoneen asunnon isoimpaan huoneeseen. Näin hänellä on enemmän tilaa leikkiä ja koulupöytäkin sai oman nurkkauksensa hänen huoneessaan. Makuuhuoneessamme ei ole kuin kaksi vaatekaappia, joista vaatteeni vievät molemmat (ja yhden kaapin vielä pikkumiehen huoneesta). Mieheni vaatteet siirrettiin pikkumiehen huoneeseen, koska siellä meillä on kolme "ylimääräistä" vaatekaappia.

Makuuhuoneessa on kaikki, mitä tarvitsemme. Sänky, jossa on ihan ok nukkua sekä yölamppu lukemista varten. Tulevaisuuden haaveissa olisi tottakai leveämpi sänky, sillä 160cm on auttamattoman pieni mikäli sängyssä nukkuu 3 - 4 ihmistä (neljä on kyllä nykyään erittäin harvinaista). Pikkumies nukkuu suurimman osan yöstä jo omassa sängyssä, joten tällä hetkellä nukkujia on sängyssä max. 2 kerrallaan. Makuuhuoneen sisutuksessa olen hakenut rauhallista vaaleaa värimaailmaa, koska mielestäni värit rauhoittavat osaltaan myös yöuneen (huonona nukkujana kaikki konstit otettava käyttöön). Sängyn päiväpeitto on Casa Stockmannin mallistoa ja tyynyt Linumilta. Erilaiset tyynynpäälliset on yksi mun suurempia heikkouksia ja nämä nykyiset olisi mukava päivittää jo uusilla päällisillä. Yöpöytänä toimivan rahin olen ostanut Riviera Maisonilta, samoin kuin lampunvarjostimen ja sängynpäädyssä olevan peilin sekä valokuvakehykset. Haaveilen tällä hetkellä myös RM:n sängynpäägystä, mutta tällä hetkellä se on tosiaan vain haave.

Olemme miettineet jo pitkään oman asunnon ostamista, mutta Helsingin asuntojen hurjat hinnat tulevat usein tässä vastaan. Mikäli haaveilee vielä kunnon tilavasta asunnosta on vaihtoehtoina asunnon hankkiminen vähän syrjäisemmältä seudulta. Toisaalta meille riittäisi vähemmät neliöt, sillä itse en välttämättä siivoushulluna edes haluaisi hirveästä neliöitä lisää. Tämän hetkisessä asunnossa meillä on 90,5 neliötä, mikä on kyllä ihan tarpeeksi meille. Oman asunnon löytyessä olisimme myös valmiita vähän tinkimään tästä neliömäärästä, mikäli asunnon pohja olisi hyvin suunniteltu.

Tässä meidän makuuhuoneesta. Mitä pidätte? Ihanaa tiistaita sinne kaikille!

Silmälasikaupoilla

Kävin eilen Specsaversilla sovittelemassa monia kymmeniä erilaisia kehysvaihtoehtoja. Vanhat silmälasit alkavat olemaan jo useamman vuoden vanhat, joten tarvetta uusille laseille jo on. Vanhat Chanelin lasini ovat pienet, mustat ja kulmikkaat, joten tällä kertaa haluaisin pokiin enemmän kokoa ja persoonallisuutta. Myös värimaailma voisi olla hieman pehmeämpi kuin vanhoissa laseissa. Isojen ja kulmikkaiden kehysten rinnalle oli tullut paljon hauskoja pyöreitä malleja, mutta itselle kehysten pyöreys vaatii vielä hieman totuttelua vaikka todella trendikkäitä ne ovatkin. Oon viime vuodet käyttänyt todella ahkerasti piilolinssejä ja silmälasien käyttö on jäänyt vähäiseksi. Suosin silikonisia ja hengittäviä piilolinssejä, mutta piilareiden runsas käyttö saattaa aiheuttaa silmiin suonittumista. Huomenna meenkin silmien tarkastukseen tsekkaamaan silmät ja näön ennen lopullista rillien valintaani.

Silmälasit jakavat mielipiteitä, mutta tärkeintä on varmasti mm. niiden istuvuus ja mukavuus kantajalle itselleen. Tuntien sovittelun ja jahkaamisen jälkeen käteeni valikoitui Bruuns Bazaarin kilpparikuvioiset ja mattapintaiset kehykset sekä Tiger of Swedenin ruskeat pokat. Kävin vielä tänään kertaalleen sovittamassa kehyksiä. Muita optikkoja en edes lähtenyt kiertämään, sillä Specsaversin huokeat hinnat mahdollistavat laseihin sijoittamisen myös näin hoitovapaalla. Näin kotona ollessa olisi ihanaa myös antaa silmien välillä levähtää jatkuvan piilolasien käytön jälkeen, mutta vanhat lasit ovat niin kärsineet käytössä (sangat vinossa) etteivät enää tahdo istua päähän. Kehyksissä ihastuin juuri niiden kokoon ja värimaailmaan sekä keveyteen. Bazaarin kehykset viehättävät naisellisuudellaan ja Swedenin taas retroudellaan. Kuvat eivät vaan puhu puolestaan, liekö vika kuvattavassa vai kuvaajassa ;)

Mitä treeneille kuuluu?

Oon saanut aivan uudenlaisen motivaation treenien suhteen ja ennen Mallorcan matkaa räpsin muutaman muutoskuvan. Aloitin tosiaan PT:n ohjauksessa kesäkuun puolessa välissä ja teimme kolmelle kuukaudelle ruokavalion, treeniohjelman ja tapasimme säännöllisesti yhteistreenien merkeissä. Kolmen kuukauden aikana painoa oli (huom! todellakin oli, ei on) pudonnut hieman vajaa neljä kiloa ja myös kiinteytymistä on tapahtunut. PT:ni mukaan myös pakara on saanut lisää muotoa ja mielestäni vartaloon on tullut hieman "tiimalasimaista" muutosta. Nuo kadonneet kilot tulivat ikävä kyllä lomamatkan aikana takaisin ja tämän hetken tilanne taitaa olla taas lähtökuopissa (lihasmassa toivottavasti ennallaan vaikkakin rasvan kera :D). Alla siis kuvia ennen PT-ohjausta keväältä, heinäkuulta ja nyt syyskuun lopulta.

Päivitimme viime viikolla täysin uuden treeniohjelman ja tästä on hyvä jatkaa uusin tavoittein kohti joulua. Nyt, kun väsymyskin on hellittänyt, tuntuu energiaa olevan kuin pienessä kylässä. Vedettiin eilen PT:n kanssa todella tiukat yhteistreenit jalka - vatsa päivän merkeissä ja vaapuin tämän jälkeen salilta kotiin. Yleensä oon ollut valkun treenien jälkeen totaalisen kuollut ja hyvä, kun oon saanut evääkään sohvalta nostettua (uskon syyn olleen vähissä yöunissa). Kuitenkin eilisen treenin jälkeen mulla oli energiatasot huipussaan ja olisin voinut heittää illalla vielä parit voltit sekä nauraa vaan lujaa ääneen (perhe olisi ehkä ajatellut, että toi mutsi on seonnut). Treeni oli tiukka kuten ennenkin ja "tipahdin" jopa hack-kyykyssä alas. Treenin aikana sydän oli useaan otteeseen kurkussa sekä oksennus hyvin lähellä, mutta se fiilis treenin jälkeen...ihan mahtavuutta! En usko, että saisin yksin ikäpäivänä näin paljon treeneistä irti. Olen myös kuluneen neljän kuukauden aikana oppinut hermottamaan pakaraa ihan uudella tavalla, mikä on erittäin tärkeää kehittymisen kannalta. Oon saanut treeneihin itsevarmuutta, oppinut uusia liikkeitä sekä lihasten hermotusta. Ruokapuolen kanssa osaan jo vähän katsoa annoskokoja järkevämmin sekä suhteuttaa päivän hiilihydraatti - proteiini - ja hyviä rasvoja oikein.

Ennen pikkumiestä treenasin myös paljon ja kovaa, mutta tekniikka oli tietyissä osin metsässä. Söin myös tuolloin aivan liian vähän. Treenit ja palautuminen kärsii, mikäli ruokapuoli ei kulje käsikädessä treenien kanssa. Ei ihme, että olin tuolloin usein aivan piipussa. Kiinteytymisessä/laihdutuksessa ruokavalion tärkeys on noin 80% koko paketista ja treenit taas sen loput 20%. Unen merkitystä en voi edes tarpeeksi korostaa! Aikamoista opettelua (ja kurinalaisuutta) tämä touhu vaatii eikä se ole tällaiselle herkkusuulle ainakaan kovin helppoa. Tärkeintä kuitenkin on, että nauttii siitä mitä tekee. Tällöin itse saa tekemästään niin paljon irti, että se huokuu myös ympärille...

Pahoitellen postausviivettä - lomamatka takana!

Pahoittelen näin heti alkuun pitkään venyneestä postaustauosta.  Olimme muutama viikko sitten lomamatkalla Mallorcalla ja tämän jälkeen saimme sukulaisia meille pidemmäksi aikaa kyläilemään. Tein päätöksen, etten lomamatkalla loju koneella ja sama päätös päti sukulaisten vieraillessa meillä. Postausten kirjoittaminen vie kuitenkin sen verran aikaa, että mielestäni olisi röyhkeää vieraitakin ajatellen lojua tuo aika koneella. Pikkumiehen kanssa on taas haasteellista kirjoittaa useampaa postausta etukäteen myöhemmin julkaistavaksi. Hyvä, kun saan yhden kirjoituksen kyhättyä illalla pikkumiehen mennessä unten maille...Tästä eteenpäin lupaan taas postaustahdin palaavan normaalin, nyt kun olemme saaneet jälleen arjesta kiinni.

Lomamatkamme Mallorcan Alcudiassa oli rentouttava. Lämpö sekä aurinko tuli meille kaikille tarpeeseen. Oli hyvä tankata d-vitamiinia tulevaa talvea ajatellen. Viikko meni hurjan nopeasti ja olisin viihtynyt lämmössä hyvin vielä toisenkin viikon. Lämpötilat olivat noin 27- asteessa ja vietimme lähes kaikki päivät rannalla/altaalla makoillen. Puolihoitoon kuului aamupala ja päivällinen, jossa oli erittäin kattava tarjonta. En muista, koska olisin syönyt niin paljon herkkuja...Jälkiruokapöydät notkuivat erilaisia kakkuja, vanukkaita, jäätelöä, juustoja ym. silmän kantamattomiin. Tuolla reissulla en murehtinut dieettejä saati treenejä vaan koitin vain nauttia kaikesta ja mahdollisimman paljon.

Muutamana päivänä saimme pikkumiehen kohdalla hoitoapua isovanhemmilta ja vietimme yhteistä aikaa sekä avopuolison että tyttären kanssa. Vuokrasimme yhdessä liukumäellisen polkuauton (ja mäestä oli tietysti myös meidän aikuisten pakko laskea) ja kävimme keskelle merta kyhätyllä "kumipatja" radalla temppuilemassa (kuvat puhukoot paremmin puolestaan). Lomaan kuului myös tori- ja keski-aikaiset markkinat Alcudian vanhassa kaupungissa, retki Mallorcan pääkaupunkiin Palmaan sekä avopuolisoni isän 60- vuotisjuhlat. Lomaviikkomme oli siis täynnä auringon paistetta, löhöilyä, hyvää ruokaa, sangriaa, naurua ja välillä myös pientä mullittelua ;) Härdelliä riitti kahden lapsen ja isovanhempien kanssa, jotta saatiin lomailtua kaikkien ehdoilla.

Hotellimme parvekkeelta oli häkellyttävän kauniit maisemat ja näihin oli mukava herätä joka aamu (myös muutaman huonosti nukutun yön jälkeen). Oli ihanaa istua yksikseen parvekkeella nauttien kahvista ja lämmöstä. Näitä hetkiä tulen tässä syksyn pimeydessä vielä kaipaamaan. Oli mukava rauhoittua ja ollaan vaan omien ajatusten kanssa. Nauttia kiireettömyydestä, hiljaisuudesta ja omasta ajasta!

 

Palaan tässä viikkojen aikana vielä muutamaan otteeseen lomamatkan tunnelmista!

Matka Mallorcalle

Mallorcan matkamme lähestyessä ajattelin postata hieman matkasuunnitelmista. Matkan päätarkoituksena on lähteä viettämään mieheni isän 60- vuotissyntymäpäivää, mutta olisi jotenkin ihanaa saada samalla lastenhoitoon apua, nauttia lämpimistä säistä, merestä ja auringosta sekä saada ehkä myös parisuhteelle kahden keskeistä aikaa...sekä nukkua! Toiveet voivat olla jossain määrin liian korkeat, joten ehkä matka saa mennä vain omalla painollaan.

Mallorcan lomaamme vietämme Alcudiassa, jonka pitäisi olla ykkösmesta rantalomakohteena. Hotellimme sijaitsee aivan Alcudian rannalla ja uima-altaalta aukeaa suora näkymä merelle. Puolihoidon, hotellin perheystävällisyyden ja neljän tähden sekä perheaktiviteettien pitäisi taata viikon ajaksi letkeää menoa, mutta suoraan sanottuna oon ennemminkin jännittynyt, peloissani sekä kaikkea tältä väliltä. Anoppini on aamuvirkku ja luultavasti koputtamassa jo aamu seutsemältä huoneemme oveen..huuui!

Kuvat lainattu Finnmatkojen sivuilta täältä

Suurimman osan aiemmista matkoista ollaan tehty lähinnä seikkailumielellä, käyty paljon omatoimisilla retkillä, nautittu paikallisesta ruuasta eikä olla useinkaan montaa päivää vietetty samassa kohteessa rannalla maaten. Tyttären kanssa tällaiset matkat ovat onnistuneet hyvin nyt hänen ollessaan vähän vanhempi. Koska pikkumies on vielä näin pieni, koitamme selviytyä kaikesta mahdollisimman helpolla. Lasten kanssa matkaa helpottaa valmismatkapaketti ja hotellin huoneisto, jossa meillä on erillinen olo- ja makuuhuone, keittiö jääkaappeineen, veden- ja kahvinkeitin, mikro sekä leivänpaahdin. Tämä helpottaa paljon vauvan ruoka-aikojen ja rytmin kanssa. Otamme Suomesta mukaan pikkumiehelle kaikki lämpimät ruuat, puurot ja hedelmäsoseet.  Näin pääsemme ehkä helpommalla kuin sekoilemalla heti alkuun Espanjalaisten tuotteiden kanssa. Huoneistoon kuuluu myös parveke merinäköalalla, jossa voin sitten lasten nukkuessa lepuuttaa iltaisin hermojani ;) (Täällä ollaan tosi innoissaan matkasta, kuten huomaatte :D)

Kuvat lainattu Finnmatkojen sivuilta täältä

Onko Teillä hyviä vinkkejä matkustamiseen alle yksi vuotiaiden vauvojen kanssa? Mitä kannattaa ehdottomasti pakata mukaan?

Tässä ja nyt

Flunssakausi on startannut nyt sitten meilläkin. Tytär on flunssassa ja toivon hartaasti, ettei flunssa tarttuisi meihin muihin. Lauantaina olisi tarkoitus lähteä Mallorcalle aurinkoon ja lämpöön, joten toisaalta on hyvä sairastaa nyt pöpöt pois tämän viikon aikana. Tässä sairastupaa yllä pitäessä on tullut mietittyä omien lasten tärkeyttä. Kuinka onnellinen sitä saakaan olla kahdesta terveestä lapsesta. Tästä vanhempainvapaasta pitäisi yrittää nauttia nyt mahdollisimman paljon ja koittaa elää vain hetkessä eikä murehtia huomista.

Hetkessä eläminen on mielestäni eräänlainen taito. Kävin vuosia sitten mindfulness- kurssilla. Kurssi kesti kokonaisen viikonlopun ja oli ainakin itselle äärimmäisen raskas. Opein tuon viikonlopun aikana muutamien harjoitteiden kautta palauttamaan ajatukset juuri tähän hetkeen, mikäli alan ajatuksissani harhailemaan menneessä tai tulevassa. Mindfulness sallii kuitenkin ajatusten tulla ja mennä eikä niitä yritetä väkisin sulkea pois vaan ajatuksia katsellaan ulkopuolelta. Tuolloin hain tietoiselta läsnäolon taidolta apua hektisen työelämän aiheuttamaan stressiin.

Oon lähes koko elämäni ollut persoonaltani eräänlainen suorittaja. Myös mun harrastukset kuntosalitreenauksen osalta varmasti kuvastaa tätä. Kun sain tyttäreni syksyllä 2005 oli opiskeluni insinööriksi vielä kesken opinnäytetyön osalta. Opinnäytetyön sain hyvin arvosanoin valmiiksi tyttären ollessa vasta kahdeksan kuukautinen ja valmistuin keväällä 2006. Saman vuoden syksyllä olin jo uudelleen koulun penkillä opiskelemassa diplomi-insinööriksi. Jälkimmäiset opinnot sain valmiiksi 3,5 vuodessa vaikka tuohon kolmeen ja puoleen vuoteen sisältyi paljon elämänmuutoksia. Jäimme tyttären kanssa kahden ja tämän vuoksi jouduin tekemään opintojen ohella välillä useampaakin työtä, jotta pärjäisimme. Kovan tahdonvoimani ja tavoitteideni ansiosta sain diplomityön kansitettua alku keväästä 2010, jolloin muutimme myös Helsinkiin uuden työni perässä. Muistan kuinka hassulta tuolloin tuntui, kun ei enää tarvinnut tehdä tuhatta ja sataa asiaa samaan aikaan vaan saattoi keskittyä vain perheeseen, yhteen työhön ja harrastuksiin. Elämästä tuli tuolloin ehkä jollakin tavalla seesteisempää.

Nuo menneet vuodet ovat antaneet itselle paljon ja ovat omalla tavallaan erittäin rakkaita. Kaikesta opimme jotakin ja kaikki kokemukset kasvattavat meitä vahvemmiksi. Myös maailmankatsomus muuttuu, mitä enemmän kokemuksia elämä meille antaa. Yhden asian noista vuosista onn ainakin oppinut...nimittäin ottamaan iisimmin!

Kohti aidompaa sisältöä

Olen pitkään pohtinut blogini muuttamista hieman syvällisemmäksi. Haluaisin blogille kasvot ja näin avata enemmän meidän perheen arkea sekä elämäntyyliä. En tarkoita, että alkaisin jaarittelemaan meidän perheen jokaisesta käänteestä vaan haluaisin kirjoittaa syvällisemmin itselle tärkeistä aidoista asioista. Postata ehkä harvemmin, mutta kirjoittaa enemmän itsestäni, meistä ja tietysti välillä vanhaan tuttuun malliin hyväksi havaituista tuotteista, ruuista sekä urheilusta. Tuntuu, että urheilu-, muoti- ja kauneus-/meikkiblogeja on netti pullollaan. Itse tykkään kuitenkin eniten lukea blogeja, joissa on pieni henkäys myös itse kirjoittajasta eikä bloggaajan minuutta liiaksi piilotella.

Välillä on ihana uppoutua taas "hömppä" maailmaan hypistelemään vaatteita, testaamaan meikkiuutuuksia, lisäravinteita, superfoodeja, mutta usein elämään sisältyy paljon muutakin...perhe-elämää, parisuhdetta, ystävyyttä ja paljon muuta. Tällä hetkellä tuntuu, että tunteet on väsymyksestä johtuen paljon pinnalla. Yhä edelleen palaan, lähes joka postauksessa nykyään tähän väsymykseeni (pahoittelut tästä!). Liki kahdeksan kuukautta valvottuja öitä alkaa vaatimaan veronsa...Tällä hetkellä arvostan isovanhempia, jotka jaksavat käydä etäisyydestä huolimatta auttamassa lapsenlapsien hoidossa. En tiedä onko tämä oma olotila jonkinlaista katkeruutta, kun olemme lähes tämän koko vauva-arjen saaneet pärjätä omillamme. Olemme kyllä pyytäneet apua, mutta se on ollut ehkä enemmänkin tyhjään huutamista. Olemme tottuneet selviämään aina kaikesta yhdessä meidän nelihenkisenä perheenä. Ehkä meistä vain ajatellaan, että kyllä nuo nuoret pärjäävät ilman apua, ovathan he ennenkin pärjänneet. Tai, että ajan kanssa kaikki helpottaa...
 
Satuin törmäämään muutama päivä sitten naapurin vuoden ikäiseen pikkumieheen sekä hänen mummuunsa. Mummu oli tullut jostakin päin Pohjois-Suomea muutamaksi viikoksi auttamaan, jotta vanhemmat saisivat kurottua univelkaansa. Mummo kertoi, kuinka paljon pikkumies häntä hyppyyttää ja sanoi omien voimiensa olevan usein koetuksella. Kuitenkin aika lastenlapsen kanssa oli hänelle korvaamatonta, jota hän ei enää vuosien päästä voisi takaisin saada. Tässä kohtaa mulla pääsi kyyneleet. Olisi myös ihanaa välillä keskellä päivää nukkua muutaman tunnin verran, kun joku kävisi meidän nyytin kanssa vaunulenkillä. Olisi mahtavaa saada kurottua takaisin jättimäistä univelkaa. Kuitenkin ymmärrän, että kaikki on vain hetkellistä. Mikään ei tule korvaamaan tätä aikaa, kun saan olla ja nauttia ajasta lasteni kanssa. Hyvin levenneenä ja yhtäjaksoisten yöunien jälkeen saattaisin olla ehkä hitusen hymyilevämpi äiti!

Treenausinto kateissa

Pidin viime viikolla ns. palauttavan viikon salitreenien puolesta. Aerobista liikuntaa harrastin mm. lenkkeilemällä ja salin crossarilla. Viime viikon palauttelun jälkeen treenausinto on yhä vaan kadoksissa ja motivaatio täysin nollissa. Suurimman syyn uskon olevan väsymyksessä ja kahdeksan kuukauden katkonaisissa yöunissa. Normaalisti olen saanut salilta energiaa ja voimia, mutta nyt en jaksa edes raahautua puntille. Iltaisin, kun salille olisi mahdollisuus lähteä niin väsymys on valtava. Yöt ovat beben kanssa vielä niin katkonaisia ja loput energiat menee päivisin lasten kanssa touhutessa ja siivotessa kotia. Tiedän, että piristyisin jahka vaan saisin itseni tsempattua sinne crossarille lämmittelemään.

En vaan haluaisi raahautua sinne salille väkisin. Punttitreenejä olen aina tehnyt suurella innolla ja rakkaudella. Tällainen väkisin lähteminen ei vaan tunnu omalta jutulta ja musta harrastuksen pitää olla sellaista, josta nauttii ja jonne on IHANAA mennä. Onneksi mulla on niin ihana PT, johon olinkin eilen heti yhteydessä ja kyselin apuja kadonneeseen treenausmotivaatioon. Sain heti täsmävinkkejä, joilla voin koittaa herätellä motivaatiota jälleen kohdilleen. Ensi viikolla päivitetään myös saliohjelmaa niin, että treenaan hieman pienemmillä painoilla ja palautuksilla toistomääriä reippaasti lisäten. Tällä saamme rasvaa palamaan ja samalla kehitettyä lihaksia. Kuulostaa erittäin hyvältä (varsinkin nyt, kun kirjotin tämän ylös)...Eikö?!

Tiedän, että suurin motivaatiopula tulee näistä huonoista yöunista. En saa puolella teholla millään kaikkea halumaani irti treenistä. Kunnon putkeen nukuttu seitsemän - kahdeksan (edes kuuden) tunnin yöuni olisi nyt äärimmäisen hyvä motivaattori. Myös taito nukkua pikkuisen kanssa päiväunia helpottaisi kaiketi tämän väsymyksen määrää. Ruokavalio ja lisäravinteet ovat itsellä kunnossa ja näiden kanssa myös motivaatiota riittää. Tällaisia tilanteita mulle ei ole kovin usein elämässä tullut vastaan, kun on kyse ollut urheilusta. Harmittaa todella paljon ja haluaisin kadonneen intoni takaisin!

Miniloma rennoissa tunnelmissa part II

Minilomaamme sisältyi käyntiä Tukholman vanhassa kaupungissa ja Södermalmissa, risteilyä, sukulaisten kanssa vietettyä aikaa sekä viimeisimpänä muttei vähäisimpänä Cheekin keikka. Lomamme oli kaikin puolin oikein onnistunut. Rentoutumista yhdessä perheen ja läheisten kanssa! Tukholman vanhassa kaupungissa maisemat olivat todella kauniit. Mulle tulee aina tuosta Tukholman vanhasta kaupungista mieleen Kreetan vastaavat, mm. Rethymnonin vanhassa kaupungissa tunnelma oli hyvin vastaavanlainen. Södermalm on taas keskustaa rennompi shoppailu- & kahvittelualue ja sieltä löytyy runsaasti kahviloita, ravintoloita sekä erilaisia putiikkeja.

Södermalm alueena on mielestäni parempi kuin Selgelintoria ympäröivä keskusta. Kahvilat Söderissä tarjoavat mitä erinlaisimpia herkkuja ja hinnatkin ovat edukkaampia keskustan vastaaviin verrattuna. Södermalmissa on paljon pieniä putiikkeja ja myös ketjuliikkeitä mm. Götgatanin varrella. SoFo- alue (South of Folkungagatan) jäi meillä vielä kiertämättä ja tuo on kuulemma ihan parasta aluetta shoppailun suhteen myös kansainvälisestä näkövinkkelistä. Ensi kertaan siis taas jotakin uutta odoteltavaa!

Lomamme huipentui perjantaiseen Cheekin keikkaan. Ilma oli aurinkoinen ja ihanan raikas. Oli pitkästä aikaa huippua vähän tälläytyä ja lähteä viettämään laatu-aikaa rakkaan siskon kanssa. Kaikki arvostelut keikasta ovat olleet kaikin puolin paikaansa pitäviä. Olympiastadion oli täyttynyt äärimmilleen faneista ja keikka veti kyllä täysin sanattomaksi sekä peittosi mielestäni täysin jopa suuremman luokan starat. Madonnon keikka Olympiastadionilla muutama vuosi sitten ei ollut kyllä mitään Jaren keikkaan verrattuna. Niin suuren kokoluokan show oli kyseessä, että oksat pois!

Näin miniloman jälkeen, hyvin rentoutuneena, onkin kiva jatkaa taas kuntokuuria! Kävin viime perjantaina, vielä ennen Cheekin keikkaa, vetämässä valmentajan johdolla kunnon selkätreenin. Taattua rääkkiä oli tiedossa ja kymmeniä leuanvetoja eri tekniikoilla...huh! Ensi viikolla taas uudet yhteistreenit tiedossa. Postailen lähitulevaisuudessa vielä nykyisestä ruokavaliostani ruokapäiväkirjan muodossa sekä myös muutoskuvia on tulossa, kunhan kolmen kuukauden kuntokuuri lähenee syyskuun lopulla loppuaan (ei mennyt ihan 100% kesän aikana, mutta tästä on hyvä petrata). Tämän jälkeen jatkamme PT:n opastuksella kohti uusia tavoitteita ;) Päällisin puolin alan olemaan jo tyytyväinen palautumiseeni raskauden jäljiltä...onhan aikaa vierähtänyt jo seitsemän kuukautta.

♥

 

 

ZOYA -kynsilakat

Tein uuden löydön kosmetiikan saralta, nimittäin Zoyan kynsilakan. Ilokseni lakat ovat vielä sekä luonnonmukaisia että myös turvallisia käyttää. Näitä suositellaan turvallisuutensa ansiosta mm. raskaana oleville naisille. Kynsilakat eivät sisällä tolueenia, kamferia, formaldehydiä, formaldehydihartsia tai DBP:tä eikä niitä myöskään testata eläinkokein.

Itse tykkään kynsilakoista, jotka kestävät kynsillä ilman jatkuvaa lisäämistä eivätkä heti lohkeile. Mielestäni juuri Zoya on hyvin täyttänyt kriteerini. Kuivuminen kestää hetken (kuten useissa muissakin lakoissa), mutta maltan odottaa kuivumisen mikäli lakka vain pysyy kynsillä kulumatta heti ensi käänteessä. Lakka levittyy pienen sutinsa ansiosta täydellisesti ja kiilto on kynsillä juuri täydellinen. Aiemmin oon suosinut mm. Chanelin sekä Diorin kynsilakkoja, mutta Zoya nousi jo ensimmäisten käyttökertojen jälkeen suosikkilistan kärkeen. Zoyan kynsilakkoja myyvät ainakin muutamat kauneushoitolat ympäri Suomen eikä näiden hintakaan ole kovin paha (muistaakseni 14,50€). Omani hankin Calytte kauneushoitolasta Helsingin Ruoholahdesta. Zoyan kynsilakka on myös palkittu Women's Health Magazinessa Beauty All Stars -palkinnolla pitkäkestoisimpana kynsilakkana, joka pysyy luonnonkynnellä.

Näillä kynsilakoilla kohti viikonlopun häähumua ♥

Risteilyä Silja Serenadella

Minilomalle Tukholmaan lähdimme Silja Serenaden- laivalla. Silja Serenadea on uudistettu alkuvuodesta 2014 muun muassa ravintoloiden, kylpyläosaston, commodore hyttien ja lounge- osaston puolesta. Saavuttuamme laivaan kävimme heti tekemässä varauksen Commandore- emännältä lounge osaston saunaan. Hyttimme sijaisti kannella 11, jossa oli oma Commodore Class- osastonsa. Hyttiin oli valmiiksi tuotu petivaatteet sekä lastensänky pienimmille matkustajille ja myös kylpytakit tohveleineen.

Hytissä oli tarjolla hedelmäkori, pieni suklaarasia, silja linen karkkeja sekä minibaarikaapillinen limuja, olutta, vissyä ja kuohuvaa. Hytit olivat erittäin korkealaatuisia, tilavia (25 m²) ja uudella sistuksella saatu hyvinkin raikkaan oloisiksi. Hytissämme oli kaksi huonetta, jossa toisessa oli sohva sekä tv- nurkkaus ja toisessa parisänky peilipöytineen. Eteisessä oli kokovartalopeili sekä tilavat kaapit tarvaroille sekä vaatteille. Commandore loungen osastolla on oma baari, saunat sekä Commandore- emäntä avustamassa Commadore Class- luokan asiakkaita. Lounge osastolta löytyi mm. tuoreita hedelmiä ja marjoja, mehua, erilaisia kahveja, teetä, kaakaota, kakkuja, croissanteja, keksejä, pullaa, pientä suolaista sekä sanoma- ja aikakauslehtiä luettavaksi. Hytteihin sai myös vuorata loungesta dvd- leffoja perheen pienimmille. Lounge osaston saunasta oli suora näkymä merelle ja toisena iltana nauteimmekin löylyn lämmöstä merellisissä maisemissa. Myös perheen pienintä oli muistettu omalla ammeella, jossa oli mukava polskia tähtitaivaan alla.

Aamuisin saimme nauttia Bon Vivant- ravintolassa- erikoisaamiaisen. Lämpimät annokset tilattiin listalta ja tarjolla oli vaikka mitä herkkuja mm. crepesejä mascarponevaahdolla, parmakinkkumunakasta sekä lohileipää hollandaisekastikkeella (tässä vain muutama mainittuna). Tarjolla oli myös paljon muita herkkuja skumppalaseineen ja pöytiin tarjoiltune kahveineen. Myös Silja Serenaden tax free oli kokenut melkoisen muutoksen. Myymälä oli laajentunut todella valtavaksi ja valikoimaa oli runsaasti. Tuolla kosmetiikkapuolella mulla olisi mennyt helposti tunti jos toinenkin. Uutuutena löytyi myös laaja Victorias Secretin valikoima...

Uudistuksen myötä matkustaminen Commandore luokassa oli jo erittäin miellyttävää, enkä voi kuin suositella vastaavanlaista matkaa kaikille lapsiperheille. Nautiskelua ja pientä luxusta myös perheen pienimmille!

Miniloma takana ja samalla äitiysloma lähenee loppuaan!

Viikon mittainen miniloma takana ja paluu äitiyslomailun arkeen on koittanut. Olemme kuluttaneet miehen lomat jo lähes loppuun, mutta viikko on vielä jäljellä syksyn Mallorcan matkaa varten. Jotain mukavaa vielä siis, mitä odottaa...Jäin eilen miettimään haikein mielin, kuinka nopeasti nämä äitiysloman seitsemän kuukautta ovat menneet. Olen nauttinut äitiyslomasta joka solullani ja lähes kauhun sekaisin tunnelmin mietin jo nyt pikku nyyttimme hoidon alkua noin viiden kuukauden kuluttua. Alkuun hoitopäivät tulevat onneksi olemaan lyhyitä max. kuuden tunnin päiviä, mutta fiilis tämän lähenemisestä hieman pelottaa.

Nyt koitan vain nauttia näistä jäljellä olevista kuukausista. Äitiyslomaa on jäljellä enää muutaman kuukauden verran, jonka jälkeen siirryn hetkeksi hoitovapaalle. Takana olevat kuukaudet ovat olleet meille tapahtumarikkaita, täynnä onnen hymyjä ja kyyneleitä sekä huimaa kehitystä. Päiviin on mahtunut kyllä välillä ei niin hyviä päiviäkin lyhyine yöunineen (nyytti herättelee yhä usamman kerran yössä), mutta pääpiirteissään olen nauttinut joka hetkestä. Välillä tuntuu kovin haikealta, miten tuosta sylivauvasta on kehittynyt hurjaa vauhtia eteenpäin ryömivä taapero. Kaikki johdot, sähkörasiat sekä laatikoiden sisällöt kiinnostavat ja vauhti on päätä huimaavaa. Uusia makuelämyksiä löydetään viikoittain, tuotetaan omaa puheen pälpätystä minuuteittain (tullut isäänsä ;)) ja rakastetaan haleja sekä suukkoja.

Matka Tukholmaan näiden kahden, toisen vähän isomman ja toisen vielä niin pienen rakkaan kanssa, sujui yllättävän hyvin. Laivalla oli paljon ohjelmaa isommalle lapselle ja hyttiimme (commodore class) oli mahdollisuus vuokrata myös leffoja, vuokrata yksityissauna sekä nauttia lounge osaston herkuista, joten illat laivassa menivät rennoissa tunnelmissa. Yöt menivät taas vähän huonommin, sillä laiva keinui molemmilla reiteillä todella paljon ja tämä vaikutti omalta osaltaan pikku nyyttimme yöuniin... heräilimme noin tunnin välein molempina öinä. Muutoin todella mukava loma takana! Postailen vielä viikon mittaan matkastamme lisää.

Mukavaa syksyisen viikon jatkoa kaikille!