Tässä ja nyt

Flunssakausi on startannut nyt sitten meilläkin. Tytär on flunssassa ja toivon hartaasti, ettei flunssa tarttuisi meihin muihin. Lauantaina olisi tarkoitus lähteä Mallorcalle aurinkoon ja lämpöön, joten toisaalta on hyvä sairastaa nyt pöpöt pois tämän viikon aikana. Tässä sairastupaa yllä pitäessä on tullut mietittyä omien lasten tärkeyttä. Kuinka onnellinen sitä saakaan olla kahdesta terveestä lapsesta. Tästä vanhempainvapaasta pitäisi yrittää nauttia nyt mahdollisimman paljon ja koittaa elää vain hetkessä eikä murehtia huomista.

Hetkessä eläminen on mielestäni eräänlainen taito. Kävin vuosia sitten mindfulness- kurssilla. Kurssi kesti kokonaisen viikonlopun ja oli ainakin itselle äärimmäisen raskas. Opein tuon viikonlopun aikana muutamien harjoitteiden kautta palauttamaan ajatukset juuri tähän hetkeen, mikäli alan ajatuksissani harhailemaan menneessä tai tulevassa. Mindfulness sallii kuitenkin ajatusten tulla ja mennä eikä niitä yritetä väkisin sulkea pois vaan ajatuksia katsellaan ulkopuolelta. Tuolloin hain tietoiselta läsnäolon taidolta apua hektisen työelämän aiheuttamaan stressiin.

Oon lähes koko elämäni ollut persoonaltani eräänlainen suorittaja. Myös mun harrastukset kuntosalitreenauksen osalta varmasti kuvastaa tätä. Kun sain tyttäreni syksyllä 2005 oli opiskeluni insinööriksi vielä kesken opinnäytetyön osalta. Opinnäytetyön sain hyvin arvosanoin valmiiksi tyttären ollessa vasta kahdeksan kuukautinen ja valmistuin keväällä 2006. Saman vuoden syksyllä olin jo uudelleen koulun penkillä opiskelemassa diplomi-insinööriksi. Jälkimmäiset opinnot sain valmiiksi 3,5 vuodessa vaikka tuohon kolmeen ja puoleen vuoteen sisältyi paljon elämänmuutoksia. Jäimme tyttären kanssa kahden ja tämän vuoksi jouduin tekemään opintojen ohella välillä useampaakin työtä, jotta pärjäisimme. Kovan tahdonvoimani ja tavoitteideni ansiosta sain diplomityön kansitettua alku keväästä 2010, jolloin muutimme myös Helsinkiin uuden työni perässä. Muistan kuinka hassulta tuolloin tuntui, kun ei enää tarvinnut tehdä tuhatta ja sataa asiaa samaan aikaan vaan saattoi keskittyä vain perheeseen, yhteen työhön ja harrastuksiin. Elämästä tuli tuolloin ehkä jollakin tavalla seesteisempää.

Nuo menneet vuodet ovat antaneet itselle paljon ja ovat omalla tavallaan erittäin rakkaita. Kaikesta opimme jotakin ja kaikki kokemukset kasvattavat meitä vahvemmiksi. Myös maailmankatsomus muuttuu, mitä enemmän kokemuksia elämä meille antaa. Yhden asian noista vuosista onn ainakin oppinut...nimittäin ottamaan iisimmin!