Toivepostaussarja osa 3: Meidän koti - lasten huoneet

Ajattelin esitellä Teille tänään lastemme huoneet. Toivepostaussarjan kodistamme koitan saada valmiiksi nyt tammi - helmikuun aikana, sillä meillä saattaa olla hyvinkin pian edessä muutto uuteen kotiin. Tuntuu hyvin haikealta jättää tämä koti. Huomaan itsessäni aina pientä haikeutta, kun edessä on jokin muutos vanhasta uuteen vaikkakin se tuo tullessaan paljon kaikkea uutta ja mukavaa.

Tytär on jo jonkin aikaa toivonut huoneensa värimaailmaan muutosta ja tämä tullaan todennäköisesti toteuttamaan muuton yhteydessä. Ajatuksena on ollut värimaailman muuttamista enemmän nuorelle neidille sopivaksi ja vaaleanpunaisen sijaista olemme ajatelleet ottaa tekstiileihin mukaan mustan sekä harmaan sävyjä. Vaaleanpunainen keijumatto saa lähteä ja tilalle ehkä reipas musta - valko raitainen matto. Myös koulupöydän tuoli saisi vaihtua nykyisen hupputuolin sijasta.

Pojan huoneessa suurin ongelma on ollut säilytystilan puutteella. Leluja alkaa kertyä enemmän ja enemmän eikä meillä ole näille kunnon säilytystilaa. Tällä hetkellä puiset lelut ovat löytäneet paikkansa ikkunan reunalta ja pehmoisimmille on ostettu sängyn viereen säilytyspussi. Lipasto toimii pojan vaatekaappina, sillä huoneen muutama vaatekaappi on täynnä meidän aikuisten vaatteita. Jonkinnäköinen uusi säilytysjärjestelmä pitäisi löytyä, jonka taakse saisi jemmattua paljon tavaraa esim. ikean Bestå kokonaisuus.

(lähde pinterest)

Onko vinkkejä hyvästä säilytysjärjestelmästä, joka ei vie kauheasti tilaa ja kestää katseista yksinkertaisuudellaan?

Uusi vuosi ja uudet lupaukset!

Lomat ovat taas takanapäin ja tämä perhe takaisin Helsingissä. Ollaan viikonlopun aikana pikku hiljaa palattu takaisin arkiseen rytmiin. Vauvantuoksuinen vuosi 2014 on jäänyt taakse ja uusi vuosi tuo taas mukanaan paljon uutta ja jännää. Näillä näkymin tiedossa on ainakin paluu työhön, kuopuksen päivähoidon aloitus sekä muutto uuteen kotiin...kaikkea jännää siis tiedossa! Uudelle vuodelle olen myös asettanut itselleni muutamia tavoitteita, joita koitan parhaani mukaan toteuttaa. Elämä on jatkuvaa oppimista ja alla oleva on pieni muistilista itselleni, jonka avulla toivon kasvavani taas hieman tulevan vuoden aikana.


- Olen kiitollinen perheestäni, läheisistä ja ystävistä. Pyrin myös osoittamaan sen heille päivittäin pienillä sanoilla, teoilla ja kiitollisuudella. Koitan olla kimpaantumatta pienistä asioista ja niellä kiukkuni ennen räjähtämistä. Pyrin antamaan anteeksi enkä kuormita mieltäni vanhoilla murheilla tai negatiivisilla kommenteilla.

- Kiinnitän yhä enemmän huomiota perheemme syömään puhtaaseen ruokaan. Valitsen luomua aina, kun se on mahdollista.

- Pyrin harrastamaa liikuntaa säännöllisesti (kuten aiempinakin vuosina). Annan vapaata omaa aikaa enemmän myös avopuolisolleni. Pieni hetki itsekseen tuo kummasti voimia arjen keskelle.

- Unelmoin ja haaveilen enemmän, käännän ajatukset positiivisiksi sekä jätän negatiiviset tapahtumat taakseni. Olen vahvempi ja koitan kohdata elämässä myös ikävät asiat opettavaisina. En jää vellomaan menneeseen vaan katson eteenpäin kirkkain silmin. Luotan siihen, että elämä kantaa!

- Arvostan itseäni juuri sellaisena kuin olen. Pyrin arvostamaan myös omaa osaamistani sekä luottamaan itseeni ja omaan ammattitaitooni. Olen riittävän hyvä juuri sellaisena kuin olen!

- Pyrin elämään hetkessä. Aina mielen vaeltaessa joko menneeseen tai tulevaan, pyrin palauttamaan sen tähän hetkeen. Nauttimaan elämästä ja perheestäni juuri tässä hetkessä. Teen enemmän asioita, joista olen haaveillut enkä elä muiden odotusten mukaan. Arvostan elämääni!

Matka vuodessa 2015 alkakoon!

 

Hyvää Joulua!

Hyvää ja rauhallista joulua kaikille lukijoilleni sekä terveiset kuvina täältä Luostolta!

Matkalla joulunviettoon

Täällä suurin joulustressi selätetty ja päästiin selän kipeytymisestä huolimatta starttaamaan matka kohti Lappia. Jumiutuneesta selästä huolimatta ehdimme saamaan myös kodin joulukuntoon. Mun jouluhysteria usein pahenee aattoa kohden ja nytkin ehdimme koristelemaan sekä sisustamaan kodin kuusineen (kipeytyneen selän kanssa) vaikka joulun vietämmekin Lapissa. Mikä sen ihanampaa kuin päästä joulun tunnelmaan jo ennen lomalle lähtöä ja palata heti joulun jälkeen siistiin jouluiseen kotiin. Joulu tuo aina pientä valoa tähän pimeyden keskelle. On ihanaa, kun on kaikki läheiset ympärillä ja hetki aikaa rauhoittua kaiken kiireen jälkeen. Innostuin myös kuvailemaan jouluisia kuvia kodistamme. Mitäs tykkäätte?

Kävin perjantaina vielä fysioterapeutilla näyttämässä selkääni ja mitä luultavimmin kyseessä on vaurio välilevyssä. Muutamalla jumppaohjeella selkä kuitenkin saadaan mitä luultavimmin pian kuntoon. Pitkää ajomatkaa varten selkää tuettiin vielä teipillä. Eilinen siirtymä Helsingistä Poriin meni yllättävän hyvin vaikka muutaman kerran piti selkää matkan varrella venytellä. Nyt Lappia kohden ollaan onneksi isommalla matka-autolla liikkeellä ja matka onkin mennyt nyt Ouluun asti yhdellä penkkirivillä pötkötellen. Ja hei, mikä on ihan huippua niin täällä on LUNTA! Sitä ollaan pitkään tähän harmauteen kaivattu. Huomenna saatan uskaltautua selän kanssa jopa rinteeseen. Fyssarin mukaan liikunta kivun sallimissa rajoissa tekee selälle vain hyvää.

Toivotaan, että lumiset maisemat saapuvat jouluksi myös etelään.

Noidannuoli joulustressin kaverina

Täällä ilmeisesti kroppa huutaa lepoa! Viime perjantaina salilla kyykätessäni tunsin kovan vihlaisun selässä ja alaselkä jumiutui lukkoon. Kipu hellitti kuitenkin viikonlopun aikana. Tänään olin aamulla vaihtamassa pikkumiehen vaippaa ja nostamassa häntä pesulle, kun alaselkään tuli jälleen kova hengityksen salpauttava kipu. Tässä sitä ollaan loppupäivä koitettu lepäillä mahdollisuuksien mukaan. Mitään en pysty nostamaan ja jopa aivastaminen tuntuu todella pahalta alaselän alueella.

Kyseessä on luultavimmin noidannuoli, jonka pitäisi mennä 5-10 päivässä ohi lepäämällä. Kaikkia kipua aiheuttavia liikkeitä tulisi nyt välttää, mutta kivun mentyä ohi olisi hyvä pysyä liikkeellä ja harjoittaa jatkossa syviä selkä- ja vatsalihaksia. Ilmeisesti selän- ja vatsan lihakset kaipaavat mulla vielä vahvistusta eivätkä olleet raskauden jälkeen niin hyvin palautuneet kuin kuvittelin. Toisaalta mulla on jäänyt myös kehohuolto viime aikoina vähemmälle. Kroppa kaipaa kovan treenauksen rinnalle säännöllistä hierontaa ja venyttelyä.

Tuntuu kurjalta vielä näin joulun alla maata toimettomana lattialla lämpötyynyn päällä. Energiaa olisi ollut juuri nyt enemmän kuin hetkeen aikaan treenaamiselle. Meillä on myös joulusiivous tekemättä, lahjoja paketoimatta ja joulustressi huipussaan. Joulun vietämme Lapissa ja lauantaina olisi tarkoitus lähteä ajamaan Porin kautta kohti Luostoa. Katsotaan, mitä selkä tykkään yli 13 tunnin autossa istumisesta...buuh ja huoh!

Onko siellä muita noidannuolesta joskus kärsineitä? Hyviä vinkkejä jatkuvan säryn hellittämiseksi?

Kotiunikoulu osa 1

Aloitimme muutama viikko sitten kotiunikoulun sosiaaliohjaajan opastuksella. Kymmenen kuukautta jatkuneet yöheräilyt alkoivat verottamaan meidän vanhempien voimavaroja sen verran, että saimme neuvolan kautta unikouluun ammattiapua ja hyvä niin. Aluksi mulla oli omat epäilyni unikoulun suhteen ja olimme jo pitkään rytmittäneet päiväämme lapsentahtisesti.

Kotiunikouluun on antanut hyvät ohjeet neuvolapsykolgi Katja Rantala (Pikkulasten uni ja nukkumistottumukset). Hänen mukaansa selityksiä levottamalle yöunella on laidasta laitaan, kuten usein kuulemani fraasi "Sellaisia ne pikkulapset vaan ovat". Tassuhoidolla pyritään opastamaan lasta herättyään nukahtamaan itsekseen uudelleen uneen. Lapsilla on oma biologinen rytmi, johon me emme voi vaikuttaa. Voimme kuitenkin helpottaa lasta vaipumaan uudelleen uneen opettamalla sen hänelle turvallisesti tassuttelemalla. Olen Katjan kanssa myös samaa mieltä siitä, että pikkuisen etu on jaksavat vanhemmat.

Kotiunikoulun lähdettyä käyntiin, aloimme pitämään ns. unipäiväkirjaa nukutuista unista sekä ruokailuista (ensimmäiset unikouluyöt jäivät useasta heräilystä johtuen värittämättä, energia ei vain riittänyt kellon kyttäämiseen). Huomasimme unien parantuvan merkittävästi jo kolmen yön jälkeen. Kotiunikoulun rinnalla aloitimme myös päivän rytmittämisen, johon haemme rytmiä yhä edelleen. Tosinaan heräämme aamupuurolle klo. 7.00 ja toisinaan aamupuuro syödään vasta klo. 10.00 jälkeen. Muutaman viikon kuluessa rytmin pitäisi alkaa hahmottumaan, mikä pikkumiehelle on luonnollisin aika herätä.

Tärkeää kotiunikoulussa on se, että pikkuinen nukahtaa illalla samaan paikkaan kuin missä yöllä herää (joko oma sänky tai perhepeti). Tavallisesti vauva usein nukahtaa jo äidin rinnalle kesken syömisen ja sitten hänet tästä siirretään sänkyyn jatkamaan unia. Vertauskuvana voidaan käyttää tilannetta, jossa nukahdat sohvalle ja heräät kuitenkin pimeästä autotallista. Melko pelottavaa, eikö?! Myös toistuvat iltarutiinit ovat tärkeitä pikkuiselle ja selkeä päivärytmi helpottaa yön kanssa. Pikkuisen kokemukset siirtyessään untenmaille muuttuvat unitottumuksiksi eli ts. pikkuinen tarvitsee herätessään samanlaiset järjestelyt kuin nukahtaessaan.

Meillä pikkumies oli tottunut nukahtamaan omaan sänkyyn, mutta vain jomman kumman vanhemman ollessa vieressä nukuttamassa. Yöllä hänen herätessään tilanne ei ollutkaan sama, kuin  hänen nukahtaessaan ja vanhempia itkettiin sängyn viereen avuksi. Meillä opittiin kotiunikoululla jo kolmen illan jälkeen nukahtamaan itsekseen ilman erillistä nukuttamisrumbaa. Uskon, että meidän unikoulun kulmakivi oli juuri itsekseen nukahtamaan oppiminen. Muutimme myös rytmiä niin, että illalla annamme ensin rintamaitoa ja sen jälkeen vasta kylpyyn sekä iltapalalle (aiemmin ensin kylpy, iltapala, ja sitten vasta maitohöpsyt rinnalla). Aamua muutimme myös niin, että annamme ensin aamupuuron ja sitten vasta otan pikkumiehen rinnalle. Unikoulun alussa aamupuuro ajoittui tuonne klo. 7.00 kieppeille, mutta pikkuhiljaa herääminen on siirtynyt aina vain myöhempään. Heräämisajankohdan mukaan rytmittyy myös päivän ulkoilut, leikit ja ruokailut.

Pikkumies saattaa vielä heräillä satunnaisesti öisin, mutta hän on oppinut myös nukahtamaan itsekseen pienen sängyssä hyörimisen jälkeen. Meillä on myös muutamana yönä nukuttu jopa 10-11 tuntia putkeen. Unikoulun ja päivärytmityksen kautta päiväunetkin ovat aiemman 20 minuutin sijasta rinnalla venyneet 1,5 tuntiin omassa sängyssä. Itse heräilen vielä useasti öisin kuuntelemaan ja ihmettelemään, miten tämä voi olla mahdollista. Oman unirytmin takaisin saaminen saattaa viedä vielä useamman kuukauden vaikka pikkumies nukkuukin. Olen silti äärimmäisen onnellinen saamistamme neuvoista, joiden avulla pikkumies oppi nukkumaan paremmin!

Kohti laadukkaampaa ruokailua!

Safkatutkan taannoisen lastenruokavalmennuksen jälkeen, päätimme skarpata koko perheen ruokailuiden suhteen. Olemme aina syöneet perus terveellisesti - enemmän kasviksia, vähemmän sokeria periaatteella. Ennen pikkumiehen syntymää (ja unettomia öitä) jaksoin panostaa myös luomulaatuisiin raaka-aineisiin. Suosin tuolloin kivikautista ruokavaliota, jolloin myös maito-ja viljatuotteet olivat poissa ruokavaliosta. Kahvin joukossa käytin tuolloin vuohen raakamaitoa. Paleo kokeiluni puhtailla raaka-aineilla päätyi vaikeuteen löytää kauppojen hyllyiltä kaikkia tarvitsemiani raaka-aineita.

Nyt innostuin antamaan uuden mahdollisuuden luonnonmukaiselle ruualle ja suosimaan aina mahdollisuuksien mukaan lähiruokaa. Olen myös asennoitunut näkemään enemmän vaivaa ruuan "metsästykseen". Kaikki vinkit ruokapiireistä otetaan siis vastaan!

Miten onnistuimme kuluneella viikolla löytämään kaikki raaka-aineet? Teimme ruokaostoksia kuluneen viikon aikana Sellon Prismassa ja Helsingin Stockmann Herkussa. Molemmissa luomua oli melko hyvin tarjolla. Prismassa yllätyin hevi-osaston monipuolisesta tarjonnasta, josta koriimme tarttui luomuna mm. bataattia, tomaattia, porkkanaa, omenaa, banaania, perunaa, avokadoa ja parsakaalia. Maitohyllystä löysin luomuna luonnonjogurttia, raejuustoa ja voita. Prismaan olisin kaivannut enemmän lähiruokaa pientuottajilta, mutta ilokseni Stockmannin Herkussa näitä löytyi jonkin verran (mm. erilaisia jogurtteja). Liha/kala/kana valikoimat olivat molemmissa melko niukat ja löysimme vain luomunaudanjauhelihaa. Luomu munia, kookosmaitoa ja kuivatuotteita (hirssihiutaleet, kvinoa) oli molemmissa kaupoissa hyvin tarjolla. Aikaa raaka-aineiden etsimiseen meni huomattavasti aiempaa enemmän, mutta ensi kerralla tiedämme jo mistä hyllystä mitäkin etsiä. Harmikseni emme löytäneet kaupoista lainkaan naudanluita luuliemen tekoon. Tällä viikolla ajattelin tilata meidän ruoka-ostokset raakatori.fi kaupasta, jossa luomu-ja lähiruokaa on monipuolisesti saatavilla.

Menikö meillä rahaa normaalia enemmän ostoksiin? Mielestäni ei merkittävästi. Kyse on kuitenkin puhtaammasta ja usein vielä ravinnerikkaammasta ruuasta, joten en näe maksaneemme terveellisestä ruuasta kovin paljoa enempää. Teimme myös tietoisesti hyviä valintoja, joten rahaa säästyi mm. sokeriherkkujen osalta. Tyttären osalta uuteen ruokaan totuttelu on hankalinta, mutta eiköhän tässä vielä onnistuta. Stockmann Herkusta löytämäni jogurtti upposi hyvin luomumyslin kera. Myös pojalle tekemäni hirssipuuro luomuvoilla sai tyttären suusta oudot sanat "NAM!". Keitin tähän kylkeen vielä luomuomenista soseen, johon lisäsin 1 tl luomuvoita. Tästä tuli erinomainen lisä puurolle.

Näillä pienillä askelilla kohti terveellisempiä valintoja!

Lastenruokavalmennuksessa Safkatutkalla

Moikka! Oon täällä ihan intoa täynnä. Olin tänään nimittäin Safkatutkan järjestämällä lastenruokavalmennuksella. Omat mietteet puhtaasta ruuasta versus neuvolan suosituksista saivat vain vahvistusta. Jokaisella on varmasti omat mielipiteensä, mutta en ole kovin samoilla linjoilla neuvolan suositusten kanssa purkkiruuan suosimisesta sekä minkä ikäisenä kannattaa mikäkin kiinteä raaka-aine ottaa käyttöön. Ruokavalmennuksessa sain vastauksia juuri mua askarruttaneisiin kysymyksiin muun muassa ruuan laadun kanssa ja vinkkejä välttää ns. ravinneköyhiä ruokia. Sain myös vinkkejä näin väsymyksen ja kiireen keskelle, kuinka säilöä helposti itse tehdyt ruuat ja millaisilla raaka-aineilla saadaan lapselle nopea, helppo, mutta samalla ravinteikas välipala.

Oon itsekin sortunut kiireen keskellä antamaan valmisruokia (eikä luomu merkintä purkkiruokaa varmasti kovin paljon paremmaksi vaihtoehdoksi tee). Valmisteet ovat kuitenkin kaukana luonnollisista ravinteista ja entsyymeistä sekä ovat usein pitkälle prosessoituja. Onneksi nyt jatkossa tiedän, mitä tuotteita välttää (kiitos safkatutkan!). Sain kurssilta myös pienen reseptioppaan, josta löysin jo muutaman sopivan ravinnerikkaan ruuan meidän ruokalistalle kokeiltavaksi :) Itselle uutena hyvänä rasvan lähteenä avokadon rinnalle tuli luuliemi. Nyt vain liemet pöhisemään Safkatutkan ohjeilla.

Neuvolan ohjeet, minkä ikäiselle voi antaa mitäkin raaka-ainetta ovat jonkin verran jääneet "50 -luvulle" ja tuntuvat lähinnä olevan muunnoksia aikuisten ruokasuosituksista. Pienten lasten ruoansulatuskanava ei ole vielä kovin kehittynyt ja siksi tiettyjä raaka-aineita on vaikeampi sulattaa. Vauvoilla on myös hyvin rajallinen ruoansulatusentsyymien tuotanto. Tätä tietoa olisin kaivannut jo 4 kk sitten, kun meillä aloiteltiin kiinteitä. Olisin aloittanut raaka-aineiden maistelut hieman toisenlaisessa järjestyksessä :/  Meidän pikkumiehen kanssa ruokaremontti on vielä helppo toteuttaa, mutta toisin on 9- vuotiaan tyttären kohdalla. Kouluruokaan en voi kuitenkaan itse vaikuttaa. Teollinen ruoka myös huijaa meidän aisteja, jolloin kaikkeen makuun "turtuu" sekä osa "ei luomu" raaka-aineista sisältää myös paljon myrkkyjä ja haitallisia aineita. Meidän perheen ruokailussa suurimpana huolen aiheena on koko perheen vieroitus sokerista (vehnän kanssa ollaan onnistuttu jo melko hyvin). Päätin ottaa raakasuklaan valmistuksen taas tämän talven todo- listalle ja tämän avulla ainakin hieman vähentää sokerin kulutusta. Lisään meillä myös painotusta hyvälaatuisiin rasvoihin ja luomulaatuiseen voihin.

Ostin valmennuksen päätteeksi kotiin Four Sigma Foodsin kahta erilaista kaakaota, joiden maku on mun mielestäni ihan huippu hyvää (piristävää ja rentouttavaa)! Xoco Bluen sisältää mm. reishiä, joka rauhoittaa ja rentouttaa kehoa sekä astragalus- yrttiä. Xoco Red sisältää taas kehoa vahvistavaa pakurikääpää, ginsengiä, guaranaa ja cayennepippuria.

Nyt FSF:n Xoco Bluen voimalla kohti yöunia!

Elämää ei sen enempää...

Olen tosi pahoillani pitkään jatkuneesta blogin hiljaisuudesta. Huono omatunto on vaivannut koko syksyn blogin laiminlyönnin osalta. Viime aikoina on ollut ihan liikaa mietittävää sekä järjesteltävää minimaalisilla voimavaroilla. Mikään ei ole kauheasti huvittanut ja ollaan koko perhe oltu todella väsyneitä. Päivät on menneet omalla painollaan jonkinlaisessa sumuverhossa. Postasin syksyllä pikkumiehen öisistä heräilyistä ja neuvolalääkärin ohjeistuksesta aloittaa unikoulu nukuttamalla pikkuinen omaan sänkyyn. Nukahtaminen omaan sänkyyn alkoi hyvin, mutta matkamme jälkeen pikkumiehen öiset heräilyt vain jatkuivat. Pikkumies sairastui myös flunssaan, joka vain pahensi tilannetta. Ollaan koko perhe valvottu monia öitä pikkuisen epäsäännöllisen rytmin vuoksi. En ole hetkeen jaksanut ajatella tai unelmoida muusta kuin edes yhdestä hyvin nukutusta yöstä. Viimeiset viikot ovat menneet aikamoisessa sumussa. Samalla motivaatio treeneihin on kadonnut ja salille lähteminen on tuntunut todella työläältä. Treenaamisen sijasta olenkin koittanut huilata aina mahdollisuuksien mukaan.

Ajattelin jo pitkään, että tällä asetelmalla mennään ja meillä poika on vain huonompi nukkuja. Saimme kuitenkin neuvolan kautta sosiaaliohjaajan opettamaan meille unikoulua uusilla säännöillä, johon kuuluu muutakin kuin vain nukuttaminen omaan sänkyyn (postailen unikoulusta lähiaikoina enemmän). Ongelmana on usein se, ettei vauva ole tottunut herätessään nukahtamaan itsekseen uudelleen. Ohjeistuksen mukaan pikkuiset kuitenkin oppivat nukkumaan, kun uudet tavat omaksutaan vanhempien opastuksella. Ja voitteko kuvitella...viime yönä nukuimme koko perhe ensimmäistä kertaa koko yön! Olen ollut tänään täynnä energiaa ja tuntenut itseni todella virkistyneeksi.

Viime viikkoihin oman paineensa on tuonut myös lähestyvän hoitovapaan päättyminen ja tätä kautta pikkumiehen hoidon aloitus. Meillä piti olla kevääksi hoitopaikka jo järjestettynä, mutta tämä ei ihan mennyt niin kuin kuvittelimme. Uuden hoitopaikan metsästys verotti myös omalta osaltaan voimavarojamme, mutta onneksemme löysimme ehkä jopa alkuperäistä hoitopaikkaa paremman ratkaisun. Yksi asia oli siis ratkaistu ja jännitys töihin paluusta alkoi hieman helpottamaan. Noh! Kuten olimme jo todenneet,  kaikki ei todellakaan aina mene niin kuin Strömsössä. Sain töistä tiedon, että hoitovapaalta palattuani entiset työni eivät enää odotakaan minua ja edessä olisi siirto uusiin tehtäviin. Uutisen kuultuani ketutus oli suunnaton! Miksi musta tuntuu, että täällä tasa-arvoisessa yhteiskunnassa me naiset jäädään aina jalkoihin. Meidän euro on yhä edelleen miesten euroa pienempi. Työn ja perhe-elämän yhdistäminen on tässä yhteiskunnassa välillä todella vaikeaa. Tällä asetelmalla meitä naisia houkutellaan hoitovapaalta töihin ja sitten kaadetaan kuraa niskaan! Huh!

Tämän syksyn jälkeen tunne itseni taas himpun verran vahvemmaksi. Nyt vaan eteenpäin kohti uusia haasteita.

P.S. Eikä se muuten ole ihme, jos ei nukuta. Meillä meinaan treenataan kävelyä, jopa unissaan. Perhe on arvokkainta...ihan kaikessa!

Katkonaisten yöunien aikaansaama laiskuus

Miten väsymys voikaan viedä mehut kaikesta! Meillä on nukuttu taas huonommin viimeisen viikon aikana pikku miehen nuhasta ja kuumeesta johtuen. Huomaan katkonaisten yöunien vaikuttavan heti mun kaikkeen tekemiseen. Salitreenit jäi viime viikolla vain vaivaiseen kolmeen, mutta käytiin kyllä kahtena peräkkäisenä päivänä lisäksi koko perheen voimalla lenkillä. Raitis ilma, kun piristyttää edes hieman väsymyksenkin keskellä. Myös blogi ja kodin siivous jäivät ikävä kyllä vähemmälle.

Väsymys vaikuttaa samalla myös mun ruokavalioon. Tulee herkuteltua paljon enemmän ja säännöllisen ateriarytmin pitäminen on välillä haastavaa. Useammat ystävät pitävätkin mua lähes terveellisyyden perikuvana vaikka karkkipussit kuuluvat lähes joka viikonloppu meidän arkeen. Vielä viime keväänä sain korvattua kaiken tuon sokerimäärän raakasuklaalla sekä smoothieilla, mutta vähäiset yöunet ovat tehneet taas tilaa sokeriaddiktiolleni. En usko, että muutenkaan mulla olisi selkärankaa syödä montaa kuukautta täysin puhtaasti. Pitäähän elämästä nyt nauttia! Kun saan syyn herkutella niin sitähän herkutellaan. Isäenpäivä tästä hyvänä esimerkkinä. Meillä oli aamiaspöydässä amerikkalaisia pannukakkuja, leikkeitä, juustoja, vihanneksia, leipää, munia, katkarapumätiherkkua, omenacalvados-, päärynäsuklaa- sekä valdelmasuklaavaahtoa, mesivadelmahilloa sekä valkosuklaa-vadelmakakkua kuohuviinin kera...nam! Mestarikokista olen kaukana ja annosten ulosanti on usein karmaisevaa, mutta jotakin yritin kaikesta huolimatta saada aikaiseksi. Maku on tärkeintä ja mikä parasta, raadille upposi!

Isänpäivän jälkeen oli kuitenkin ihana palata taas arkeen ja syödä enemmän terveellisesti. Joka puolella ohjeistetaan syömään terveellisesti sekä liikkumaan säännöllisesti ja olenkin osittain tämän "buumin" kanssa samoilla linjoilla. Kun liikkuminen ja terveellinen ruokavalio motivoi itseä ja siittä saa hyvää oloa, niin se kannattaa. Jos kuitenkin silloin tällöin tekee mieli pullaa ja nameja, niin niitä voi (ja kannattaa) nauttia kohtuudella. Miksi kieltää itseltään kaiken ja murehtia montako kiloa puntari taas väräti tämän viikonlopun myötä. Maanantaina voi aina tehdä ryhtiliikkeen! Tärkeintä on nauttia tekemästään, olla tyytyväinen itseensä, hymyillä ja olla onnellinen! Mäkin koitan täällä tämän viikon taas tsemppailla katkonaisista yöunista huolimatta.

Iloa kaikille viikkoon!

Marraskuun piristäjä!

Haaveilen täällä matkasta jonnekin lämpöiseen. Tämä harmaus, pimeys ja synkkyys vaikuttaa niin paljon mieleen ja tuntuu, että ikkunasta ulos katsottaessa vain masentaa entisestään. Nyt on siis aika tankata sitä D-vitamiinia kunnon tupla-annos. Itse suosin Bioteekin Super- D:tä (sisältää 50 mikrogrammaa kapselia kohden), jonka annosta ajattelin nyt pikkuhiljaa nostaa kahteen kapseliin päivässä. Pimeys vaikuttaa myös mun ruokahaluuni ja eritoten makean nälkään. Voisin syödä vaikka päivittäin suklaata, mutta itsekurilla sinnittelen viikot ja nautin sitten viikonloppuisin. Useat ystävät ovat jutelleet myös jatkuvasta väsymyksestä, jonka uskon johtuvan suurimmaksi osaksi tästä pimeydestä ja valon puutteesta.

Pimeydestä lamaantuneena kaivoinkin arkistojen kätköistä vanhoja matkakuvia. Teimme keväällä 2013 avopuolisoni kanssa reppureissun Thaimaaseen, jossa kiertelimme läpi pieniä saaria aina Malesian rajalle saakka. Tuolloin tunsin ensimmäistä kertaa olevani paratiisissa. Rakastan thaimaalaista kulttuuria, ruokaa, ihmisiä ja luontoa. Oli ihanaa matkustaa turistikauden ulkopuolella, jolloin joka puolella saimme nauttia rauhallisuudesta. Toinen positiivinen puoli matkalle off season- aikana oli majoitusten hinnat. Ne ovat paljon edukkaampia myöhemmin keväällä kuin keskellä sesonkia. Tuolloin sää oli vain todella, todella kuuma! Se ei meitä kuitenkaan paljoa haitannut, sillä nautimme molemmat lämmöstä (ja kuumasta).

Marraskuu on usein vain se kuukausista pahin, jolloin pimeyttä kestää aamusta iltaan eikä lumikaan ole vielä maassa valoa tuomassa. Ajattelin poimia Teille smoothie reseptin Thaimaan tyyliin, jossa on aimo annos makua ja vitamiineja tuomaan virkeyttä päiviinne. Ananas toimii  tässä erinomaisena C-vitamiinin lähteenä. Kookos yhdessä ananaksen kanssa tuo sellaisen makuelämyksen, josta saan energiaa tähän harmauteen.

Smoothien pohjaksi parasta on kookosmaito, joka on makeuttamatonta eikä sisällä lisäaineita (kannattaa tarkistaa myös parasta ennen aika, jonka tulisi olla mahdollisimman lyhyt). Pilko huolellisesti ananas ja banaani. Halkaise limetti ja poista siitä siemenet (siemenet tekevät karvaan maun smoothieen).  Laita pilkotut hedelmät, kookosmaidon, jääpalat sekä limetin mehu tehosekoittimeen ja blendaa virkistäväksi juomaksi. Lisää tarvittaessa hunajaa makeuttamiseen. Tämän voimalla unelmoimaan lämmöstä ja auringosta palmupuiden alla!

Toivepostaussarja osa 2: Meidän koti - eteinen

Mielestäni eteisen pitää olla kutsuva ja toivottaa kotiin astuvan tervetulleeksi. Inhoan eniten eteisessä kenkäröykkiöitä ja lattialle heitettyjä takkeja sekä lapasia (mikä on usein lapsiperheissä arkipäivää). Siivoushulluna joko korjailen kengät ja takit kaappiin piiloon tai komennan muita siivoamaan jälkensä. Pientä, ahdasta ja kapeaa eteistä on usein haastava sisustaa kovin kummoiseksi, mutta pienillä asioilla kuten esim. matoilla, tauluilla ja peileillä saa jo paljon aikaiseksi.

 

Eteinen on kotimme pimeimpiä nurkkauksia, johon kaipaisin lisää valoa. Myös eteisen matot olisi ihana päivittää uusiin jossakin kohtaa. Suurin osa kodin tämän hetkisistä matoista alkaa olla jo niin kuluneita käytössä, että mattojen päivitys on välttämätöntä. Meillä on eteisessä seinällä (ylibuukattu)avainnaulakko, jossa roikkuu avainten lisäksi heijastimet ja ylimääräiset avaimenperät. Tämä on toinen inhokkini meidän eteisessä (lattialla lojuvien kenkien ja takkien lisäksi). Ikeasta aikoinaan ostettu peili suurentaa mukavasti muuten niin ahdasta ja pimeää tilaa. Olemme laittaneet eteiseen myös vanhan Ikeasta ostetun senkin, jonka olemme entisöineet jälkikäteen. Senkille keräilen erilaisia sisutuselementtejä vuodenaikojen mukaan. Uskaltauduin jo kaivamaan kaapista jouluiset Riviera Maisonin kurpitsalyhdyt sekä muutaman männynoksan koristeeksi.

Eteisessä meillä toimii ulkovaatteiden ja kenkien säilytystilana peilikaappi, johon olemme Ikeasta hakeneet kaikille kenkäpareille oman säilytyspussinsa. Siltikään tila ei tunnu riittävän meidän perheen kaikille kengille ja takeille vaan roudaamme aina syksyisin kevät-& kesätakit varastoon ja haemme talvivarusteet tilalle.  Ihailin pitkään Riviera Maisonin naulakkoa ja muuttaessamme tähän kotiin, kävin sen ostamassa meidän eteiseen. Muun perheen ripustaessa siihen takkejaan, minä siivoan ne peilikaappiin piiloon...ei ehkä kovin järkevää :D

Olisiko Teillä vinkkejä, millä saada valoa muutoin pimeään tilaan? Entä millainen matto olisi järkivalinta eteiseen? Ja millä taikoa lisää tilaa eteisen kaappiin?

Alcudia ja vanhankaupungin markkinat

Näin syksyisten päivien lomassa on ihana käpertyä viltin alle katselemaan kuvia ja muistelemaan Mallorcan matkan lämpimiä iltoja sekä aurinkoisia päiviä. Alcudiassa ihastuin sen vanhaankaupunkiin, joka oli vanhojen (rakennettu 1200 -luvulla?) muurien ja vallihautojen ympäröimä. Vanhassa kaupungissa oli pieniä, tunnelmallisia kahviloita ja ravintoilta kapeiden kävelykatujen varrella sekä erilaisia putiikkeja merkkivaatteineen ja paikallisine käsitöineen. Heti vanhankaupungin muurien ulkopuolella oli mm. vanha roomalainen teatteri sekä härkätaisteluareena, jossa järjestetään yhä kesäisin härkätaisteluita. Vanhan kaupungin muureilta oli valtavan kauniit maisemat vuorille sekä pienelle järvelle. Näiden maisemien keskellä oli mukava nauttia päiväkahvit härkätaisteluareenan tunnelmallisessa ravintolassa.

Vanhassa kaupungissa saattoi aistia sen aidon espanjalaisen tunnelman ja se toi mukavaa vaihtelua rannan turistikauppojen ja vesiaktiviteettien lomaan. Lomamme aikana vanhassa kaupungissa järjestettiin suuret keskiaikaiset markkinat, jossa oli paljon paikallista ruokaa, leivonnaisia, käsityötä sekä ohjelmaa. Markkinat olivat paikallisten suosiossa eikä tuolla juurikaan törmännyt turisteihin.Tapahtumassa juhlivat niin pienet lapset kuin aikuisetkin. Oli jännä huomata, miten paikallisilla oli tapana pitää lapset mukana juhlassa aina yön myöhäisiin tunteihin asti. Lapsille oli järjestetty myös valtava tivoli, johon oli luoto tunnelmaa valaistuksella, savulla ja musiikilla.

Voin vieläkin aisitia nuo pienet kujat, jotka oli koristeltu keskiaikaisilla koristeilla. Pienet keskiaikaiset kojut ja teltat, jossa tuoksui itse tehdyt paikalliset ruuat, leivonnaiset sekä viinit. Pienten lasten riemun kiljahdukset, jotka kantautuivat vanhojen muurien sisällä. Paikalliset kokoontuivat perheiden ja ystävien kesken sekä nauttivat yhdessä olosta. Juuri tätä aina kadehdin välimeren maiden kulttuureissa, jossa on tärkeää olla yhdessä koko suvun ja perheen kesken. Myös lapset voivat nauttia illasta aikuisten mukana. Tällaista vastaavanlaista tunnelmaa voi harvoin (ikävä kyllä) kokea Suomessa ja tästä syystä usein haikailenkin toisenlaista elämää jossakin auringon alla. On meidän suomalaisessa kulttuurissa silti paljon hyvääkin! :)