Nopea apu unikoulusta

Jeee! Ensimmäinen yö takana kahdeksaan kuukauteen, kun oon nukkunut yhtäjaksoisesti seitsemän tuntia. Kävimme tiistaina pikkumiehen 8 kk- neuvolalääkärissä ja saimme ohjeet unikoulun aloittamiselle. Väsymyksestämme johtuen lääkäri olisi laittanut meille lähetteen myös sairaalaan, jossa unikoulu totutetaan. Halusimme kuitenkin kokeilla ensin itse, sillä meistä tuntui liian pelottavalta ajatukselta totuttaa unikoulu ulkopuolisilla niin ettemme olisi siinä läsnä.

Ohjeeksi saimme vauvan nukuttamisen omaan sänkyyn niin, että pikkumiehen pitää nukahtaa itsenäisesti sinne. Minimiehemme on yleensä nukahtanut rinnalleni tai sitten miehen syliin, josta olemme siirtäneet hänet omaan sänkyyn. Lääkärin mukaan vauvalle on tärkeää olla herätessään samassa paikassa kuin mihin on nukahtanut. Muutimme iltarutiineja niin, että iltapesun ja puuron jälkeen annan vielä rinnasta iltamaidot niin etten päästä pikkumiestä nukahtamaan syliin. Tämän jälkeen siirräämme hänet omaan sänkyyn nukahtamaan itsenäisesti. Tärkeää on olla sängyn vierellä rauhoittelemassa vauvaa esim. silittelemällä selkää, päätä. Syliin voi toki ottaa hetkeksi, mutta siihen syliin ei saa päästää vauvaa nukahtamaan. Syli on vain rauhoittamista varten, josta nyytti siirretään nopeasti takaisin omaan sänkyyn.

Meille ohjeistetussa unikoulussa ensimmäinen askel on siis omaan sänkyyn nukahtaminen. Muita rutiineita ei muuteta. Pikkumiehen herätessä yöllä hänet saa ottaa rinnalle tavanomaiseen tapaan, jolloin yössä säilyy jotakin tuttua eikä suuria muutoksia yöhön tule nopealla aikataululla. Aloitimme unikoulun siis tiistaina ja olemme noudattaneet ohjetta nyt kolme iltaa/yötä. Kaksi ensimmäistä iltaa meni minimiehen huutaessa (vajaan tunnin), mutta seisoimme sängyn vieressä silittämässä ja rauhoittamassa häntä kunnes hän vaipui uneen ilman syliä ja rintaa. Eilinen  ilta meni jo huomattavasti paremmin ja nyytti nukahtikin pienen itkun jälkeen noin 15 minuutissa.

Illalla omaan sänkyyn nukahtamisen pitäisi parantaa myös yöunia ja niinhän se teki. Toisena yönä pikkumies heräsi ensimmäisen kerran noin klo. 05 (tavanomaisen klo. 01 - 03 sijaan ja siitä eteenpäin tunnin kahden välein) ja viime yönä meillä nukuttiin yhteen putkeen jo huimat yhdeksän tuntia (22.30 - 07.20). Nyytin herättyä otin hänet rinnalle ja jatkoimme unia aina kello 09 saakka. Menin itse eilen illalla vasta puolen yön jälkeen nukkumaan, mutta sain tästä huolimatta yli seitsemän tuntia yhtäjaksoista unta. Tällaista määrää en ole nukkunut yli kahdeksaan kuukauteen... Voin kertoa, että fiilis on mitä loistavin! Tästä on hyvä jatkaa ja harjoitella minimiehen kanssa nukkumista. Toivotaan, ettei lähestyvä lomamatkamme muuta nyt hyvin alkanutta unirytmiä. Nyt, kun hehkutan hyvin nukuttua yötä niin luultavasti tulemme jossakin vaiheessa taas takapakkia. Nautin joka tapauksessa tästä yhdestä virkeästä päivästä ja miehen tullessa kotiin suuntaan salille vetämään kunnon hikitreenin!

Matka Mallorcalle

Mallorcan matkamme lähestyessä ajattelin postata hieman matkasuunnitelmista. Matkan päätarkoituksena on lähteä viettämään mieheni isän 60- vuotissyntymäpäivää, mutta olisi jotenkin ihanaa saada samalla lastenhoitoon apua, nauttia lämpimistä säistä, merestä ja auringosta sekä saada ehkä myös parisuhteelle kahden keskeistä aikaa...sekä nukkua! Toiveet voivat olla jossain määrin liian korkeat, joten ehkä matka saa mennä vain omalla painollaan.

Mallorcan lomaamme vietämme Alcudiassa, jonka pitäisi olla ykkösmesta rantalomakohteena. Hotellimme sijaitsee aivan Alcudian rannalla ja uima-altaalta aukeaa suora näkymä merelle. Puolihoidon, hotellin perheystävällisyyden ja neljän tähden sekä perheaktiviteettien pitäisi taata viikon ajaksi letkeää menoa, mutta suoraan sanottuna oon ennemminkin jännittynyt, peloissani sekä kaikkea tältä väliltä. Anoppini on aamuvirkku ja luultavasti koputtamassa jo aamu seutsemältä huoneemme oveen..huuui!

Kuvat lainattu Finnmatkojen sivuilta täältä

Suurimman osan aiemmista matkoista ollaan tehty lähinnä seikkailumielellä, käyty paljon omatoimisilla retkillä, nautittu paikallisesta ruuasta eikä olla useinkaan montaa päivää vietetty samassa kohteessa rannalla maaten. Tyttären kanssa tällaiset matkat ovat onnistuneet hyvin nyt hänen ollessaan vähän vanhempi. Koska pikkumies on vielä näin pieni, koitamme selviytyä kaikesta mahdollisimman helpolla. Lasten kanssa matkaa helpottaa valmismatkapaketti ja hotellin huoneisto, jossa meillä on erillinen olo- ja makuuhuone, keittiö jääkaappeineen, veden- ja kahvinkeitin, mikro sekä leivänpaahdin. Tämä helpottaa paljon vauvan ruoka-aikojen ja rytmin kanssa. Otamme Suomesta mukaan pikkumiehelle kaikki lämpimät ruuat, puurot ja hedelmäsoseet.  Näin pääsemme ehkä helpommalla kuin sekoilemalla heti alkuun Espanjalaisten tuotteiden kanssa. Huoneistoon kuuluu myös parveke merinäköalalla, jossa voin sitten lasten nukkuessa lepuuttaa iltaisin hermojani ;) (Täällä ollaan tosi innoissaan matkasta, kuten huomaatte :D)

Kuvat lainattu Finnmatkojen sivuilta täältä

Onko Teillä hyviä vinkkejä matkustamiseen alle yksi vuotiaiden vauvojen kanssa? Mitä kannattaa ehdottomasti pakata mukaan?

Tässä ja nyt

Flunssakausi on startannut nyt sitten meilläkin. Tytär on flunssassa ja toivon hartaasti, ettei flunssa tarttuisi meihin muihin. Lauantaina olisi tarkoitus lähteä Mallorcalle aurinkoon ja lämpöön, joten toisaalta on hyvä sairastaa nyt pöpöt pois tämän viikon aikana. Tässä sairastupaa yllä pitäessä on tullut mietittyä omien lasten tärkeyttä. Kuinka onnellinen sitä saakaan olla kahdesta terveestä lapsesta. Tästä vanhempainvapaasta pitäisi yrittää nauttia nyt mahdollisimman paljon ja koittaa elää vain hetkessä eikä murehtia huomista.

Hetkessä eläminen on mielestäni eräänlainen taito. Kävin vuosia sitten mindfulness- kurssilla. Kurssi kesti kokonaisen viikonlopun ja oli ainakin itselle äärimmäisen raskas. Opein tuon viikonlopun aikana muutamien harjoitteiden kautta palauttamaan ajatukset juuri tähän hetkeen, mikäli alan ajatuksissani harhailemaan menneessä tai tulevassa. Mindfulness sallii kuitenkin ajatusten tulla ja mennä eikä niitä yritetä väkisin sulkea pois vaan ajatuksia katsellaan ulkopuolelta. Tuolloin hain tietoiselta läsnäolon taidolta apua hektisen työelämän aiheuttamaan stressiin.

Oon lähes koko elämäni ollut persoonaltani eräänlainen suorittaja. Myös mun harrastukset kuntosalitreenauksen osalta varmasti kuvastaa tätä. Kun sain tyttäreni syksyllä 2005 oli opiskeluni insinööriksi vielä kesken opinnäytetyön osalta. Opinnäytetyön sain hyvin arvosanoin valmiiksi tyttären ollessa vasta kahdeksan kuukautinen ja valmistuin keväällä 2006. Saman vuoden syksyllä olin jo uudelleen koulun penkillä opiskelemassa diplomi-insinööriksi. Jälkimmäiset opinnot sain valmiiksi 3,5 vuodessa vaikka tuohon kolmeen ja puoleen vuoteen sisältyi paljon elämänmuutoksia. Jäimme tyttären kanssa kahden ja tämän vuoksi jouduin tekemään opintojen ohella välillä useampaakin työtä, jotta pärjäisimme. Kovan tahdonvoimani ja tavoitteideni ansiosta sain diplomityön kansitettua alku keväästä 2010, jolloin muutimme myös Helsinkiin uuden työni perässä. Muistan kuinka hassulta tuolloin tuntui, kun ei enää tarvinnut tehdä tuhatta ja sataa asiaa samaan aikaan vaan saattoi keskittyä vain perheeseen, yhteen työhön ja harrastuksiin. Elämästä tuli tuolloin ehkä jollakin tavalla seesteisempää.

Nuo menneet vuodet ovat antaneet itselle paljon ja ovat omalla tavallaan erittäin rakkaita. Kaikesta opimme jotakin ja kaikki kokemukset kasvattavat meitä vahvemmiksi. Myös maailmankatsomus muuttuu, mitä enemmän kokemuksia elämä meille antaa. Yhden asian noista vuosista onn ainakin oppinut...nimittäin ottamaan iisimmin!