Sisustusvimma

Syksyn saapuessa mulle tulee aina jonkinlainen sisustusvimma. Pitää saada koti muutettua esimerkiksi tekstiileillä keväästä ja kesästä syksyisempään moodiin. On mukava lisäillä lämpimämpiä sävyjä ja tehdä tilaa kynttilöille pimeneviin iltoihin. Vielä en kuitenkaan haluaisi syksyä ja sateita sen enempää ajatella vaan nauttia nyt vaan kuumista,  helteisistä ilmoista. Rakastan loppukesää ja sen lämpimiä sekä pimeitä iltoja.

Tein mukavan löydön hiljakkoin tyttären huoneeseen. Olen pitkään haaveillut vanhasta rautasängystä tytön huoneeseen ja nyt sellaiseen tuli mahdollisuus. Löysin Helsingin rautasänkytehtaan 1940- luvulta olevan sängyn, joka oli vielä erinomaisessa kunnossa. Tytär haluaisi kovin, että sänky maalattaisiin uudelleen valkoiseksi, mutta pidän kuitenkin sängyn kauniisti kuluneesta ulkomuodosta. Mielestäni sen arvokkuus tulee tällaisenaan parhaiten esiin. Sänkylle ei ole tosiaan koskaan tehty mitään entisöintiä. Se on toiminut aiemminkin lastenhuoneen sänkynä, mutta nukkumista helpottamaan siihen oli lisätty puusäleikköpohja.

Kivana yksityiskohtana on sängyn päädyissä olevat käpykoristeet sekä pienet pyörät sängyn jaloissa. Tykkäisin enemmänkin yhdistellä uutta sekä vanhaa. Haaveissa olisi joskus vielä entisöidä vanha puutalo, johon rakentaisin valkoiset lankkulattiat ja säilyttäisin tummat hirsirakenteet katossa. Unelmiahan pitää aina olla.

Mitä pidätte meidän uudesta sängystä?

Kotiutuminen ennen koulun alkua

Ihan huippua olla loman jälkeen taas kotona. Nyt osaan taas kerran arvostaa omaa sänkyä, pesukoneen tuomaa helppoutta sekä asuntomme varjoisaa sijaintia (pitää kodin viileänä vaikkei partsilla aurinkoa voikaan paistatella). Mun piti lomailla vielä tämä viikko Porissa ja lähteminen kotiin toikin itselle kovin ristiriitaisia tunteita. Hassua, sillä Poriin pääsee kuitenkin melko vaivattomasti täältä Helsingistä. Tuntui kovin haikealta jättää kaikki ihanat Porin ystävät ja sukulaiset, mutta toisaalta oli niin ihanaa tulla kotiinkin ja tavata loma jälkeen rakkaita ystäviä täällä.

Kotiin paluu sai miettimään myös kohta lähestyvää koulujen alkua sekä jatkuvia lasten harrastuksia (vauva-uintia sekä balettia varvastossuineen...jei). Ajatella, että mun pieni esikoinen aloittaa jo kolmannen luokan...mun pikkuinen piiperoinen. Sain hiljakkoin mahdollisuuden osallistua CupoNationin haastatteluun, koskien kännykän hankkimista ekaluokkalaiselle. Koko jutun voit käydä lukemassa täältä.

Siitä on kulunut jo muutama vuosi, kun ensimmäinen puhelin tyttärelle hankittiin. Päädyimme tähän ratkaisuun, koska olin itse töissä ja matkapuhelin toi tietynlaita turvaa tavoittaa ekaluokkalainen koulupäivän jälkeen iltapäiväkerhosta (aamut kuljimme yhdessä kouluun). Tuolloin ensimmäiseksi puhelimeksi riitti pinkki simpukanmallinen peruspuhelin, jolla pystyi soittamaan ja tekstaamaan (nyt 9- vuotislahjaksi on toiveena jo iPhone, jota tuskin kuitenkaan saa). Mun mielestäni älypuhelimet mobiililiittymineen ovat turhia vielä ala-aste ikäisille. Kannatan ennemmin perinteisiä ulkoleikkejä kavereiden kanssa ja mielstäni sosiaalinen media omine vaaroineen ei sovellu vielä noin pienille.

Olen huomannut, että mitä vanhemmaksi esikoiseni tulee niin sitä enemmän kavereiden mielipidettä kuunnellaan. Koska useilla ystävillä on kosketusnäytöllinen älypuhelin mobiilipaketteineen niin tätä toivotaan myös itselle. Meillä saa kuitenkin riittää vielä peruspuhelin ja panostetaan sitten enemmän uuteen reppuun kynineen ja kumeineen :)

Miten hankintoja teillä tehdään näin ennen koulujen alkua?

Lomamorkkis!

Onko Teillä usein loman jälkeen morkkikset, kun olette ottaneet vähän rennommin lomalla syömisen ja liikunnan suhteen? Mulla nimittäin on...

Olen melko orjallisesti noudattanut Personal Trainerini tekemää saliohjelmaa (4 treeniä/viikko + aerobinen) ja ruokavaliota nyt liki 2 kuukautta. Mitä nyt muutamana viikonloppuna on tullut mässyteltyä irtsareita (mun pahin heikkous).

Viime viikolla sitten lässähti. Sain laiskuuttani tehtyä vain kolme salitreeniä, sillä ystävät, biitsi ja sukulaisten kanssa vietetty aika houkutteli treeniä enemmän. Kävimme moikkaamassa isomummuani, enkä voinut olla herkuttelematta kahvipöydän antimia. Viikonlopun vietimme siskoni perheen luona, jossa vietettiin yhteistä aikaa muun muassa uimalla järvessä, saunomalla ja tekemällä yhdessä hyvää ruokaa. Tuohon viikonloppuun kuului tietysti myös herkkuja ja muutama lasillinen viiniä. Oli hurjan rentouttavaa olla välittämättä montako grammaa kanaa laitan suuhuni tai oleko juonut nyt varmasti sen kolme litraa vettä.

Mielelle tekee oikeasti hyvää välillä irtautua arjen rutiineista. Motivaatio on nyt jälleen huipussaan vaikka pieni morkkis takaraivossa kolkuttaakin. Olisinko sittenkin saanut kroppaa timmimmäksi, mikäli en olisi sortunut herkkuihin ja olisin noudattanut kirjaimellisesti mulle laadittua ohjelmaa? Luultavasti tätä turvotusta ei ainakaan olisi, mutta mitä sitten?! Oli ihanaa kokkailla siskon kanssa yhdessä ruokaa, rupatella viinilasien äärellä sekä nauttia muutama saunaolut (Fostersin Radler...hmmm) ja herkullinen aamiainen. Nyt voin tällä viikolla tehdä muutaman extra vaunulenkin ja muistella onnellisena, kuinka mukava viikonloppu onkaan takana. Rasvattomampi tai timmimpi vartalo ei tee mua yhtään onnellisemmaksi, koska onni tulee kuitekin perheestä ja mukavista yhdessä tehdyistä asioista.

Muistetaan nauttia kesästä ja helteistä vielä niin kauan kuin tätä riittää!