26 huhtikuuta 2014

Mihin aika katoaa?

Aloin selailla kameran muistikortilta kuvia meidän pienen nyytin syntymästä. Tuosta yhdestä maailman rakkaimmasta hetkestä on kulunut vasta kolme kuukautta, mutta tuntuu kuin pikkuinen olisi aina ollut osa perhettämme. Tämä mennyt kolme kuukautta on mennyt hurjan nopeasti ja toivon, että muistaisin nauttia ihan jokaisesta hetkestä. Välillä öiset heräilyt kahden tunnin välein tuntuvat rankoilta, mutta tämä hetki on kuitenkin vain pieni osa elämästämme. Viime yönä, kun en yön pimeinä tunteina saanut nukuttua, nuuhkein vieressäni nukkuvaa pientä nyyttiä ja koitin nauttia vain siittä hetkestä. Niin kaunis tuo pieni olento vain on!


Aika tuntuu kiitävän hetkessä ohi. Muistatteko lapsuuden kesälomat, jolloin kaikki tuntui kestävän ikuisuuden. Nyt sitä vastoin yksi päivä on hujauksessa ohi. Kunpa muistaisimme nauttia niistä jokaisesta ja samalla myös läheisistämme. Kaikki päivät ovat niin kallisarvoisia vaikka välillä jotkin asiat pännii ja toisinaan elämä kolhii. Huomaan silloin tällöin turhautuvani, kun en ole saanut suurimmasta osasta päivää mitään aikaiseksi, nyytin vaatiessa jatkuvaa huomiota ja aikaa. Samoin huomaan usein pohtivani, mitä tein eilen tai mitä tulen tekemään tulevaisuudessa. Mihin mulla sitten on kiire? Miksi kodin  pitäisi olla koko ajan siisti? Tai miksei voisi vain olla ja elää tässä hetkessä? Usein tuntuu, että kaipaan päivään lisää tunteja ja virkeyttä. Mitä enemmän aikaa vastaan taistelen, sitä nopeampaa se kuluu ohi. Lapsuudessa aikaa riitti, mutta näin vanhemmiten päivä kuluu velvollisuuksien lomassa. Jos joskus, niin nyt, olisi aika oppia elämään hetkessä ja nauttia siitä eikä elää menneessä tai tulevassa. Monet pienet tärkeät asiat menevät ohi, kun ajatuksemme eivät ole tässä ja nyt. Tämä saa vain aikaiseksi turhautumista ja ahdistusta. Sen sijaan meidän pitäisi tuntea onnea pienen pienistä asioista. Vain nämä pienimmät hetket elämässä tekevät meidät onnelliseksi.



Nyt on hyvä hetki vetää keuhkot täyteen ilmaa ja  keskittyä hengitykseen, istua rauhassa ja antaa ajatusten lipua ohi. Vain tämä hetki merkitsee ja muu on mennyttä tai kuvitelmaa. Siksi kannustan teitä hengittämään syvään, nauttimaan suihkun vesipisaroista iholla, syömään hitaasti ja nauttimaan joka suupalasta, elämään siis hetkessä.

Tänä viikonloppuna ainakin minä aion höllätä ja nauttia perheestä käyden tyttären kanssa leffassa, tehden pitkiä vaunulenkkejä ilta-auringossa, istuen kotisaaren kahvilassa, nostaen jalat ylös, rentoutuen sekä pussaten ja puristaen ihan jokaista näistä mun perheen tärkeimmistä!




Nauttikaahan tekin tästä viikonlopusta!

25 huhtikuuta 2014

Iltapalana kookospuuroa

Hypoxiterapiaa on nyt kuusi kertaa takana (vihdoin selätettyäni flunssan). Ensi viikon maanantaina otamme välipunnituksen sekä mitat, jotta saan vertailulukemia lähtötilanteeseen nähden. Toukokuun puolessa välissä tulen myös osallistumaan luennolle, joka käsittelee Cell Reset kehokuuria. Cell Reset on kehokuuri, joka kestää 28 päivää. Kyseessä on kehon aineenvaihdunnan tasapainottaminen sekä hormonitasapainon palauttaminen. Kuurin pitäisi auttaa muun muassa terveyden, unirytmin, ihon jne vaivojen kanssa. Kyseessä ei siis ole mikään dieetti. Kerron tästä sitten toukokuussa lisää, kun olen itse viisaampi sekä kuurin sisällöstä että vaikutuksista.

Iltaisin hypoxiterapian jälkeen pitää syödä loppupäivän proteiinipainotteisesti, joten eilen iltapalaksi tein ainaisen kasvismunakkaan sijasta kookospuuroa. Yllätys oli erittäin positiivinen! Tämä tulee ehdottomasti olemaan jatkossa myös yksi iltapaloistani tuunattuna esimerkiksi mustikoilla, hunajalla, chiavadelmahillolla. Kookospuuro siis sisältää alle 2 grammaa hiilihydraatteja!

Kookospuuroon tarvitset:

1 rkl kookosöljy
2 kananmunaa
1 rkl kookosjauhoa
1 dl kookosmaitoa (tai kookoskermaa, mantelimaitoa ym)

Maustamiseen esim. vanilijajauhetta tai kanelia.

Kookosöljy sulatetaan kattilassa miedolla lämmöllä. Sekoitetaan kookosmaito, kananmunat ja mausteet keskenään ja seokseen lisätään kookosjauho voimakkaasti sekoittaen. Tämän jälkeen seos kaadetaan kattilaan ja keitetään miedolla lämmöllä. Sekoita välillä seosta kunnes se puuroutuu.

Itse laitoin vielä puolijäisiä marjoja puuron alle. Kuva puurosta ei näytä kovin herkulliselta, mutta maistui todella hyvälle.


Aurinkoista alkavaa viikonloppua!


23 huhtikuuta 2014

Uniikki koru rakkaille

Olen jo pitkään miettinyt, mitä ihanaa antaisin äitienpäivälahjaksi lasten mummeille. Onnekseni sain ihanan tilaisuuden teettää Eveliakorulla yhteistyön merkeissä uniikit korut lahjaksi. Olen todella iloinen tästä!

Eveliakorulla on oma korumallisto ja korumalliston lisäksi on mahdollisuus teettää tilaustyönä koruja omista kuvista. Tästä innostuneena aloin heti selailemaan omia kuvia. Eveliakorun perustaja Veera haluaa koskettaa koruillaan sekä tilaajaa että lahjan saajaa ja näin jokainen koru kantaa omaa tarinaansa valokuvaotoksen kautta.  Evelia korujen kautta valokuvat saavat uuden merkityksen ja tuovat kantajalleen Veeran sanoin, iloa ja voimaa. Tätä ajatusta hain myös omaan lahjaani mummeille, jossa heidän lapsenlasten muisto tulee aina kulkemaan mukana. Meillä on välimatkaa isovanhemmille sen verran paljon, että näemme heitä noin kerran kahdessa - kolmessa kuukaudessa. Näiden korujen kautta he saavat pitää rakkaitaan lähellä, missä ikinä liikkuvatkin.

Eveliakorulla on oma verkkokauppa, jonka kautta tilaaminen on helppoa (verkkokauppa löytyy täältä). Myös facebook- sivujen kautta pääsee selaamaan Evelian mallistoja täältä. Tilaustöiden korut ovat hopeoituja ja nikkelittömiä. Veeralle voi toimittaa uniikkia korua varten kuvan sähköpostilla haluamaansa korupohjaan, joka tilataan ensin verkkokaupan kautta. Tarvittaessa kuvat voidaan muokata Eveliakorulla toiveiden mukaiseksi sekä tehdä hienosäätöjä esimerkiksi kirkkauden ja kontrastien kanssa. Itse toimitin kuvaehdotuksia digitaalisena sähköpostin kautta (eveliakorut@gmail.com) Veeralle ja sain suosituksen, mikä sopisi koruuni parhaiten.


Korulahjoista toinen on tehty pronssiselle pohjalle ja se on tarkoitettu seinäkoristekäyttöön. Toinen lahjoista on taas hopeoitu rannekoru. Molempien korupohjien kohdalla koitin miettiä, millainen korun kantaja on tyyliltään. Korut ovat erittäin kauniita ja tunnelmaltaan herkkiä sekä niissä tulee kulkemaan rakas muisto mummien mukana aina. Toivon, että nämä korut tulee muistuttamaan kantajiansa elämän tärkeistä hetkistä ja sydäntä lähellä olevista rakkaista, koko meidän elämämme tarkoituksesta! Äitienpäivä on yksi vuoden tärkeimmistä päivistä ja haluan äitäni jotenkin kaikesta kiittää!

Miten Te muistatte omia äitejänne tulevana äitienpäivänä?