Treenausinto kateissa

Pidin viime viikolla ns. palauttavan viikon salitreenien puolesta. Aerobista liikuntaa harrastin mm. lenkkeilemällä ja salin crossarilla. Viime viikon palauttelun jälkeen treenausinto on yhä vaan kadoksissa ja motivaatio täysin nollissa. Suurimman syyn uskon olevan väsymyksessä ja kahdeksan kuukauden katkonaisissa yöunissa. Normaalisti olen saanut salilta energiaa ja voimia, mutta nyt en jaksa edes raahautua puntille. Iltaisin, kun salille olisi mahdollisuus lähteä niin väsymys on valtava. Yöt ovat beben kanssa vielä niin katkonaisia ja loput energiat menee päivisin lasten kanssa touhutessa ja siivotessa kotia. Tiedän, että piristyisin jahka vaan saisin itseni tsempattua sinne crossarille lämmittelemään.

En vaan haluaisi raahautua sinne salille väkisin. Punttitreenejä olen aina tehnyt suurella innolla ja rakkaudella. Tällainen väkisin lähteminen ei vaan tunnu omalta jutulta ja musta harrastuksen pitää olla sellaista, josta nauttii ja jonne on IHANAA mennä. Onneksi mulla on niin ihana PT, johon olinkin eilen heti yhteydessä ja kyselin apuja kadonneeseen treenausmotivaatioon. Sain heti täsmävinkkejä, joilla voin koittaa herätellä motivaatiota jälleen kohdilleen. Ensi viikolla päivitetään myös saliohjelmaa niin, että treenaan hieman pienemmillä painoilla ja palautuksilla toistomääriä reippaasti lisäten. Tällä saamme rasvaa palamaan ja samalla kehitettyä lihaksia. Kuulostaa erittäin hyvältä (varsinkin nyt, kun kirjotin tämän ylös)...Eikö?!

Tiedän, että suurin motivaatiopula tulee näistä huonoista yöunista. En saa puolella teholla millään kaikkea halumaani irti treenistä. Kunnon putkeen nukuttu seitsemän - kahdeksan (edes kuuden) tunnin yöuni olisi nyt äärimmäisen hyvä motivaattori. Myös taito nukkua pikkuisen kanssa päiväunia helpottaisi kaiketi tämän väsymyksen määrää. Ruokavalio ja lisäravinteet ovat itsellä kunnossa ja näiden kanssa myös motivaatiota riittää. Tällaisia tilanteita mulle ei ole kovin usein elämässä tullut vastaan, kun on kyse ollut urheilusta. Harmittaa todella paljon ja haluaisin kadonneen intoni takaisin!

Maanantai (tiistai, keskiviikko...) väsymys

Pikkumiehemme herättelee yhä noin 3 - 4 kertaa yössä (joskus jopa tiheämmin) vaikka ikää alkaa olemaan jo kohta 8 kuukautta. Olemme pohtineet unikoulun aloittamista, mutta väsyneenä tuo ajatus lähinnä kauhistuttaa. Se tarkottaisi monta unetonta yötä ja pikkuisen huudatusta...kamalaa! Tuntuu melkeinpä kidutukseltä tuollainen toisen huudattaminen. Kokeilimme kesällä muutamana yönä unikoulua tassutellen eli jompi kumpi vanhemmista on yöllä vauvan herätessä hänen tukenaan silittelemässä selästä (tassuttelemassa) ja mikäli vauva eli tällä rauhoitu niin vauva rauhoitetaan syliin. Meillä tämä rauhoittelu ei kyllä toiminut vaan huuto vaan jatkui ja jatkui...Meistä ei ollut tuohon pikkuisen huudatukseen ja luovutimme!

Olemme jatkaneet öitä lapsentahtisesti. Pikkumies heräilee yöllä rinnalle kolmisen kertaa, ottaa pikku maito hömpsyt ja tämän jälkeen kannamme hänet sänkyyn, jossa hän jatkaa rauhallisesti uniaan. Edistystä meillä on tapahtunut sen verran, että nyytti jatkaa uniaan omassa sängyssä. Loppukesästä emme meinanneet saada bebeä nukkumaan enää omassa sängyssään vaan hän olisi mieluiten nukkunut vain meidän vanhempien vieressä. Ollaan nyt muutamana iltana saaneet pikkuisen nukahtamaan omaan sänkyyn iltapuuron jälkeen ilman rintaa, mikä on mielestäni jo huimaa editystä.

Lapsissa on kyllä suuria eroja, sillä esikoinen meillä nukkui 3 kuukauden ikäisestä eteenpäin noin 12 tunnin yöunia. Päiväunetkin olivat lähes 2 - 3 tunnin mittaisia, kun tämä jälkimmäinen vetelee pieniä, noin puolen tunnin torkkuja pitkin päivää. Nämä päiväunet minun pitää usein pötkötellä pikkuisen vierellä tai muuten hän hermostuu totaalisesti. Päivä-/yöunia on hankaloittanut myös tutin uupuminen, koska rakkauspakkauksemme ei ole koskaan huolinut tuttia, vain rinta kelpaa "tutinkorvikkeena". Siitäpä mun blogiharrastuksenikin alkoi, minimiehen vieressä pötkötellen...heh!

Olen lukenut kaiken maailman opuksia vauvan huoneen ideaali sisutuksesta, lämpötilasta ja hämäryydestä (you name it), mutta meidän kohdalla nuokaan vinkit eivät vain ole tepsineet bebemme yöunia parantamaan. Olen kuullut myös kerrottavan, että mikäli jo raskuasaikana äiti nukkuu levottomasti, saattaa tämä vaikuttaa vauvan tuleviin yöuniin. Hmmm...tällä saattaa olla vaikutusta, kun mietin omia raskauksiani. Esikoisesta nukuin erittäin hyvin pitkiä yö - ja  päiväunia (esikoisella on yhä superhyvät unenlahjat), mutta jälkimmäisen kohdalla kärsin koko odotusajan univaikeuksista ja yöt tuli usein valvottua. Päiväunia en ole osannut nukkua enää vuosiin. Silti tämä kaikki on vaan hetkellistä ja tuo tuossa vieressä päiväuniaan tuhiseva nyyttimme on rakkainta, mitä elämässä voi saada!

Miten Teillä vauvat ovat nukkuneet yönsä ja ootteko tarvinneet unikouluja öitä parantamaan?

Syyspäivän lämmin herkku

Tyttärelläni alkoi nyt syksyllä kolmas luokka ja erilaiset välipalat koulun jälkeen tuottavat välillä päänvaivaa. Olisi kiva keksiä erilaisia vaihtoehtoja ainaisen ruisleivän, jugurtin sekä hedelmien tilalle. Välipalojen olisi hyvä olla mahdollisimman monipuolisia ja samalla terveellisiä vaihtoehtoja. Nyt kolmen viikon aikana olen tehnyt muun muassa (vähän terveellisemmillä resepteillä) vispipuuroa, syyspäivän pannaria sekä omena- kaurapaistosta vaniljakastikkeella.

Kaurapaistoksen teimme yhdessä tyttären kanssa mummolasta poimituista omenista. Pieni paistoksemme koostui ao. aineksista:

2 dl Provenan isokaurahiutaleita
1/2 dl kookosjauhoja
noin 0,5 dl neitsytkookosöljyä
kanelia
hunajaa makeutukseen
2 omenaa

Laitetaan uuni lämpenemään 200- asteeseen ja viipaloidaan omenat kookosöljyllä voideltuun vuokaan. Ripotellaan omenaviipaleiden päälle kanelia. Sekoitetaan keskenään kaurahiutaleet, kookosjauhot, hunaja sekä kookosöljy ja kaadetaan seos omenalohkojen päälle. Ripotellaan vielä pinnalle kanelia sekä kookoshiutaleita ja paistetaan uunin keskitasolla noin 15 - 20 minuuttia.

Paistoksen ollessa uunissa, valmistimme vaniljakastikkeen. Tähän tarvitaan:

3 dl laktoositonta maitoa (tai vain perusmaitoa)
1 kananmuna
2 tl steviaa (tai intiaanisokeria)
2 tl perunajauhoja
2 tl vaniljauutetta (tai vaniljasokeria)

Kaikki ainekset vaniljauutetta lukuun ottamatta sekoitetaan kattilassa. Seosta lämmitetään miedolla lämmöllä koko ajan sekoittaen (pohjaa myöden) niin, ettei kastike ala kiehumaan. Kun seos on sakeutunut maustetaan se vaniljauutteella. Vaniljakastike tarjoillaan jäähtyneenä. Emme malttaneet odottaa kastikkeen jäähtymistä, joten jäähdytimme sen nopeasti asettamalla kattilan kylmällä vedellä täytettyyn tiskialtaaseen.

Tarjoillaan lämpöisen omena-kaurapaistoksen kera rakkaassa seurassa! ♥