Näytetään tekstit, joissa on tunniste koti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste koti. Näytä kaikki tekstit

26 huhtikuuta 2014

Mihin aika katoaa?

Aloin selailla kameran muistikortilta kuvia meidän pienen nyytin syntymästä. Tuosta yhdestä maailman rakkaimmasta hetkestä on kulunut vasta kolme kuukautta, mutta tuntuu kuin pikkuinen olisi aina ollut osa perhettämme. Tämä mennyt kolme kuukautta on mennyt hurjan nopeasti ja toivon, että muistaisin nauttia ihan jokaisesta hetkestä. Välillä öiset heräilyt kahden tunnin välein tuntuvat rankoilta, mutta tämä hetki on kuitenkin vain pieni osa elämästämme. Viime yönä, kun en yön pimeinä tunteina saanut nukuttua, nuuhkein vieressäni nukkuvaa pientä nyyttiä ja koitin nauttia vain siittä hetkestä. Niin kaunis tuo pieni olento vain on!


Aika tuntuu kiitävän hetkessä ohi. Muistatteko lapsuuden kesälomat, jolloin kaikki tuntui kestävän ikuisuuden. Nyt sitä vastoin yksi päivä on hujauksessa ohi. Kunpa muistaisimme nauttia niistä jokaisesta ja samalla myös läheisistämme. Kaikki päivät ovat niin kallisarvoisia vaikka välillä jotkin asiat pännii ja toisinaan elämä kolhii. Huomaan silloin tällöin turhautuvani, kun en ole saanut suurimmasta osasta päivää mitään aikaiseksi, nyytin vaatiessa jatkuvaa huomiota ja aikaa. Samoin huomaan usein pohtivani, mitä tein eilen tai mitä tulen tekemään tulevaisuudessa. Mihin mulla sitten on kiire? Miksi kodin  pitäisi olla koko ajan siisti? Tai miksei voisi vain olla ja elää tässä hetkessä? Usein tuntuu, että kaipaan päivään lisää tunteja ja virkeyttä. Mitä enemmän aikaa vastaan taistelen, sitä nopeampaa se kuluu ohi. Lapsuudessa aikaa riitti, mutta näin vanhemmiten päivä kuluu velvollisuuksien lomassa. Jos joskus, niin nyt, olisi aika oppia elämään hetkessä ja nauttia siitä eikä elää menneessä tai tulevassa. Monet pienet tärkeät asiat menevät ohi, kun ajatuksemme eivät ole tässä ja nyt. Tämä saa vain aikaiseksi turhautumista ja ahdistusta. Sen sijaan meidän pitäisi tuntea onnea pienen pienistä asioista. Vain nämä pienimmät hetket elämässä tekevät meidät onnelliseksi.



Nyt on hyvä hetki vetää keuhkot täyteen ilmaa ja  keskittyä hengitykseen, istua rauhassa ja antaa ajatusten lipua ohi. Vain tämä hetki merkitsee ja muu on mennyttä tai kuvitelmaa. Siksi kannustan teitä hengittämään syvään, nauttimaan suihkun vesipisaroista iholla, syömään hitaasti ja nauttimaan joka suupalasta, elämään siis hetkessä.

Tänä viikonloppuna ainakin minä aion höllätä ja nauttia perheestä käyden tyttären kanssa leffassa, tehden pitkiä vaunulenkkejä ilta-auringossa, istuen kotisaaren kahvilassa, nostaen jalat ylös, rentoutuen sekä pussaten ja puristaen ihan jokaista näistä mun perheen tärkeimmistä!




Nauttikaahan tekin tästä viikonlopusta!

22 huhtikuuta 2014

Itsekuri hukassa?

Miten teillä meni pääsiäinen? Täällä tuli nautittua auringosta, lenkkeiltyä sekä herkuteltua. Muutamana päivänä teimme piknikin kotisaaremme rantaan, missä oli ihana nauttia auringosta ja mutustella eväitä...pääsiäismunia, munffinsseja, kaakaota, viinereitä ym..Tänään pelasimme perheen kesken, vielä herkkuja napsien, todella koukuttavaa lautapeliä "Halki, poikki ja pinoon". Pääsiäisen herkkulistaa kerrattuani päätin tarttua Tiinan Fit Fat Mama- blogin kolmen viikon herkuttomuus haasteeseen. Vappu meneekin siis kevyesti grillaten, mutta äitienpäivänä 11.5 saan jälleen herkutella ja silloin siihen on aihettakin. Toisaalta välillä on ihana hölläillä ja ottaa vaan rennosti sekä nauttia hyvästä ruuasta rennolla otteella, kunhan lomapäivien jälkeen osaa taas palata tuttuihin rutiineihin. Henkinen hyvinvointi on myös tärkeää fyysisen hyvinvoinnin rinnalla ja nämä irtiotot arjen rutiineista lataavat vain akkuja.


Ehdimme lauantaina piipahtamaan Espoon Suomenojalla sijaitsevassa Cobellossa ja sieltä tarttui mukaan..ylläty yllätys..uusi tyyny sohvallemme (joten siihen kaatui shoppailulakko). Taidan olla jonkin sortin tyynyfriikki. Mielestäni niillä saa helposti uutta ilmettä kotiin pienellä rahalla. Meillä on sohva, johon olemme hankkineet kahden päälliset, mustat sekä pellavan väriset. Ajattelin vaihtaa päälliset pellavaiseen kevättä ja kesää ajatellen, mutta oon nyt tullut toisiin aatoksiin. Vauva usein kuolaa ja puklailee syötön jälkeen ja kohta alkaa myös kiinteiden ruokien opettelu, joten ehkä varjelen tuota vaaleaa päällistä vielä vuoden pari. Esikoinen taisi aikoinaan piirtää vanhaan vaaleaan sohvamme..jes! (ja sitten sitä jynssättiin tuntikaupalla ihmesienellä :D)


Keväällä olisi ihanaa lisäillä kotiin vaaleita sävyjä ja paaaljon kukkia. Vauvan kanssa puuhastelu on nyt vienyt suurimmat energiat sisutusvimmoilta ja lisääntyvä auringon paiste sekä lämpö kutsuu enemmän ulos, joten koti saa nyt toistaiseksi olla. Parveke on kodissamme ainoa, joka kaipaa pientä fiksausta nyt kesää ajatellen. Toivottavasti tuleva herkuttelulakko kestää vähän paremmin kuin aiemmin miehelle lupaamani shoppailulakko.

Iskeekö teillä keväisin sistusvimmaa?