Kohti laadukkaampaa ruokailua!

Safkatutkan taannoisen lastenruokavalmennuksen jälkeen, päätimme skarpata koko perheen ruokailuiden suhteen. Olemme aina syöneet perus terveellisesti - enemmän kasviksia, vähemmän sokeria periaatteella. Ennen pikkumiehen syntymää (ja unettomia öitä) jaksoin panostaa myös luomulaatuisiin raaka-aineisiin. Suosin tuolloin kivikautista ruokavaliota, jolloin myös maito-ja viljatuotteet olivat poissa ruokavaliosta. Kahvin joukossa käytin tuolloin vuohen raakamaitoa. Paleo kokeiluni puhtailla raaka-aineilla päätyi vaikeuteen löytää kauppojen hyllyiltä kaikkia tarvitsemiani raaka-aineita.

Nyt innostuin antamaan uuden mahdollisuuden luonnonmukaiselle ruualle ja suosimaan aina mahdollisuuksien mukaan lähiruokaa. Olen myös asennoitunut näkemään enemmän vaivaa ruuan "metsästykseen". Kaikki vinkit ruokapiireistä otetaan siis vastaan!

Miten onnistuimme kuluneella viikolla löytämään kaikki raaka-aineet? Teimme ruokaostoksia kuluneen viikon aikana Sellon Prismassa ja Helsingin Stockmann Herkussa. Molemmissa luomua oli melko hyvin tarjolla. Prismassa yllätyin hevi-osaston monipuolisesta tarjonnasta, josta koriimme tarttui luomuna mm. bataattia, tomaattia, porkkanaa, omenaa, banaania, perunaa, avokadoa ja parsakaalia. Maitohyllystä löysin luomuna luonnonjogurttia, raejuustoa ja voita. Prismaan olisin kaivannut enemmän lähiruokaa pientuottajilta, mutta ilokseni Stockmannin Herkussa näitä löytyi jonkin verran (mm. erilaisia jogurtteja). Liha/kala/kana valikoimat olivat molemmissa melko niukat ja löysimme vain luomunaudanjauhelihaa. Luomu munia, kookosmaitoa ja kuivatuotteita (hirssihiutaleet, kvinoa) oli molemmissa kaupoissa hyvin tarjolla. Aikaa raaka-aineiden etsimiseen meni huomattavasti aiempaa enemmän, mutta ensi kerralla tiedämme jo mistä hyllystä mitäkin etsiä. Harmikseni emme löytäneet kaupoista lainkaan naudanluita luuliemen tekoon. Tällä viikolla ajattelin tilata meidän ruoka-ostokset raakatori.fi kaupasta, jossa luomu-ja lähiruokaa on monipuolisesti saatavilla.

Menikö meillä rahaa normaalia enemmän ostoksiin? Mielestäni ei merkittävästi. Kyse on kuitenkin puhtaammasta ja usein vielä ravinnerikkaammasta ruuasta, joten en näe maksaneemme terveellisestä ruuasta kovin paljoa enempää. Teimme myös tietoisesti hyviä valintoja, joten rahaa säästyi mm. sokeriherkkujen osalta. Tyttären osalta uuteen ruokaan totuttelu on hankalinta, mutta eiköhän tässä vielä onnistuta. Stockmann Herkusta löytämäni jogurtti upposi hyvin luomumyslin kera. Myös pojalle tekemäni hirssipuuro luomuvoilla sai tyttären suusta oudot sanat "NAM!". Keitin tähän kylkeen vielä luomuomenista soseen, johon lisäsin 1 tl luomuvoita. Tästä tuli erinomainen lisä puurolle.

Näillä pienillä askelilla kohti terveellisempiä valintoja!

Lastenruokavalmennuksessa Safkatutkalla

Moikka! Oon täällä ihan intoa täynnä. Olin tänään nimittäin Safkatutkan järjestämällä lastenruokavalmennuksella. Omat mietteet puhtaasta ruuasta versus neuvolan suosituksista saivat vain vahvistusta. Jokaisella on varmasti omat mielipiteensä, mutta en ole kovin samoilla linjoilla neuvolan suositusten kanssa purkkiruuan suosimisesta sekä minkä ikäisenä kannattaa mikäkin kiinteä raaka-aine ottaa käyttöön. Ruokavalmennuksessa sain vastauksia juuri mua askarruttaneisiin kysymyksiin muun muassa ruuan laadun kanssa ja vinkkejä välttää ns. ravinneköyhiä ruokia. Sain myös vinkkejä näin väsymyksen ja kiireen keskelle, kuinka säilöä helposti itse tehdyt ruuat ja millaisilla raaka-aineilla saadaan lapselle nopea, helppo, mutta samalla ravinteikas välipala.

Oon itsekin sortunut kiireen keskellä antamaan valmisruokia (eikä luomu merkintä purkkiruokaa varmasti kovin paljon paremmaksi vaihtoehdoksi tee). Valmisteet ovat kuitenkin kaukana luonnollisista ravinteista ja entsyymeistä sekä ovat usein pitkälle prosessoituja. Onneksi nyt jatkossa tiedän, mitä tuotteita välttää (kiitos safkatutkan!). Sain kurssilta myös pienen reseptioppaan, josta löysin jo muutaman sopivan ravinnerikkaan ruuan meidän ruokalistalle kokeiltavaksi :) Itselle uutena hyvänä rasvan lähteenä avokadon rinnalle tuli luuliemi. Nyt vain liemet pöhisemään Safkatutkan ohjeilla.

Neuvolan ohjeet, minkä ikäiselle voi antaa mitäkin raaka-ainetta ovat jonkin verran jääneet "50 -luvulle" ja tuntuvat lähinnä olevan muunnoksia aikuisten ruokasuosituksista. Pienten lasten ruoansulatuskanava ei ole vielä kovin kehittynyt ja siksi tiettyjä raaka-aineita on vaikeampi sulattaa. Vauvoilla on myös hyvin rajallinen ruoansulatusentsyymien tuotanto. Tätä tietoa olisin kaivannut jo 4 kk sitten, kun meillä aloiteltiin kiinteitä. Olisin aloittanut raaka-aineiden maistelut hieman toisenlaisessa järjestyksessä :/  Meidän pikkumiehen kanssa ruokaremontti on vielä helppo toteuttaa, mutta toisin on 9- vuotiaan tyttären kohdalla. Kouluruokaan en voi kuitenkaan itse vaikuttaa. Teollinen ruoka myös huijaa meidän aisteja, jolloin kaikkeen makuun "turtuu" sekä osa "ei luomu" raaka-aineista sisältää myös paljon myrkkyjä ja haitallisia aineita. Meidän perheen ruokailussa suurimpana huolen aiheena on koko perheen vieroitus sokerista (vehnän kanssa ollaan onnistuttu jo melko hyvin). Päätin ottaa raakasuklaan valmistuksen taas tämän talven todo- listalle ja tämän avulla ainakin hieman vähentää sokerin kulutusta. Lisään meillä myös painotusta hyvälaatuisiin rasvoihin ja luomulaatuiseen voihin.

Ostin valmennuksen päätteeksi kotiin Four Sigma Foodsin kahta erilaista kaakaota, joiden maku on mun mielestäni ihan huippu hyvää (piristävää ja rentouttavaa)! Xoco Bluen sisältää mm. reishiä, joka rauhoittaa ja rentouttaa kehoa sekä astragalus- yrttiä. Xoco Red sisältää taas kehoa vahvistavaa pakurikääpää, ginsengiä, guaranaa ja cayennepippuria.

Nyt FSF:n Xoco Bluen voimalla kohti yöunia!

Elämää ei sen enempää...

Olen tosi pahoillani pitkään jatkuneesta blogin hiljaisuudesta. Huono omatunto on vaivannut koko syksyn blogin laiminlyönnin osalta. Viime aikoina on ollut ihan liikaa mietittävää sekä järjesteltävää minimaalisilla voimavaroilla. Mikään ei ole kauheasti huvittanut ja ollaan koko perhe oltu todella väsyneitä. Päivät on menneet omalla painollaan jonkinlaisessa sumuverhossa. Postasin syksyllä pikkumiehen öisistä heräilyistä ja neuvolalääkärin ohjeistuksesta aloittaa unikoulu nukuttamalla pikkuinen omaan sänkyyn. Nukahtaminen omaan sänkyyn alkoi hyvin, mutta matkamme jälkeen pikkumiehen öiset heräilyt vain jatkuivat. Pikkumies sairastui myös flunssaan, joka vain pahensi tilannetta. Ollaan koko perhe valvottu monia öitä pikkuisen epäsäännöllisen rytmin vuoksi. En ole hetkeen jaksanut ajatella tai unelmoida muusta kuin edes yhdestä hyvin nukutusta yöstä. Viimeiset viikot ovat menneet aikamoisessa sumussa. Samalla motivaatio treeneihin on kadonnut ja salille lähteminen on tuntunut todella työläältä. Treenaamisen sijasta olenkin koittanut huilata aina mahdollisuuksien mukaan.

Ajattelin jo pitkään, että tällä asetelmalla mennään ja meillä poika on vain huonompi nukkuja. Saimme kuitenkin neuvolan kautta sosiaaliohjaajan opettamaan meille unikoulua uusilla säännöillä, johon kuuluu muutakin kuin vain nukuttaminen omaan sänkyyn (postailen unikoulusta lähiaikoina enemmän). Ongelmana on usein se, ettei vauva ole tottunut herätessään nukahtamaan itsekseen uudelleen. Ohjeistuksen mukaan pikkuiset kuitenkin oppivat nukkumaan, kun uudet tavat omaksutaan vanhempien opastuksella. Ja voitteko kuvitella...viime yönä nukuimme koko perhe ensimmäistä kertaa koko yön! Olen ollut tänään täynnä energiaa ja tuntenut itseni todella virkistyneeksi.

Viime viikkoihin oman paineensa on tuonut myös lähestyvän hoitovapaan päättyminen ja tätä kautta pikkumiehen hoidon aloitus. Meillä piti olla kevääksi hoitopaikka jo järjestettynä, mutta tämä ei ihan mennyt niin kuin kuvittelimme. Uuden hoitopaikan metsästys verotti myös omalta osaltaan voimavarojamme, mutta onneksemme löysimme ehkä jopa alkuperäistä hoitopaikkaa paremman ratkaisun. Yksi asia oli siis ratkaistu ja jännitys töihin paluusta alkoi hieman helpottamaan. Noh! Kuten olimme jo todenneet,  kaikki ei todellakaan aina mene niin kuin Strömsössä. Sain töistä tiedon, että hoitovapaalta palattuani entiset työni eivät enää odotakaan minua ja edessä olisi siirto uusiin tehtäviin. Uutisen kuultuani ketutus oli suunnaton! Miksi musta tuntuu, että täällä tasa-arvoisessa yhteiskunnassa me naiset jäädään aina jalkoihin. Meidän euro on yhä edelleen miesten euroa pienempi. Työn ja perhe-elämän yhdistäminen on tässä yhteiskunnassa välillä todella vaikeaa. Tällä asetelmalla meitä naisia houkutellaan hoitovapaalta töihin ja sitten kaadetaan kuraa niskaan! Huh!

Tämän syksyn jälkeen tunne itseni taas himpun verran vahvemmaksi. Nyt vaan eteenpäin kohti uusia haasteita.

P.S. Eikä se muuten ole ihme, jos ei nukuta. Meillä meinaan treenataan kävelyä, jopa unissaan. Perhe on arvokkainta...ihan kaikessa!