Lastenruokavalmennuksessa Safkatutkalla

Moikka! Oon täällä ihan intoa täynnä. Olin tänään nimittäin Safkatutkan järjestämällä lastenruokavalmennuksella. Omat mietteet puhtaasta ruuasta versus neuvolan suosituksista saivat vain vahvistusta. Jokaisella on varmasti omat mielipiteensä, mutta en ole kovin samoilla linjoilla neuvolan suositusten kanssa purkkiruuan suosimisesta sekä minkä ikäisenä kannattaa mikäkin kiinteä raaka-aine ottaa käyttöön. Ruokavalmennuksessa sain vastauksia juuri mua askarruttaneisiin kysymyksiin muun muassa ruuan laadun kanssa ja vinkkejä välttää ns. ravinneköyhiä ruokia. Sain myös vinkkejä näin väsymyksen ja kiireen keskelle, kuinka säilöä helposti itse tehdyt ruuat ja millaisilla raaka-aineilla saadaan lapselle nopea, helppo, mutta samalla ravinteikas välipala.

Oon itsekin sortunut kiireen keskellä antamaan valmisruokia (eikä luomu merkintä purkkiruokaa varmasti kovin paljon paremmaksi vaihtoehdoksi tee). Valmisteet ovat kuitenkin kaukana luonnollisista ravinteista ja entsyymeistä sekä ovat usein pitkälle prosessoituja. Onneksi nyt jatkossa tiedän, mitä tuotteita välttää (kiitos safkatutkan!). Sain kurssilta myös pienen reseptioppaan, josta löysin jo muutaman sopivan ravinnerikkaan ruuan meidän ruokalistalle kokeiltavaksi :) Itselle uutena hyvänä rasvan lähteenä avokadon rinnalle tuli luuliemi. Nyt vain liemet pöhisemään Safkatutkan ohjeilla.

Neuvolan ohjeet, minkä ikäiselle voi antaa mitäkin raaka-ainetta ovat jonkin verran jääneet "50 -luvulle" ja tuntuvat lähinnä olevan muunnoksia aikuisten ruokasuosituksista. Pienten lasten ruoansulatuskanava ei ole vielä kovin kehittynyt ja siksi tiettyjä raaka-aineita on vaikeampi sulattaa. Vauvoilla on myös hyvin rajallinen ruoansulatusentsyymien tuotanto. Tätä tietoa olisin kaivannut jo 4 kk sitten, kun meillä aloiteltiin kiinteitä. Olisin aloittanut raaka-aineiden maistelut hieman toisenlaisessa järjestyksessä :/  Meidän pikkumiehen kanssa ruokaremontti on vielä helppo toteuttaa, mutta toisin on 9- vuotiaan tyttären kohdalla. Kouluruokaan en voi kuitenkaan itse vaikuttaa. Teollinen ruoka myös huijaa meidän aisteja, jolloin kaikkeen makuun "turtuu" sekä osa "ei luomu" raaka-aineista sisältää myös paljon myrkkyjä ja haitallisia aineita. Meidän perheen ruokailussa suurimpana huolen aiheena on koko perheen vieroitus sokerista (vehnän kanssa ollaan onnistuttu jo melko hyvin). Päätin ottaa raakasuklaan valmistuksen taas tämän talven todo- listalle ja tämän avulla ainakin hieman vähentää sokerin kulutusta. Lisään meillä myös painotusta hyvälaatuisiin rasvoihin ja luomulaatuiseen voihin.

Ostin valmennuksen päätteeksi kotiin Four Sigma Foodsin kahta erilaista kaakaota, joiden maku on mun mielestäni ihan huippu hyvää (piristävää ja rentouttavaa)! Xoco Bluen sisältää mm. reishiä, joka rauhoittaa ja rentouttaa kehoa sekä astragalus- yrttiä. Xoco Red sisältää taas kehoa vahvistavaa pakurikääpää, ginsengiä, guaranaa ja cayennepippuria.

Nyt FSF:n Xoco Bluen voimalla kohti yöunia!

Elämää ei sen enempää...

Olen tosi pahoillani pitkään jatkuneesta blogin hiljaisuudesta. Huono omatunto on vaivannut koko syksyn blogin laiminlyönnin osalta. Viime aikoina on ollut ihan liikaa mietittävää sekä järjesteltävää minimaalisilla voimavaroilla. Mikään ei ole kauheasti huvittanut ja ollaan koko perhe oltu todella väsyneitä. Päivät on menneet omalla painollaan jonkinlaisessa sumuverhossa. Postasin syksyllä pikkumiehen öisistä heräilyistä ja neuvolalääkärin ohjeistuksesta aloittaa unikoulu nukuttamalla pikkuinen omaan sänkyyn. Nukahtaminen omaan sänkyyn alkoi hyvin, mutta matkamme jälkeen pikkumiehen öiset heräilyt vain jatkuivat. Pikkumies sairastui myös flunssaan, joka vain pahensi tilannetta. Ollaan koko perhe valvottu monia öitä pikkuisen epäsäännöllisen rytmin vuoksi. En ole hetkeen jaksanut ajatella tai unelmoida muusta kuin edes yhdestä hyvin nukutusta yöstä. Viimeiset viikot ovat menneet aikamoisessa sumussa. Samalla motivaatio treeneihin on kadonnut ja salille lähteminen on tuntunut todella työläältä. Treenaamisen sijasta olenkin koittanut huilata aina mahdollisuuksien mukaan.

Ajattelin jo pitkään, että tällä asetelmalla mennään ja meillä poika on vain huonompi nukkuja. Saimme kuitenkin neuvolan kautta sosiaaliohjaajan opettamaan meille unikoulua uusilla säännöillä, johon kuuluu muutakin kuin vain nukuttaminen omaan sänkyyn (postailen unikoulusta lähiaikoina enemmän). Ongelmana on usein se, ettei vauva ole tottunut herätessään nukahtamaan itsekseen uudelleen. Ohjeistuksen mukaan pikkuiset kuitenkin oppivat nukkumaan, kun uudet tavat omaksutaan vanhempien opastuksella. Ja voitteko kuvitella...viime yönä nukuimme koko perhe ensimmäistä kertaa koko yön! Olen ollut tänään täynnä energiaa ja tuntenut itseni todella virkistyneeksi.

Viime viikkoihin oman paineensa on tuonut myös lähestyvän hoitovapaan päättyminen ja tätä kautta pikkumiehen hoidon aloitus. Meillä piti olla kevääksi hoitopaikka jo järjestettynä, mutta tämä ei ihan mennyt niin kuin kuvittelimme. Uuden hoitopaikan metsästys verotti myös omalta osaltaan voimavarojamme, mutta onneksemme löysimme ehkä jopa alkuperäistä hoitopaikkaa paremman ratkaisun. Yksi asia oli siis ratkaistu ja jännitys töihin paluusta alkoi hieman helpottamaan. Noh! Kuten olimme jo todenneet,  kaikki ei todellakaan aina mene niin kuin Strömsössä. Sain töistä tiedon, että hoitovapaalta palattuani entiset työni eivät enää odotakaan minua ja edessä olisi siirto uusiin tehtäviin. Uutisen kuultuani ketutus oli suunnaton! Miksi musta tuntuu, että täällä tasa-arvoisessa yhteiskunnassa me naiset jäädään aina jalkoihin. Meidän euro on yhä edelleen miesten euroa pienempi. Työn ja perhe-elämän yhdistäminen on tässä yhteiskunnassa välillä todella vaikeaa. Tällä asetelmalla meitä naisia houkutellaan hoitovapaalta töihin ja sitten kaadetaan kuraa niskaan! Huh!

Tämän syksyn jälkeen tunne itseni taas himpun verran vahvemmaksi. Nyt vaan eteenpäin kohti uusia haasteita.

P.S. Eikä se muuten ole ihme, jos ei nukuta. Meillä meinaan treenataan kävelyä, jopa unissaan. Perhe on arvokkainta...ihan kaikessa!

Katkonaisten yöunien aikaansaama laiskuus

Miten väsymys voikaan viedä mehut kaikesta! Meillä on nukuttu taas huonommin viimeisen viikon aikana pikku miehen nuhasta ja kuumeesta johtuen. Huomaan katkonaisten yöunien vaikuttavan heti mun kaikkeen tekemiseen. Salitreenit jäi viime viikolla vain vaivaiseen kolmeen, mutta käytiin kyllä kahtena peräkkäisenä päivänä lisäksi koko perheen voimalla lenkillä. Raitis ilma, kun piristyttää edes hieman väsymyksenkin keskellä. Myös blogi ja kodin siivous jäivät ikävä kyllä vähemmälle.

Väsymys vaikuttaa samalla myös mun ruokavalioon. Tulee herkuteltua paljon enemmän ja säännöllisen ateriarytmin pitäminen on välillä haastavaa. Useammat ystävät pitävätkin mua lähes terveellisyyden perikuvana vaikka karkkipussit kuuluvat lähes joka viikonloppu meidän arkeen. Vielä viime keväänä sain korvattua kaiken tuon sokerimäärän raakasuklaalla sekä smoothieilla, mutta vähäiset yöunet ovat tehneet taas tilaa sokeriaddiktiolleni. En usko, että muutenkaan mulla olisi selkärankaa syödä montaa kuukautta täysin puhtaasti. Pitäähän elämästä nyt nauttia! Kun saan syyn herkutella niin sitähän herkutellaan. Isäenpäivä tästä hyvänä esimerkkinä. Meillä oli aamiaspöydässä amerikkalaisia pannukakkuja, leikkeitä, juustoja, vihanneksia, leipää, munia, katkarapumätiherkkua, omenacalvados-, päärynäsuklaa- sekä valdelmasuklaavaahtoa, mesivadelmahilloa sekä valkosuklaa-vadelmakakkua kuohuviinin kera...nam! Mestarikokista olen kaukana ja annosten ulosanti on usein karmaisevaa, mutta jotakin yritin kaikesta huolimatta saada aikaiseksi. Maku on tärkeintä ja mikä parasta, raadille upposi!

Isänpäivän jälkeen oli kuitenkin ihana palata taas arkeen ja syödä enemmän terveellisesti. Joka puolella ohjeistetaan syömään terveellisesti sekä liikkumaan säännöllisesti ja olenkin osittain tämän "buumin" kanssa samoilla linjoilla. Kun liikkuminen ja terveellinen ruokavalio motivoi itseä ja siittä saa hyvää oloa, niin se kannattaa. Jos kuitenkin silloin tällöin tekee mieli pullaa ja nameja, niin niitä voi (ja kannattaa) nauttia kohtuudella. Miksi kieltää itseltään kaiken ja murehtia montako kiloa puntari taas väräti tämän viikonlopun myötä. Maanantaina voi aina tehdä ryhtiliikkeen! Tärkeintä on nauttia tekemästään, olla tyytyväinen itseensä, hymyillä ja olla onnellinen! Mäkin koitan täällä tämän viikon taas tsemppailla katkonaisista yöunista huolimatta.

Iloa kaikille viikkoon!