Mitä treeneille kuuluu?

Oon saanut aivan uudenlaisen motivaation treenien suhteen ja ennen Mallorcan matkaa räpsin muutaman muutoskuvan. Aloitin tosiaan PT:n ohjauksessa kesäkuun puolessa välissä ja teimme kolmelle kuukaudelle ruokavalion, treeniohjelman ja tapasimme säännöllisesti yhteistreenien merkeissä. Kolmen kuukauden aikana painoa oli (huom! todellakin oli, ei on) pudonnut hieman vajaa neljä kiloa ja myös kiinteytymistä on tapahtunut. PT:ni mukaan myös pakara on saanut lisää muotoa ja mielestäni vartaloon on tullut hieman "tiimalasimaista" muutosta. Nuo kadonneet kilot tulivat ikävä kyllä lomamatkan aikana takaisin ja tämän hetken tilanne taitaa olla taas lähtökuopissa (lihasmassa toivottavasti ennallaan vaikkakin rasvan kera :D). Alla siis kuvia ennen PT-ohjausta keväältä, heinäkuulta ja nyt syyskuun lopulta.

Päivitimme viime viikolla täysin uuden treeniohjelman ja tästä on hyvä jatkaa uusin tavoittein kohti joulua. Nyt, kun väsymyskin on hellittänyt, tuntuu energiaa olevan kuin pienessä kylässä. Vedettiin eilen PT:n kanssa todella tiukat yhteistreenit jalka - vatsa päivän merkeissä ja vaapuin tämän jälkeen salilta kotiin. Yleensä oon ollut valkun treenien jälkeen totaalisen kuollut ja hyvä, kun oon saanut evääkään sohvalta nostettua (uskon syyn olleen vähissä yöunissa). Kuitenkin eilisen treenin jälkeen mulla oli energiatasot huipussaan ja olisin voinut heittää illalla vielä parit voltit sekä nauraa vaan lujaa ääneen (perhe olisi ehkä ajatellut, että toi mutsi on seonnut). Treeni oli tiukka kuten ennenkin ja "tipahdin" jopa hack-kyykyssä alas. Treenin aikana sydän oli useaan otteeseen kurkussa sekä oksennus hyvin lähellä, mutta se fiilis treenin jälkeen...ihan mahtavuutta! En usko, että saisin yksin ikäpäivänä näin paljon treeneistä irti. Olen myös kuluneen neljän kuukauden aikana oppinut hermottamaan pakaraa ihan uudella tavalla, mikä on erittäin tärkeää kehittymisen kannalta. Oon saanut treeneihin itsevarmuutta, oppinut uusia liikkeitä sekä lihasten hermotusta. Ruokapuolen kanssa osaan jo vähän katsoa annoskokoja järkevämmin sekä suhteuttaa päivän hiilihydraatti - proteiini - ja hyviä rasvoja oikein.

Ennen pikkumiestä treenasin myös paljon ja kovaa, mutta tekniikka oli tietyissä osin metsässä. Söin myös tuolloin aivan liian vähän. Treenit ja palautuminen kärsii, mikäli ruokapuoli ei kulje käsikädessä treenien kanssa. Ei ihme, että olin tuolloin usein aivan piipussa. Kiinteytymisessä/laihdutuksessa ruokavalion tärkeys on noin 80% koko paketista ja treenit taas sen loput 20%. Unen merkitystä en voi edes tarpeeksi korostaa! Aikamoista opettelua (ja kurinalaisuutta) tämä touhu vaatii eikä se ole tällaiselle herkkusuulle ainakaan kovin helppoa. Tärkeintä kuitenkin on, että nauttii siitä mitä tekee. Tällöin itse saa tekemästään niin paljon irti, että se huokuu myös ympärille...

Pahoitellen postausviivettä - lomamatka takana!

Pahoittelen näin heti alkuun pitkään venyneestä postaustauosta.  Olimme muutama viikko sitten lomamatkalla Mallorcalla ja tämän jälkeen saimme sukulaisia meille pidemmäksi aikaa kyläilemään. Tein päätöksen, etten lomamatkalla loju koneella ja sama päätös päti sukulaisten vieraillessa meillä. Postausten kirjoittaminen vie kuitenkin sen verran aikaa, että mielestäni olisi röyhkeää vieraitakin ajatellen lojua tuo aika koneella. Pikkumiehen kanssa on taas haasteellista kirjoittaa useampaa postausta etukäteen myöhemmin julkaistavaksi. Hyvä, kun saan yhden kirjoituksen kyhättyä illalla pikkumiehen mennessä unten maille...Tästä eteenpäin lupaan taas postaustahdin palaavan normaalin, nyt kun olemme saaneet jälleen arjesta kiinni.

Lomamatkamme Mallorcan Alcudiassa oli rentouttava. Lämpö sekä aurinko tuli meille kaikille tarpeeseen. Oli hyvä tankata d-vitamiinia tulevaa talvea ajatellen. Viikko meni hurjan nopeasti ja olisin viihtynyt lämmössä hyvin vielä toisenkin viikon. Lämpötilat olivat noin 27- asteessa ja vietimme lähes kaikki päivät rannalla/altaalla makoillen. Puolihoitoon kuului aamupala ja päivällinen, jossa oli erittäin kattava tarjonta. En muista, koska olisin syönyt niin paljon herkkuja...Jälkiruokapöydät notkuivat erilaisia kakkuja, vanukkaita, jäätelöä, juustoja ym. silmän kantamattomiin. Tuolla reissulla en murehtinut dieettejä saati treenejä vaan koitin vain nauttia kaikesta ja mahdollisimman paljon.

Muutamana päivänä saimme pikkumiehen kohdalla hoitoapua isovanhemmilta ja vietimme yhteistä aikaa sekä avopuolison että tyttären kanssa. Vuokrasimme yhdessä liukumäellisen polkuauton (ja mäestä oli tietysti myös meidän aikuisten pakko laskea) ja kävimme keskelle merta kyhätyllä "kumipatja" radalla temppuilemassa (kuvat puhukoot paremmin puolestaan). Lomaan kuului myös tori- ja keski-aikaiset markkinat Alcudian vanhassa kaupungissa, retki Mallorcan pääkaupunkiin Palmaan sekä avopuolisoni isän 60- vuotisjuhlat. Lomaviikkomme oli siis täynnä auringon paistetta, löhöilyä, hyvää ruokaa, sangriaa, naurua ja välillä myös pientä mullittelua ;) Härdelliä riitti kahden lapsen ja isovanhempien kanssa, jotta saatiin lomailtua kaikkien ehdoilla.

Hotellimme parvekkeelta oli häkellyttävän kauniit maisemat ja näihin oli mukava herätä joka aamu (myös muutaman huonosti nukutun yön jälkeen). Oli ihanaa istua yksikseen parvekkeella nauttien kahvista ja lämmöstä. Näitä hetkiä tulen tässä syksyn pimeydessä vielä kaipaamaan. Oli mukava rauhoittua ja ollaan vaan omien ajatusten kanssa. Nauttia kiireettömyydestä, hiljaisuudesta ja omasta ajasta!

 

Palaan tässä viikkojen aikana vielä muutamaan otteeseen lomamatkan tunnelmista!

Nopea apu unikoulusta

Jeee! Ensimmäinen yö takana kahdeksaan kuukauteen, kun oon nukkunut yhtäjaksoisesti seitsemän tuntia. Kävimme tiistaina pikkumiehen 8 kk- neuvolalääkärissä ja saimme ohjeet unikoulun aloittamiselle. Väsymyksestämme johtuen lääkäri olisi laittanut meille lähetteen myös sairaalaan, jossa unikoulu totutetaan. Halusimme kuitenkin kokeilla ensin itse, sillä meistä tuntui liian pelottavalta ajatukselta totuttaa unikoulu ulkopuolisilla niin ettemme olisi siinä läsnä.

Ohjeeksi saimme vauvan nukuttamisen omaan sänkyyn niin, että pikkumiehen pitää nukahtaa itsenäisesti sinne. Minimiehemme on yleensä nukahtanut rinnalleni tai sitten miehen syliin, josta olemme siirtäneet hänet omaan sänkyyn. Lääkärin mukaan vauvalle on tärkeää olla herätessään samassa paikassa kuin mihin on nukahtanut. Muutimme iltarutiineja niin, että iltapesun ja puuron jälkeen annan vielä rinnasta iltamaidot niin etten päästä pikkumiestä nukahtamaan syliin. Tämän jälkeen siirräämme hänet omaan sänkyyn nukahtamaan itsenäisesti. Tärkeää on olla sängyn vierellä rauhoittelemassa vauvaa esim. silittelemällä selkää, päätä. Syliin voi toki ottaa hetkeksi, mutta siihen syliin ei saa päästää vauvaa nukahtamaan. Syli on vain rauhoittamista varten, josta nyytti siirretään nopeasti takaisin omaan sänkyyn.

Meille ohjeistetussa unikoulussa ensimmäinen askel on siis omaan sänkyyn nukahtaminen. Muita rutiineita ei muuteta. Pikkumiehen herätessä yöllä hänet saa ottaa rinnalle tavanomaiseen tapaan, jolloin yössä säilyy jotakin tuttua eikä suuria muutoksia yöhön tule nopealla aikataululla. Aloitimme unikoulun siis tiistaina ja olemme noudattaneet ohjetta nyt kolme iltaa/yötä. Kaksi ensimmäistä iltaa meni minimiehen huutaessa (vajaan tunnin), mutta seisoimme sängyn vieressä silittämässä ja rauhoittamassa häntä kunnes hän vaipui uneen ilman syliä ja rintaa. Eilinen  ilta meni jo huomattavasti paremmin ja nyytti nukahtikin pienen itkun jälkeen noin 15 minuutissa.

Illalla omaan sänkyyn nukahtamisen pitäisi parantaa myös yöunia ja niinhän se teki. Toisena yönä pikkumies heräsi ensimmäisen kerran noin klo. 05 (tavanomaisen klo. 01 - 03 sijaan ja siitä eteenpäin tunnin kahden välein) ja viime yönä meillä nukuttiin yhteen putkeen jo huimat yhdeksän tuntia (22.30 - 07.20). Nyytin herättyä otin hänet rinnalle ja jatkoimme unia aina kello 09 saakka. Menin itse eilen illalla vasta puolen yön jälkeen nukkumaan, mutta sain tästä huolimatta yli seitsemän tuntia yhtäjaksoista unta. Tällaista määrää en ole nukkunut yli kahdeksaan kuukauteen... Voin kertoa, että fiilis on mitä loistavin! Tästä on hyvä jatkaa ja harjoitella minimiehen kanssa nukkumista. Toivotaan, ettei lähestyvä lomamatkamme muuta nyt hyvin alkanutta unirytmiä. Nyt, kun hehkutan hyvin nukuttua yötä niin luultavasti tulemme jossakin vaiheessa taas takapakkia. Nautin joka tapauksessa tästä yhdestä virkeästä päivästä ja miehen tullessa kotiin suuntaan salille vetämään kunnon hikitreenin!