08 syyskuuta 2014

Maanantai (tiistai, keskiviikko...) väsymys

Pikkumiehemme herättelee yhä noin 3 - 4 kertaa yössä (joskus jopa tiheämmin) vaikka ikää alkaa olemaan jo kohta 8 kuukautta. Olemme pohtineet unikoulun aloittamista, mutta väsyneenä tuo ajatus lähinnä kauhistuttaa. Se tarkottaisi monta unetonta yötä ja pikkuisen huudatusta...kamalaa! Tuntuu melkeinpä kidutukseltä tuollainen toisen huudattaminen. Kokeilimme kesällä muutamana yönä unikoulua tassutellen eli jompi kumpi vanhemmista on yöllä vauvan herätessä hänen tukenaan silittelemässä selästä (tassuttelemassa) ja mikäli vauva eli tällä rauhoitu niin vauva rauhoitetaan syliin. Meillä tämä rauhoittelu ei kyllä toiminut vaan huuto vaan jatkui ja jatkui...Meistä ei ollut tuohon pikkuisen huudatukseen ja luovutimme!


Olemme jatkaneet öitä lapsentahtisesti. Pikkumies heräilee yöllä rinnalle kolmisen kertaa, ottaa pikku maito hömpsyt ja tämän jälkeen kannamme hänet sänkyyn, jossa hän jatkaa rauhallisesti uniaan. Edistystä meillä on tapahtunut sen verran, että nyytti jatkaa uniaan omassa sängyssä. Loppukesästä emme meinanneet saada bebeä nukkumaan enää omassa sängyssään vaan hän olisi mieluiten nukkunut vain meidän vanhempien vieressä. Ollaan nyt muutamana iltana saaneet pikkuisen nukahtamaan omaan sänkyyn iltapuuron jälkeen ilman rintaa, mikä on mielestäni jo huimaa editystä.

Lapsissa on kyllä suuria eroja, sillä esikoinen meillä nukkui 3 kuukauden ikäisestä eteenpäin noin 12 tunnin yöunia. Päiväunetkin olivat lähes 2 - 3 tunnin mittaisia, kun tämä jälkimmäinen vetelee pieniä, noin puolen tunnin torkkuja pitkin päivää. Nämä päiväunet minun pitää usein pötkötellä pikkuisen vierellä tai muuten hän hermostuu totaalisesti. Päivä-/yöunia on hankaloittanut myös tutin uupuminen, koska rakkauspakkauksemme ei ole koskaan huolinut tuttia, vain rinta kelpaa "tutinkorvikkeena". Siitäpä mun blogiharrastuksenikin alkoi, minimiehen vieressä pötkötellen...heh!


Olen lukenut kaiken maailman opuksia vauvan huoneen ideaali sisutuksesta, lämpötilasta ja hämäryydestä (you name it), mutta meidän kohdalla nuokaan vinkit eivät vain ole tepsineet bebemme yöunia parantamaan. Olen kuullut myös kerrottavan, että mikäli jo raskuasaikana äiti nukkuu levottomasti, saattaa tämä vaikuttaa vauvan tuleviin yöuniin. Hmmm...tällä saattaa olla vaikutusta, kun mietin omia raskauksiani. Esikoisesta nukuin erittäin hyvin pitkiä yö - ja  päiväunia (esikoisella on yhä superhyvät unenlahjat), mutta jälkimmäisen kohdalla kärsin koko odotusajan univaikeuksista ja yöt tuli usein valvottua. Päiväunia en ole osannut nukkua enää vuosiin. Silti tämä kaikki on vaan hetkellistä ja tuo tuossa vieressä päiväuniaan tuhiseva nyyttimme on rakkainta, mitä elämässä voi saada!

Miten Teillä vauvat ovat nukkuneet yönsä ja ootteko tarvinneet unikouluja öitä parantamaan?


03 syyskuuta 2014

Syyspäivän lämmin herkku

Tyttärelläni alkoi nyt syksyllä kolmas luokka ja erilaiset välipalat koulun jälkeen tuottavat välillä päänvaivaa. Olisi kiva keksiä erilaisia vaihtoehtoja ainaisen ruisleivän, jugurtin sekä hedelmien tilalle. Välipalojen olisi hyvä olla mahdollisimman monipuolisia ja samalla terveellisiä vaihtoehtoja. Nyt kolmen viikon aikana olen tehnyt muun muassa (vähän terveellisemmillä resepteillä) vispipuuroa, syyspäivän pannaria sekä omena- kaurapaistosta vaniljakastikkeella.

Kaurapaistoksen teimme yhdessä tyttären kanssa mummolasta poimituista omenista. Pieni paistoksemme koostui ao. aineksista:

2 dl Provenan isokaurahiutaleita
1/2 dl kookosjauhoja
noin 0,5 dl neitsytkookosöljyä
kanelia
hunajaa makeutukseen
2 omenaa


Laitetaan uuni lämpenemään 200- asteeseen ja viipaloidaan omenat kookosöljyllä voideltuun vuokaan. Ripotellaan omenaviipaleiden päälle kanelia. Sekoitetaan keskenään kaurahiutaleet, kookosjauhot, hunaja sekä kookosöljy ja kaadetaan seos omenalohkojen päälle. Ripotellaan vielä pinnalle kanelia sekä kookoshiutaleita ja paistetaan uunin keskitasolla noin 15 - 20 minuuttia.


Paistoksen ollessa uunissa, valmistimme vaniljakastikkeen. Tähän tarvitaan:

3 dl laktoositonta maitoa (tai vain perusmaitoa)
1 kananmuna
2 tl steviaa (tai intiaanisokeria)
2 tl perunajauhoja
2 tl vaniljauutetta (tai vaniljasokeria)

Kaikki ainekset vaniljauutetta lukuun ottamatta sekoitetaan kattilassa. Seosta lämmitetään miedolla lämmöllä koko ajan sekoittaen (pohjaa myöden) niin, ettei kastike ala kiehumaan. Kun seos on sakeutunut maustetaan se vaniljauutteella. Vaniljakastike tarjoillaan jäähtyneenä. Emme malttaneet odottaa kastikkeen jäähtymistä, joten jäähdytimme sen nopeasti asettamalla kattilan kylmällä vedellä täytettyyn tiskialtaaseen.


Tarjoillaan lämpöisen omena-kaurapaistoksen kera rakkaassa seurassa! ♥

02 syyskuuta 2014

Pohdinnassa treenipaussi ja kuntosalin vaihto

Tykkään käydä kuntosalilla treenaamassa ihan yksikseen. On ihanaa olla ihan omissa ajatuksissaan ja keskittyä raudan nostamiseen sekä oikeisiin liikeratoihin. Kuntosalilla oon tutustunut useisiin mukaviin ihmisiin ja toisista on tullut jopa hyviä ystäviä mulle. Varmasti jokaisella salilla käy myös niitä rasittavia tyyppejä, jotka tulee höpöttämään niitä näitä vaikka haluaisit ihan kaikessa rauhassa keskittyä treeniin ja omiin ajatuksiin. Varsinkin, jos kotona on ollut hyvin hektinen päivä lasten kanssa ja oon tosi väsynyt, niin oma rauha salilla on mulle äärimmäisen tärkeää. Treenin päätteeksi on sitten kiva jutella ja vaihtaa kuulumisia ystävien kanssa.


Oon tässä lähiaikoina törmännyt myös erittäin häiritsevään käyttäytymiseen salilla. Ensin otin asian ihan kohteliaisuutena, kun tultiin kehumaan, kyselemään ja jutustelemaan. Seuraava tapaaminen oli jo pikkuisen ahdistava, mutta en oikein osaa pyytää jutustelijoilta omaa rauhaa vaan koitan kohteliaasti jutustella nopeat kuulumiset ja sitten jatkaa treeniä täydellä teholla. Myös ystävälliset neuvot ja vinkit liikkeisiin sekä treenin tehostamiseksi ovat aina tervetulleita. Mutta, kun neuvoihin alkaa liittyä hipelöintiä ja pepusta kourimista niin mitta on täynnä...siis aivan todellista! Oon törmännyt tällaiseen tyyppiin salilla ja tämä on saanut mut jo pohtimaan vakavammin salin vaihtoa.

Muutenkin tämä viikko ei ole salitreenin puolesta kauheasti houkutellut. Ei johdu siis pelkästään tuosta rasittavasta tyypistä vaan kaipaan myös palauttavaa viikkoa. Eilen kävin pelkästään vaunulenkillä ja jätin suosiolla salitreenin väliin kuunnellen omia fiiliksiäni. Taidan suosiolla pitää tämän viikon kevyenä ja keskittyä enemmänkin aerobiseen (esim. spinning ja jumpat) treeniin sekä venyttelyihin. Saan kuitenkin liikunnasta energiaa tähän hektiseen arkeen lasten kanssa, joten esimerkiksi lenkkeilyt raikkaassa syysilmassa tekevät niin kropalle kuin mielellekin hyvää. Uskon kyllä, että myös salin vaihto toisi nyt syksyyn sekä treeneihin uutta intoa!



Olisiko Teillä suositella jotakin hyvää ja kohtuuhintaista salia Etelä - Helsingistä?