Multa on muutamaan kertaan kyselty postausta meidän kodista. Ajattelin esitellä sen teille toivesarjana ja aloittaa meidän makuuhuoneesta. Meidän kodissa vallitsee vaaleat ja rauhalliset sävyt sekä tykkään yhdistellä uutta ja vanhaa. Huonekalujen ja sisutuksen kohdilta maku on sen verran matkan varrella muuttunut, että haluaisin uusia kotiin muutamia asioita. Budjettimme ei vaan tällä hetkellä hirveästi veny uusien huonekalujen hankintaan, mutta on silti ihanaa vaan haaveilla uusista sisustusjutuista kuten Villingin TV - tasosta ja kätkö TV- kalusteesta.
Makuuhuoneemme on muuttanut useaan otteeseen kolmen huoneemme välillä. Tällä hetkellä makuuhuoneemme sijaitsee meidän pienimmässä huoneessa ja siirsimme tyttären huoneen asunnon isoimpaan huoneeseen. Näin hänellä on enemmän tilaa leikkiä ja koulupöytäkin sai oman nurkkauksensa hänen huoneessaan. Makuuhuoneessamme ei ole kuin kaksi vaatekaappia, joista vaatteeni vievät molemmat (ja yhden kaapin vielä pikkumiehen huoneesta). Mieheni vaatteet siirrettiin pikkumiehen huoneeseen, koska siellä meillä on kolme "ylimääräistä" vaatekaappia.
Makuuhuoneessa on kaikki, mitä tarvitsemme. Sänky, jossa on ihan ok nukkua sekä yölamppu lukemista varten. Tulevaisuuden haaveissa olisi tottakai leveämpi sänky, sillä 160cm on auttamattoman pieni mikäli sängyssä nukkuu 3 - 4 ihmistä (neljä on kyllä nykyään erittäin harvinaista). Pikkumies nukkuu suurimman osan yöstä jo omassa sängyssä, joten tällä hetkellä nukkujia on sängyssä max. 2 kerrallaan. Makuuhuoneen sisutuksessa olen hakenut rauhallista vaaleaa värimaailmaa, koska mielestäni värit rauhoittavat osaltaan myös yöuneen (huonona nukkujana kaikki konstit otettava käyttöön). Sängyn päiväpeitto on Casa Stockmannin mallistoa ja tyynyt Linumilta. Erilaiset tyynynpäälliset on yksi mun suurempia heikkouksia ja nämä nykyiset olisi mukava päivittää jo uusilla päällisillä. Yöpöytänä toimivan rahin olen ostanut Riviera Maisonilta, samoin kuin lampunvarjostimen ja sängynpäädyssä olevan peilin sekä valokuvakehykset. Haaveilen tällä hetkellä myös RM:n sängynpäägystä, mutta tällä hetkellä se on tosiaan vain haave.
Olemme miettineet jo pitkään oman asunnon ostamista, mutta Helsingin asuntojen hurjat hinnat tulevat usein tässä vastaan. Mikäli haaveilee vielä kunnon tilavasta asunnosta on vaihtoehtoina asunnon hankkiminen vähän syrjäisemmältä seudulta. Toisaalta meille riittäisi vähemmät neliöt, sillä itse en välttämättä siivoushulluna edes haluaisi hirveästä neliöitä lisää. Tämän hetkisessä asunnossa meillä on 90,5 neliötä, mikä on kyllä ihan tarpeeksi meille. Oman asunnon löytyessä olisimme myös valmiita vähän tinkimään tästä neliömäärästä, mikäli asunnon pohja olisi hyvin suunniteltu.
Tässä meidän makuuhuoneesta. Mitä pidätte? Ihanaa tiistaita sinne kaikille!
28 lokakuuta 2014
Toivepostaussarja: Meidän koti - makuuhuone
Tunnisteet:
koti,
lifestyle,
makuuhuone,
postaussarja,
sistus
26 lokakuuta 2014
Silmälasikaupoilla
Kävin eilen Specsaversilla sovittelemassa monia kymmeniä erilaisia kehysvaihtoehtoja. Vanhat silmälasit alkavat olemaan jo useamman vuoden vanhat, joten tarvetta uusille laseille jo on. Vanhat Chanelin lasini ovat pienet, mustat ja kulmikkaat, joten tällä kertaa haluaisin pokiin enemmän kokoa ja persoonallisuutta. Myös värimaailma voisi olla hieman pehmeämpi kuin vanhoissa laseissa. Isojen ja kulmikkaiden kehysten rinnalle oli tullut paljon hauskoja pyöreitä malleja, mutta itselle kehysten pyöreys vaatii vielä hieman totuttelua vaikka todella trendikkäitä ne ovatkin. Oon viime vuodet käyttänyt todella ahkerasti piilolinssejä ja silmälasien käyttö on jäänyt vähäiseksi. Suosin silikonisia ja hengittäviä piilolinssejä, mutta piilareiden runsas käyttö saattaa aiheuttaa silmiin suonittumista. Huomenna meenkin silmien tarkastukseen tsekkaamaan silmät ja näön ennen lopullista rillien valintaani.
Silmälasit jakavat mielipiteitä, mutta tärkeintä on varmasti mm. niiden istuvuus ja mukavuus kantajalle itselleen. Tuntien sovittelun ja jahkaamisen jälkeen käteeni valikoitui Bruuns Bazaarin kilpparikuvioiset ja mattapintaiset kehykset sekä Tiger of Swedenin ruskeat pokat. Kävin vielä tänään kertaalleen sovittamassa kehyksiä. Muita optikkoja en edes lähtenyt kiertämään, sillä Specsaversin huokeat hinnat mahdollistavat laseihin sijoittamisen myös näin hoitovapaalla. Näin kotona ollessa olisi ihanaa myös antaa silmien välillä levähtää jatkuvan piilolasien käytön jälkeen, mutta vanhat lasit ovat niin kärsineet käytössä (sangat vinossa) etteivät enää tahdo istua päähän. Kehyksissä ihastuin juuri niiden kokoon ja värimaailmaan sekä keveyteen. Bazaarin kehykset viehättävät naisellisuudellaan ja Swedenin taas retroudellaan. Kuvat eivät vaan puhu puolestaan, liekö vika kuvattavassa vai kuvaajassa ;)
Silmälasit jakavat mielipiteitä, mutta tärkeintä on varmasti mm. niiden istuvuus ja mukavuus kantajalle itselleen. Tuntien sovittelun ja jahkaamisen jälkeen käteeni valikoitui Bruuns Bazaarin kilpparikuvioiset ja mattapintaiset kehykset sekä Tiger of Swedenin ruskeat pokat. Kävin vielä tänään kertaalleen sovittamassa kehyksiä. Muita optikkoja en edes lähtenyt kiertämään, sillä Specsaversin huokeat hinnat mahdollistavat laseihin sijoittamisen myös näin hoitovapaalla. Näin kotona ollessa olisi ihanaa myös antaa silmien välillä levähtää jatkuvan piilolasien käytön jälkeen, mutta vanhat lasit ovat niin kärsineet käytössä (sangat vinossa) etteivät enää tahdo istua päähän. Kehyksissä ihastuin juuri niiden kokoon ja värimaailmaan sekä keveyteen. Bazaarin kehykset viehättävät naisellisuudellaan ja Swedenin taas retroudellaan. Kuvat eivät vaan puhu puolestaan, liekö vika kuvattavassa vai kuvaajassa ;)
Tunnisteet:
lifestyle,
ostokset,
silmälasit,
ulkonäkö
23 lokakuuta 2014
Mitä treeneille kuuluu?
Oon saanut aivan uudenlaisen motivaation treenien suhteen ja ennen Mallorcan matkaa räpsin muutaman muutoskuvan. Aloitin tosiaan PT:n ohjauksessa kesäkuun puolessa välissä ja teimme kolmelle kuukaudelle ruokavalion, treeniohjelman ja tapasimme säännöllisesti yhteistreenien merkeissä. Kolmen kuukauden aikana painoa oli (huom! todellakin oli, ei on) pudonnut hieman vajaa neljä kiloa ja myös kiinteytymistä on tapahtunut. PT:ni mukaan myös pakara on saanut lisää muotoa ja mielestäni vartaloon on tullut hieman "tiimalasimaista" muutosta. Nuo kadonneet kilot tulivat ikävä kyllä lomamatkan aikana takaisin ja tämän hetken tilanne taitaa olla taas lähtökuopissa (lihasmassa toivottavasti ennallaan vaikkakin rasvan kera :D). Alla siis kuvia ennen PT-ohjausta keväältä, heinäkuulta ja nyt syyskuun lopulta.
Päivitimme viime viikolla täysin uuden treeniohjelman ja tästä on hyvä jatkaa uusin tavoittein kohti joulua. Nyt, kun väsymyskin on hellittänyt, tuntuu energiaa olevan kuin pienessä kylässä. Vedettiin eilen PT:n kanssa todella tiukat yhteistreenit jalka - vatsa päivän merkeissä ja vaapuin tämän jälkeen salilta kotiin. Yleensä oon ollut valkun treenien jälkeen totaalisen kuollut ja hyvä, kun oon saanut evääkään sohvalta nostettua (uskon syyn olleen vähissä yöunissa). Kuitenkin eilisen treenin jälkeen mulla oli energiatasot huipussaan ja olisin voinut heittää illalla vielä parit voltit sekä nauraa vaan lujaa ääneen (perhe olisi ehkä ajatellut, että toi mutsi on seonnut). Treeni oli tiukka kuten ennenkin ja "tipahdin" jopa hack-kyykyssä alas. Treenin aikana sydän oli useaan otteeseen kurkussa sekä oksennus hyvin lähellä, mutta se fiilis treenin jälkeen...ihan mahtavuutta! En usko, että saisin yksin ikäpäivänä näin paljon treeneistä irti. Olen myös kuluneen neljän kuukauden aikana oppinut hermottamaan pakaraa ihan uudella tavalla, mikä on erittäin tärkeää kehittymisen kannalta. Oon saanut treeneihin itsevarmuutta, oppinut uusia liikkeitä sekä lihasten hermotusta. Ruokapuolen kanssa osaan jo vähän katsoa annoskokoja järkevämmin sekä suhteuttaa päivän hiilihydraatti - proteiini - ja hyviä rasvoja oikein.
Ennen pikkumiestä treenasin myös paljon ja kovaa, mutta tekniikka oli tietyissä osin metsässä. Söin myös tuolloin aivan liian vähän. Treenit ja palautuminen kärsii, mikäli ruokapuoli ei kulje käsikädessä treenien kanssa. Ei ihme, että olin tuolloin usein aivan piipussa. Kiinteytymisessä/laihdutuksessa ruokavalion tärkeys on noin 80% koko paketista ja treenit taas sen loput 20%. Unen merkitystä en voi edes tarpeeksi korostaa! Aikamoista opettelua (ja kurinalaisuutta) tämä touhu vaatii eikä se ole tällaiselle herkkusuulle ainakaan kovin helppoa. Tärkeintä kuitenkin on, että nauttii siitä mitä tekee. Tällöin itse saa tekemästään niin paljon irti, että se huokuu myös ympärille...
Päivitimme viime viikolla täysin uuden treeniohjelman ja tästä on hyvä jatkaa uusin tavoittein kohti joulua. Nyt, kun väsymyskin on hellittänyt, tuntuu energiaa olevan kuin pienessä kylässä. Vedettiin eilen PT:n kanssa todella tiukat yhteistreenit jalka - vatsa päivän merkeissä ja vaapuin tämän jälkeen salilta kotiin. Yleensä oon ollut valkun treenien jälkeen totaalisen kuollut ja hyvä, kun oon saanut evääkään sohvalta nostettua (uskon syyn olleen vähissä yöunissa). Kuitenkin eilisen treenin jälkeen mulla oli energiatasot huipussaan ja olisin voinut heittää illalla vielä parit voltit sekä nauraa vaan lujaa ääneen (perhe olisi ehkä ajatellut, että toi mutsi on seonnut). Treeni oli tiukka kuten ennenkin ja "tipahdin" jopa hack-kyykyssä alas. Treenin aikana sydän oli useaan otteeseen kurkussa sekä oksennus hyvin lähellä, mutta se fiilis treenin jälkeen...ihan mahtavuutta! En usko, että saisin yksin ikäpäivänä näin paljon treeneistä irti. Olen myös kuluneen neljän kuukauden aikana oppinut hermottamaan pakaraa ihan uudella tavalla, mikä on erittäin tärkeää kehittymisen kannalta. Oon saanut treeneihin itsevarmuutta, oppinut uusia liikkeitä sekä lihasten hermotusta. Ruokapuolen kanssa osaan jo vähän katsoa annoskokoja järkevämmin sekä suhteuttaa päivän hiilihydraatti - proteiini - ja hyviä rasvoja oikein.
Ennen pikkumiestä treenasin myös paljon ja kovaa, mutta tekniikka oli tietyissä osin metsässä. Söin myös tuolloin aivan liian vähän. Treenit ja palautuminen kärsii, mikäli ruokapuoli ei kulje käsikädessä treenien kanssa. Ei ihme, että olin tuolloin usein aivan piipussa. Kiinteytymisessä/laihdutuksessa ruokavalion tärkeys on noin 80% koko paketista ja treenit taas sen loput 20%. Unen merkitystä en voi edes tarpeeksi korostaa! Aikamoista opettelua (ja kurinalaisuutta) tämä touhu vaatii eikä se ole tällaiselle herkkusuulle ainakaan kovin helppoa. Tärkeintä kuitenkin on, että nauttii siitä mitä tekee. Tällöin itse saa tekemästään niin paljon irti, että se huokuu myös ympärille...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)

