Venyttelyllä eroon kireydestä

Miten elämästä on voinut puuttua niin tärkeä asia kuin venyttely? Olen aina ollut todella kankea ja surkea venyttelyn kanssa (lue: laiska), mutta toivon jokapäiväisen venyttelyn parantavan tilannetta. Tavoitteeksi olen ottanut paremman liikkuvuuden, aineenvaihdunnan paranemisen sekä salitreenin edistymisen. Pyrin tekemään lyhyitä venytyksiä aina ennen salitreeniä ja illalla taas pidempikestoisia. Huomaan, että lihakseni ovat olleet todella kireät ja ovat sitä vieläkin. Kireässä lihaksessa verenkierto ja aineenvaihdunta on usein heikentynyt. Venyttelyn oli siis jo aikakin astua treenikuvioihin mukaan.

Nyt alussa tuo venyttely on ollut kivuliasta ja kurjaa, koska lihakset ovat vielä kireät ja jäykät. Tilanteen pitäisi kuitenkin ajan kanssa helpottaa. Mitään tiettyä kaavaa venyttelyyn mulla ei ole, mutta avokkini (entisenä jalkapalloilijana) on osannut auttaa ja antaa hyviä täsmävinkkejä. Ajattelin sunnuntaina myös sunnuntaina salille syvävenyttelytunnille, josta varmasti saan hyviä vinkkejä iltavenyttelyihin.

Alla 9- vee tyttären kuvasatoa eilisen illan venyttelytuokiosta. Ihanaa, kun koko perhe on hengessä mukana ;) Vielä aika kankeaa menoa, mutta tavoitteet ovat korkealla. Miten tuo venyttely onkin ollut ennen niin vaikeaa. Huonin tekosyy on varmasti ajan puuttuminen. Tätähän voi tehdä vaikka telkkaria katsottaessa. Ajattelin myös jossakin vaiheessa testata tuon Yoogaian palvelun, jossa voi syvävenytellä, joogata tai osallitua jopa kahvakuulatunnille netin välityksellä. 

Onko Teillä kokemusta Yoogaian- palvelusta?

Blogata vaiko ei?

Aloin tänään pohtimaan, olinko ihan hölmö aloittaessani kirjoittamaan blogia. Seuraako blogiani ylipäätään kukaan? Onko juttuni tarpeeksi kiinnostavia tai kuvitanko tarpeeksi postauksia (todennäköisesti en, sillä kamera unohtuu aina kotiin)? Kun iltaisin blogille olisi aikaa, olen jo niin väsynyt päivästä lasten kanssa ettei energiaa riitä juuri muuhun kuin salitreeneille. Vauvavuoden takia käyn aika hitaalla koneistolla ja univelasta johtuen ei ajatus laukkaa parhaalla mahdollisella tavalla. Haittaako siis, jos postaustahti ei tapahdu päivittäin vaan pyhitän aikaani lapsille, liikkumiselle ja huilaamiselle?

 Tällä hetkellä tykkään kirjoittaa itselle läheisistä asioista...eihän tästä jutusta muuten mitään tulisi. Olen aina pitänyt muodista ja muodin sekä trendien seuraamisesta, kosmetiikasta ja kaikesta naisten hömpästä. Tällä hetkellä vain muodista ja tästä muusta kirjoittaminen ei ole ajankohtaista.  Elämä pyörii aikalailla omien piiperoisten ja kuntoilun välillä. Päivät vietän verkkareissa lasten kanssa ja illalla miehen tullessa kotiin piipahdan salilla. Mitähän mielenkiintoisia kuvia tästä arjesta sitten saa? Käyn toki silloin tällöin shoppailemassakin, mutta huomaan aina vain enenevässä määrin löytäväni itseni lasten osastolta. Tein kyllä viime viikolla hyviä löytöjä itsellenikin, mutta asukuvia en vaan koskaan saa aikaiseksi. Tukka on suurimman osan ajasta solmulla enkä jaksa panostaa kotona niin ulkonäkööni.

Inspiraatiota saan tällä hetkellä elämääni liikunnasta, terveellisistä elämäntavoista (superfoodit), kehityksestä salilla, pikkumiehen oppiessa aina uutta ja perheen kanssa vietetystä ajasta. Luultavasti vauvavuoden helpottaessa blogini kirjoitus - sekä kuvitusmaailma laajenee ja jaksan enemmän panostaa myös kuvien laatuun ja juttujen vaihtelevuuteen. Ehkä saan kuvattua jopa asuja päälläni, kun pukeudun (toivottavasti) muihinkin kuin treeni -ja urheiluasuihin.

Toivottavasti pystyn inspiroimaan Teitä edes osalla jutuista!

Dallas Buyers Club - pieniä valintoja, suuria tekoja

Katsoin hiljakkoin elokuvan nimeltä Dallas Buyers Club. Elokuva on elämäkerrallinen draama ja se kertoo HIV- positiivisesta ja AIDS:iin sairastuneesta sähköinsinööristä, jolle lääkärit antavat vain 30 päivää elinaikaa. Hoitokeinot ja lääkkeet olivat vielä 80- luvulla varsin puutteellisia, mutta Woodroof (mies pääroolissa) lähtee etsimään vaihtoehtoisia hoitokeinoja ja lääkkeitä sekä itselleen että kohtalotovereilleen.

Entisen huumeiden ja alkoholin suurkuluttajan kunto paranee takaisin elävien kirjoihin vitamiinien (mm. aloevera) sekä proteiinien ansiosta. Woodroof alkaa tarkkailemaan ruokakaupassa elintarvikkeita, joita suuhunsa laittaa. Elokuva saa ajattelemaan ja pohtimaan lääketeollisuutta ja lääkkeitä, joita ihmisille annetaan sairauksien parantamiseen. Elokuvassa syötetään kuoleville ihmisille kunnolla testaamattomia lääkkeitä, joiden hyödyistä ei ole tietoa ja lääkkeet jopa vievät potilaita yhä huonompaan kuntoon sekä lähelle kuolemaa. Elokuvassa Woodroof vahvistaa omaa immuunijärjestelmäänsä syömällä mm. sinkkiä, aloeveraa, peptidi T:tä, myrkytöntä proteiinia.

Uskon kyllä, että terveellisellä ja puhtaalla ravinnolla, hyvillä vitamiineilla ja lisäravinteilla sekä liikunnalla on merkitystä sairauksien ennaltaehkäisyssä. Mitkään kikkakolmoset eivät kuitenkaan sairautta taltuta vaan siinä vaiheessa luotan nykylääketieteeseen sekä lääkärien ammattitaitoon. Kuitenkin haluan vaalia pienillä valinnoilla myös oman perheeni terveyttä ja näin ennaltaehkäistä mahdollisia sairauksia.

Pienillä valinnoilla terveellisen elämän puolesta, voi olla suurtakin merkitystä!

By the way, hyvä elokuva, SUOSITTELEN! :)